Mitä minä odotan vuodelta 2018?

En oikeastaan tiedä. En ehkä suurempia kuitenkaan. En aio tehdä tyhjiä lupauksia, mutta tietysti ainahan sitä jos jonkun näköistä miettii. Mitä minä sitten olen miettinyt?

Toivoisin, että oma kärsivällisyys ja jaksaminen riittäisi viemään jo aloitetut eläintenkouluttaja -opinnot loppuun asti. Aika kuluu lopulta niin nopeasti aina, että olisi hyvä kun jaksaisi kärsivällisesti panostaa asioihin silloin, kun niiden aika on. Niihin hetkiin kun ei pääse ikinä enää takaisin, vaikka mieli kovastikin jälkikäteen tekisi.

No entä sitten omat koirat ja koiraharrastaminen? Vai joko olen päättänyt luopua siitä täysin? Välillä treenataan koirien kanssa aktiivisemmin ja välillä taas pidetään vähän enemmän hiljaiseloa. Lähinnä koirat on nyt olleet minulle nimenomaan niitä perheenjäseniä enkä ole vaatinutkaan niiltä sen enempää. Kärsin ikuisesta aikapulasta ja samalla kaipaisin lisää voimavaroja kaikenlaiseen harrasteluun niiden kanssa. Lihashuolto on ollut isossa asemassa meidän loppuvuotta 2017 ja myös tänä vuonna aion pitää siitä kiinni.

Toivon kanssa yritetään puuhata agilityn parissa kesäkaudella. Vähän sen mukaan, miten aika riittää. Talvikauden treenaaminen on niin vaikeaa täällä, että yritetään panostaa agilityyn edes vähän enemmän sitten kesällä. Mieli tekisi myös kovasti viedä Toivo loppuihin virallisiin selkäkuviin (SP, IDD), mutta katsellaan nyt vähän miltä rahatilanne tuntuu. Silmäpeili olisi myös edessä ensi syksynä ja silmäpeiliin haluaisin suunnata Elina Pietilän luokse. Muutamaa näyttelyäkin olen meille suunnitellut. Tykkään kiertää Toivon kanssa näyttelyissä, sillä Toivokin tykkää niin paljon olla kehässä. Se on aina niin maailman onnellisin siellä ja touhua täynnä valmis esiintymään.

Danskulta lähtee kohtu tänä vuonna. Toivottavasti yksiäkään juoksuja ei tule enää vaan kohtu saadaan ennen seuraavia pois. Voitaisiin myös tähdätä yhteen viralliseen tokokokeeseen tälle vuotta. Metsäjälkeä haluaisin tehdä enemmän kuin viime vuonna, mutta koehaaveet taidan hylätä edelleenkin. Haluaisin tehdä Danskun kanssa paljon enemmän harrastusrintamalla, mutta siihen tulee aika ja raha vastaan. Ähtärissä ei ole mitään ja aina pitäisi lähteä kauemmas harrastamaan. Teen niin paljon viikonlopputöitä, että työt ei vaan sovi yhteen harrastusten kanssa. Nyt olen pyhittänyt vapaaviikonloput Toivoon ja näyttelyihin, mutta ehkä tänä vuonna voisin antaa Danskullekin oman viikonloppunsa.

Tältä vuodelta pentukuumeinen ihminen odottaa myös jotain pientä ja pörröistä. Mutta pentukuumeinen ihminen kärsivällisenä odottaa, tuumaa ja pohtii ;) Yrittää pitää järjen matkassa mukana ja miettiä oikeita ratkaisuja.