Helmin ruumiinavauslausunto tuli Eviralta viikko sitten. Siitä asti olen asiaa miettinyt ja yrittänyt kirjoittaa siitä. Tämä on vaan niin käsittämätöntä enkä meinaa löytää sopivia sanoja kirjoittamaan omia ajatuksiani esille. Helmi oli täysin terve koira. Kaikki sisäelimet olivat hyvässä kunnossa eikä mistään löytynyt edes kasvainta. Helmi kuoli isoon, halkaisijaltaan melkein 4 cm olevaan luunpalaan syvällä sen ruokatorvessa.
Viime viikon aikana olen miettinyt viestiä Turun eläinsairaalaan Helmiä hoitaneelle eläinlääkärille. Olen soittanut Eviraan Helmin avanneelle eläinlääkärille. Olen miettinyt kuinka tässä pääsi käymään näin enkä voi edelleenkään käsittää. Ruumiinavauslausunnossa luki, että Helmin ruokatorvessa oli 3,8 cm halkaisijaltaan oleva rosoinen luumöykky ja vatsassa lisää luusilppua.
Helmin kanssa oltiin ensimmäisen kerran 26.12. eläinlääkärissä päivystysreissulla yhteensä kuusi tuntia. Helmi oli syönyt luuta ja sen kunto romahti pari tuntia luun syönnistä. Ruoka ei pysynyt sisällä ja koira ainoastaan niiskutti. Sen maha alkoi myös paisua. Päivystyksessä eläinlääkäri kehtasi ensin epäillä koiralla nenäpunkkia eikä kertaakaan epäillyt meidän äidille oireilun johtuvan luutukoksesta. Helmi röntgenkuvattiin ja sille tehtiin vatsahuuhtelu. Eläinlääkäri epäili vatsassa käyvän jotain, jonka johdosta vatsahuuhteluun päädyttiin.
Nyt olemme ihmetelleet, kuinka vatsahuuhtelu vaan pystyi onnistumaan. Luutuke oli ruokatorven ahtaimmassa kohdassa, josta ruokatorvi liittyy vatsalaukkuun. Edes ihmisen ruokatorvi ei ole halkaisijaltaan 4 cm, kuinka siis pienellä koiralla voisi olla niin? Eviran eläinlääkäri epäili, että kaasuuntuminen on voinut vaikuttaa ruokatorveen hieman, mutta ei osannut sanoa kuinka letku olisi saatu koiran vatsaan. Hän epäili myös, että olisi voitu käyttää niin lyhyttä letkua ettei se yltänyt vatsalaukkuun asti. Näin tuke olisi jäänyt huomaamatta.
En vaan voi käsittää, että minun koirani röntgenkuvattiin ja vatsahuuhdeltiin eikä eläinlääkäri vain sattunut huomaamaan luuta. Ei meidän tehtävämme ole olla eläinlääkäreitä. Meidän tehtävänä on huolehtia eläimistämme, tarjota niille hyvää hoitoa ja viedä tarvittaessa eläinlääkäriin eläimen sairastaessa. Kertoa eläimen oireet ja huolestua poikkeavasta käytöksestä. Eläinlääkärin pitäisi olla se henkilö, joka keskittyy oireisiin (kuten siihen, että koiran kerrotaan syöneen luuta, niiskuttaneen, olleen täysin turvonnut). Helmiä ensin hoitanut eläinlääkäri sanoi, että kurkussa saattoi mahdollisesti olla jotain pientä. Onko se pientä, jos siellä on 4cm halkaisijaltaan oleva luukökkäre, joka lävistää ruokatorven aiheuttaen todella vakavan tulehduksen?
Helmi lopetettiin maanantaina 28.12., jolloin toinen eläinlääkäri huomasi ruokatorvessa olevan tukoksen. Meille ehdotettiin tähystystä vaihtoehtona, joten sen puolesta Eviran lausunto oli helpotusta tuova. Helmiä tuskin olisi voinut pelastaa enää maanantaina, vaikka olisimme lähteneetkin tähystämään ja leikkaamaan koiraa. Leikkaus olisi pitänyt suorittaa rintaontelon läpi ja se olisi ollut erittäin haastava. Sen lisäksi luunpala oli aiheuttanut Helmin ruokatorveen ruokatorvea kuolioittavan tulehduksen. Siellä oli ollut bakteeripesäkkeitä ja osa Helmin ruokatorvesta oli jo mennyt kuolioon. Mikäli bakteeripesäkkeet olisivat poksahtaneet, Helmi olisi kuollut suoraan verenmyrkytykseen bakteerien päästessä vereen. Meillä ei olisi enää edes ollut mahdollisuutta pelastaa rakasta perheenjäsentämme maanantaina toiselle eläinlääkärille päästäessä.
Minun koirani eivät tule syömään luita pitkään aikaan. Helmi söi normaalista ruokakaupasta ostettua koirille suunnattua paistettua/savustettua luuta, josta oli irronnut liian isoja palasia. Yksikään muu minun koiristani ei toivottavasti tule kuolemaan tällaiseen syyhyn enää ikinä. Harmi, että sen täytyi olla minun maailman parhain ensimmäinen koirani. Ensimmäinen koira opettaa paljon, mutta tällaisesta asiasta en olisi kaivannut opetusta rakkaan elämän tähden. Elämä on joskus vaan niin liian epäreilu.
Helmin kuolinsyy on nyt myös päivitetty jalostustietokantaan.
Voi ei miten kauheaa :O Kyllä mä laittaisin eläinlääkärille viestiä ja ihan napakastikin. Ei sillä, että asialle enää voi mitään, mutta jottei tulevaisuudessa kenellekään kävisi näin.
VastaaPoistaMillaiset mahdollisuudet Helmillä ois ollu, jos tukos ois huomattu heti, jos saa vaan udella?
Paskoja asioita tapahtuu, mutta älä vaan syytä itseäs. Helmillä oli maailman paras koti.
Näinpä. Ei tällaista toivo kenellekään muulle, niin suuri harmi, että juuri meille sattui näin.
PoistaKukaan tuskin ei voi tietää, millaiset mahdollisuudet Helmillä olisi ollut, mikäli tukos oli huomattu heti. Mikäli Helmi ei olisi saanut pahoinvoinninestolääkettä, olisiko se voitu vielä oksettaa, olisiko luu voitu saada ulos? Miksei kehoitettu antamaan esim. tankoparsaa, jota muutenkin suositellaan koiran syödessä jotain terävää? Olisiko se voinut auttaa tuollaisessa tapauksessa? Olisiko luukökkäre mennyt niin syvälle, aiheuttaen niin paljon vahinkoa, jos koiralle ei olisi tehty vatsahuuhtelua ja letkua tungettu ruokatorven läpi vatsaan? Onko ollut mahdollista, että tämä letku olisi tunkenut luun palasen vielä syvemmälle? Vai onko letku tosiaan käynyt edes vatsassa ja päässyt tukoksen ohi? Sen ohi tuskin on löytynyt helposti reittiä koiran mahalaukkuun vaan on saanut paljon yrittää. Mulla olisi ainakin näääääin paljon kysymyksiä, mutta niin vähän vastauksia niihin.
Olen tässä uskonut siihen, että meidän kohdalle kävi vaan erittäin paska mäihä. Sama olisi voinut sattua kenelle tahansa. Nyt se sattui meille ja valitettavasti se kostautui viemällä meiltä koiran. Helmillä toivottavasti oli maailman parhaat melkein 13 vuotta hyvää elämää. Maailman rakkain koira se kyllä oli <3
Kamala sattumus, voimia sinulle ja laita ihmeessä viestiä eläinlääkäriin. Ei tollanen voi jäädä huomaamatta. Ite en syötä koirille mitään paistettua tai muuten valmistettua luuta, koska juuri niistä irtoaa hengenvaarallisia sirpaleita jotka koira voi niellä. Meillä syödään vain raakoja luita, koska ne ovat turvallisia. Niistä ei irtoa mitään silppua tai paloja.
VastaaPoistaOlin aiheesta tosiaan yhteydessä Helmiä hoitaneeseen eläinlääkäriin. Vaikka meitä se ei enää auta, niin toivottavasti kenellekään muulle ei käy näin. Hän oli todella pahoillaan ja tarkisti Helmin röntgenkuvat, joissa ruokatorvi ei näkynyt kokonaan eikä myöskään luu. Hän ei osannut ajatella, että Helmin syömä pieni määrä luuta olisi aiheuttanut tällaista.
PoistaUskaltauduin antamaan yksi päivä pikkukoirille rustot ja Danskulle hirvenluun. Hieman hirvitti ja lopulta kun jäljellä oli enää pienet palat niin otin ne koirilta pois. Jos sitä pikkuhiljaa uskaltaisi siedättää itseään tähän, niin hyvää hammashuoltoa luut vaan on koirille ettei niitä haluaisi kokonaan pois jättää.
Voi kamala :(. Aivan äärimmäisen järkyttävä tapaturma, paljon jaksamisia ja osanotot sinulle! Tämmöisistä tapauksista kuuleminen aina vain lisää sitä omaa varovaisuutta erilaisten puruluiden suhteen. Elliin kannattaa varmastikin olla yhteydessä, kun on eviralta saakka pitävää informaatiota. Meillä 25.12 murtui koiran jalka ja päivystänyt ell sohlasi omiaan, mm. palpoi murtuneen jalan polvea mahdollisesti pahentaen murtumaa merkittävästi. Tästä minulla vain ei ole mitään varsinaista faktaa, niin en ole jälkikäteen ollut kyseiseen lääkäriin yhteydessä.. Valitettavasti eläinlääkäritkin ovat vain ihmisiä, ja vaikka miten muuta toivoisin niin kyllä näihin hoitovirheisiin törmää ihan säännöllisesti :(. Toivottavasti edes ilmoittamalla asiasta eteenpäin "potilasturvallisuutta" saisi eteenpäin, ainakin niin että tehty virhe tulee tietoon ja jatkossa osaisi lääkärit olla tarkempana.
VastaaPoistaNiinpä! Eläinlääkäriin olin tosiaan yhteydessä ja hän oli sattuneesta pahoillaan, ja toivottavasti tieto vähän lisääntyisi tällaisten sattumusten välttämiseksi. Kamala sattumus myös teillä. Nämä kaikki on vaan niin ikäviä aina ja vaikka omalla kohdalla menneitä ei saa tekemättömiksi enää, niin toivoo että muut osaisivat varoa ja tieto lisääntyisi.
PoistaSurullista luettavaa, osanottoni! Väkisin mieleen palaa reilun parin vuoden takaiset omat kokemukset samankaltaisesta onnettomuudesta. Meidän rakas Aava saatiin kuitenkin pelastettua, vaikka ainekset samanlaiseen kohtaloon olisi olleet kasassa. http://harmaattassut.blogspot.fi/2013/11/aavan-isopipi.html
VastaaPoistaVoi ei, teillä on ollut ihan kamala sattumus myös! Onneksi teidän kohdallanne kävi parempi tuuri ja Aava pelastui.
Poista