Kummallinen pikku-Tii ja pentukuumeilua

Aloitin jo ennen reissuviikkoa kirjoittamaan, kuinka Tii reagoi erilaisiin alustoihin, mutta myös ympäristöönsä. En ikinä kuitenkaan julkaissut sitä kirjoitusta, sillä tuntui ettei siinä ollut mitään järkeä. Jotenkin niin hankalaa ymmärtää tuon koiran logiikkaa. Nyt yritän edes jotenkin selventää tänne blogiin miten meillä on sujunut.

Tiiti oli siis ma-to hoidossa hoitolalla kera Särmän. Torstaina tultiin kotiin ja Tii käveli ihan reippaasti sisälle, ei varsinaista ongelmaa. Se oli vähän varuillaan, mutta viipotti menemään kuitenkin ihan hyvin. Perjantaina se kulki sisällä samaan tapaan, kunnes päätin treenata sen kanssa sisällä. En kovinkaan paljoa mieluusti treenaa sen kanssa mitään sisällä, sillä se on kokenut sen hieman epämiellyttäväksi. Nyt päätin kuitenkin yrittää. Ei olisi ehkä kannattanut.

Pikku-Särmä

 Alkuun treenaus sujui hyvin. Naksuttelin sille kun se teki oikein ja Tiiti ihan innoissaan oli menossa mukana. Välillä revittiin vähän lelua ja kaikki meni ihan hyvin. Yhtäkkiä Tii ei enää halunnut tulla kuitenkaan luokseni. Se vaihteli paikkaa mennen sekä matolle että pöydän alle. Mutta vältti tulemasta minun luokseni. Ei edes uskaltanut tulla hakemaan makupalaa. Se kovin vaan tuijotteli minun ympärilleni. Tilanteessa ei tapahtunut mitään "pelottavaa" ja koiralla oli treenatessa kivaa. Kokeilin vaihtaa paikkaa, jos se olisikin säikähtänyt vaan takanani ollutta kissan kiipeilypuuta tai televisiota, mutta Tii ei edelleenkään halunnut enää tulla luokseni. Lopulta saatiin matolla naksuteltua sen kanssa vielä pari kertaa ja jätettiin treeni siihen. Kun menin ulos leikkimään sen kanssa lelulla melkein heti tapahtuneen jälkeen, niin se oli siellä ihan okei. Todella hämärää.

Olen myös tehnyt täällä meillä kotona huomion, että jos Tii kävelee sujuvasti sisällä ja siirrän vaikka kissan hiekkalaatikon, tuolin tai imurin keskelle lattiaa, siitä muuttuu heti taas kovin varovainen eikä se uskalla kävellä sisällä. Kun kävin sen kanssa aiemmin verstaalla kävelemässä, niin vaikka puutyöluokan lattia pysyi samana, toisella puolella luokkaa se suostui kävellä paremmin kuin toisella. Toisella puolella luokkaa oli suurempia työkoneita, toisella taas erilaisia työtasoja ja muutama kaappi. Se tarkkaili ympäristöään paljon, mutta oli kuitenkin riippuvainen alustastakin: tietyille alustoille se ei halunnut tulla. Kummallakin puolella se oli kuitenkin luokassa varautunut ympäristöään kohtaan, mutta kunnon jäätymistä sillä ei varsinaisesti tapahtunut.

Pikku-Särmä ja Pipsa

Ulkona se ei enää ole alkanut kiskoa jännien rakennuksien tms lähistöllä vaan on mennyt oikein reippaasti. Ainoastaan nuorten mekkalointia kuunnellessa Tii oli hieman epävarman oloinen kävellessään ja vilkuillessaan nuorisoa, mutta tuli kuitenkin reippaasti mukana, kun en itse reagoinut nuorison hälinään.

Harmi, kun meidän Kannus-aika menee nyt kennelyskän parissa. Viimeisellä viikolla päästään todennäköisesti pyörähtämään vielä jossain, mutta muuten aika jää harmillisen vähäiseksi. Uskon kyllä tämän olleen Tiitillekin erittäin jännittävää jo näinkin.

Mä niin odotan, että nuo koirat tervehtyy ja pääsen niiden kanssa taas kunnon lenkeille metsään! Käytiin Tiitin kanssa eilen parin kilometrin lenkki, nyt kun se ei ole yskinyt enää. Se oli sen jälkeenkin vielä erittäin energinen eikä yskinyt, joten näin voidaan jatkaakin. Särmä vielä köhii hieman, eli se ei pääse lenkeille mukaan. Ehkä me aletaan kuitenkin olla jo pikkuhiljaa voitolla tän kennelyskän suhteen.

Loppuun vielä voisin marista siitä, että olin jo hetkeksi unohtanut mun järkyttävän pentukuumeen, kunnes luokkakaveri herätti sen taas henkiin. Aikaa on taas kennelvuoron ohella kulunut pentukuvien katselemiseen.

spk Boni pentuna. Kuva © Kristiina Pyykölä

Lumo, Ronja ja Vinna ♥

Olisikohan tämä pieni Marsu pentuna

Pieni paras Särmä ja Pipsa ♥