reipas pikku-Tii

Minun koirien karanteeni päättyy tänään, eli ollaan oltu "kennelyskävapaita" kaksi viikkoa. Päästiin parina päivänä viikolla jo treenaamaan ja Särmän etsinnät on sujuneet hyvin. Tiin kanssa ei ollakaan tehnyt mitään kummempaa. Oltu vaan ja lenkkeilty.

Viikko sitten käytiin kyllä Tiin kanssa kävelemässä Kokkolassa, kaupungilla. Ja tiedättekö, olen todella ylpeä tuosta pienestä pennusta. Se ylitti itsensä täysin, se ei jäätynyt kertaakaan liikuntakyvyttömäksi vaan kykeni säilyttämään toimintakykynsä koko reissun ajan. Käytiin kävelemässä kauppakeskuksessa, parkkihallissa, ritilärappusilla, hississä sekä ihmishälinässäkin ja vaikka välillä Tiitiä jännittikin hirmuisesti, se loppua kohti vaan reipastui. Se ei enää pelännyt ovien kohdalla joutuvansa rakennuksiin sisälle. Se meni ja hyppäsi jotain ovea vasten ja katsoi että hei ollaanko menossa tänne. Matkassa oli myös toinen koirakko ja Tiiti välillä haki toisesta koirasta tukea. Kuitenkin kun toinen meni hienosti kaikkialla, niin ei ollut pienellä göötilläkään vaihtoehtona kuin mennä reippaasti eteenpäin. Ihmisten seassa sitä pelotti vähän kävellä, kauppakeskuksen sisällä varsinkin jos tuli liikkuvia kohteita vastaan, niin pentu löi maahan.

Eppu 3v 6kk

Bussissa Tiiti matkusti ensimmäisen matkan minun sylissä ja toisen matkan osittain minun sylissä ja osittain jalkatilassa. Kannoin sen bussiin sisälle ja pois sieltä, koska en usko että se olisi itse tullut sisälle. Tiitiä pelotti hieman jo bussin ulkopuolella, niin katsoin paremmaksi viedä sen itse sisälle ja ulos. Ei järkytetä pienen göötin maailmaa liikaa :)

Tiiti 7kk 1vk

Vaikka pelkäsin alkuun, että tämä meidän kennelyskä pilasi kaiken Tiitin sosialistamisen suhteen Kannuksessa, niin olen todella tyytyväinen tuon koiran reipastumiseen. Se on paljon reippaampi liikkuessa ulkona ja missä vaan. Hieno pentu.

Särmä 1v 1kk

Ai niin. Viikon päästä minun lauma on kutistunut olemattomiin. Jotain todella oleellista tulee puuttumaan kotoa. On pienen labradorinnoutajan aika lähteä kohti isojen koirien haasteita. Tullikoiran haasteita. Vaikka olen tiennyt sen lähtöpäivän vielä joskus koittavan, niin asia tuntuu silti todella vaikealta käsittää.

♥

 Kaikki tämän tekstin kuvat © Oona Pesonen