Koirat kiskoi välillä hihnassa, välillä kävelivät nätisti, juoksivat irti ja painivat keskenään eikä kuulunut yhtäkään aivastusta tai ryystöä koko matkalla kun käveltiin kotiin. Aloin jo miettiä, että ylireagoinko vaan ja se olikin jotain ihan muuta, vaikka Tii saikin voimakkaan oloisen "nenäpunkkikohtauksen". Illalla kotona se sitten alkoi. Kaikki koirat aivastelivat ja saivat reverse sneezing -kohtauksia. Asia harvinaisen selvä ja viestiä eteenpäin - meillä on nenäpunkki.
Torstaina sain haettua Kälviältä Pentti Tapiolta koirille Milbemax -lääkityksen ja hoitokuuri alkoi. Edelleen aivastuksia ja ryystämisiä tulee samaan tapaan mitä aiemminkin eli siis ihan kokoajan. Ei jäänyt yhtäkään epäilystä siitä, etteikö kyseessä olisi nenäpunkki. Aiemmin olen saanut lääkitä oireettomia koiriani ja meillä on ollut kennelyskää, nyt kuitenkin oli täysin varmaa se, että meillä on juuri nenäpunkki. Nyt vaan odotellaan, että lääkekuuri auttaisi ja päästäisiin taas rellestämään normaaliin tapaan. Tosi ikävään saumaan tämä nenäpunkkeilu vain tuli - juuri joulun aikaan. Tutuille koiranomistajille ilmoitettu asiasta. Isän luona käytiin itsenäisyyspäivänä koirien kanssa kylässä, ja samana päivänä kun nenäpunkkimahdollisuudesta ilmoitin, alkoi heillä Minni oireilla. Nenäpunkki on kyllä niin ikävä, tarttuu herkästi ja sen jälkeen vaan lääkitään ja toivotaan ettei tartunta tule heti jostain takaisin.
Tällä viikolla on ollut paljon ikäviä asioita. Meillä oli kesällä orpoja hamsterilapsia, mutta en muista kirjoitinko siitä blogin puolella. Tein työssäoppimista eläinkaupassa ja hamsulasten emo kuoli perinnölliseen sydänvikaan. Mamma -hamsu lähetettiin eviraan avattavaksi ja siellä tosiaan selvisi perinnöllinen sydänvika. Poikaset olivat sisarusparituksen tulos, joten sydänvian mahdollisuus nousi siis esiin kaikkien poikasten kanssa.
