Helmin ruumiinavauslausunto

Helmin ruumiinavauslausunto tuli Eviralta viikko sitten. Siitä asti olen asiaa miettinyt ja yrittänyt kirjoittaa siitä. Tämä on vaan niin käsittämätöntä enkä meinaa löytää sopivia sanoja kirjoittamaan omia ajatuksiani esille. Helmi oli täysin terve koira. Kaikki sisäelimet olivat hyvässä kunnossa eikä mistään löytynyt edes kasvainta. Helmi kuoli isoon, halkaisijaltaan melkein 4 cm olevaan luunpalaan syvällä sen ruokatorvessa.

Viime viikon aikana olen miettinyt viestiä Turun eläinsairaalaan Helmiä hoitaneelle eläinlääkärille. Olen soittanut Eviraan Helmin avanneelle eläinlääkärille. Olen miettinyt kuinka tässä pääsi käymään näin enkä voi edelleenkään käsittää. Ruumiinavauslausunnossa luki, että Helmin ruokatorvessa oli 3,8 cm halkaisijaltaan oleva rosoinen luumöykky ja vatsassa lisää luusilppua.

Helmin kanssa oltiin ensimmäisen kerran 26.12. eläinlääkärissä päivystysreissulla yhteensä kuusi tuntia. Helmi oli syönyt luuta ja sen kunto romahti pari tuntia luun syönnistä. Ruoka ei pysynyt sisällä ja koira ainoastaan niiskutti. Sen maha alkoi myös paisua. Päivystyksessä eläinlääkäri kehtasi ensin epäillä koiralla nenäpunkkia eikä kertaakaan epäillyt meidän äidille oireilun johtuvan luutukoksesta. Helmi röntgenkuvattiin ja sille tehtiin vatsahuuhtelu. Eläinlääkäri epäili vatsassa käyvän jotain, jonka johdosta vatsahuuhteluun päädyttiin.

Nyt olemme ihmetelleet, kuinka vatsahuuhtelu vaan pystyi onnistumaan. Luutuke oli ruokatorven ahtaimmassa kohdassa, josta ruokatorvi liittyy vatsalaukkuun. Edes ihmisen ruokatorvi ei ole halkaisijaltaan 4 cm, kuinka siis pienellä koiralla voisi olla niin? Eviran eläinlääkäri epäili, että kaasuuntuminen on voinut vaikuttaa ruokatorveen hieman, mutta ei osannut sanoa kuinka letku olisi saatu koiran vatsaan. Hän epäili myös, että olisi voitu käyttää niin lyhyttä letkua ettei se yltänyt vatsalaukkuun asti. Näin tuke olisi jäänyt huomaamatta.

En vaan voi käsittää, että minun koirani röntgenkuvattiin ja vatsahuuhdeltiin eikä eläinlääkäri vain sattunut huomaamaan luuta. Ei meidän tehtävämme ole olla eläinlääkäreitä. Meidän tehtävänä on huolehtia eläimistämme, tarjota niille hyvää hoitoa ja viedä tarvittaessa eläinlääkäriin eläimen sairastaessa. Kertoa eläimen oireet ja huolestua poikkeavasta käytöksestä. Eläinlääkärin pitäisi olla se henkilö, joka keskittyy oireisiin (kuten siihen, että koiran kerrotaan syöneen luuta, niiskuttaneen, olleen täysin turvonnut). Helmiä ensin hoitanut eläinlääkäri sanoi, että kurkussa saattoi mahdollisesti olla jotain pientä. Onko se pientä, jos siellä on 4cm halkaisijaltaan oleva luukökkäre, joka lävistää ruokatorven aiheuttaen todella vakavan tulehduksen?

Helmi lopetettiin maanantaina 28.12., jolloin toinen eläinlääkäri huomasi ruokatorvessa olevan tukoksen. Meille ehdotettiin tähystystä vaihtoehtona, joten sen puolesta Eviran lausunto oli helpotusta tuova. Helmiä tuskin olisi voinut pelastaa enää maanantaina, vaikka olisimme lähteneetkin tähystämään ja leikkaamaan koiraa. Leikkaus olisi pitänyt suorittaa rintaontelon läpi ja se olisi ollut erittäin haastava. Sen lisäksi luunpala oli aiheuttanut Helmin ruokatorveen ruokatorvea kuolioittavan tulehduksen. Siellä oli ollut bakteeripesäkkeitä ja osa Helmin ruokatorvesta oli jo mennyt kuolioon. Mikäli bakteeripesäkkeet olisivat poksahtaneet, Helmi olisi kuollut suoraan verenmyrkytykseen bakteerien päästessä vereen. Meillä ei olisi enää edes ollut mahdollisuutta pelastaa rakasta perheenjäsentämme maanantaina toiselle eläinlääkärille päästäessä.

Minun koirani eivät tule syömään luita pitkään aikaan. Helmi söi normaalista ruokakaupasta ostettua koirille suunnattua paistettua/savustettua luuta, josta oli irronnut liian isoja palasia. Yksikään muu minun koiristani ei toivottavasti tule kuolemaan tällaiseen syyhyn enää ikinä. Harmi, että sen täytyi olla minun maailman parhain ensimmäinen koirani. Ensimmäinen koira opettaa paljon, mutta tällaisesta asiasta en olisi kaivannut opetusta rakkaan elämän tähden. Elämä on joskus vaan niin liian epäreilu.

Helmin kuolinsyy on nyt myös päivitetty jalostustietokantaan.