postaus nmr 67

Eli 67 postaus tähän blogiin, oon mä vähän jaksanut kirjoitellakin!

Käveltiin äidin ja Tupen kanssa mummolle, joten siinä oli jo tosi kiva päivälenkki koirille. Äiti ei tosin Tupen kanssa mummolle tullut, vaan jatkoi matkaansa Havukoskelle, jossa sen auto odotti noutamista. Me sen sijaan Helmin kanssa mentiin mummolle maistelemaan laskiaispullia. Helmi sai kuitenkin tyytyä vain yhteen lihapullaan ja perunan kuoriin, mutta eipä se siitä valittanut!
Mummolla sai mattoja ottaa pois lattialta, kun Helmi näppäränä tyttönä kaatoi vesikuppinsa suoraan matolle ja sen jälkeen sitä vettä olikin joka paikassa. Taitava tyttöhän tuo on ♥ Vähän hömelö vaan, se hyppäs lihapullapussia kohti, kun mummo teki ruokaa ja sen etutassujen matka päätyi suoraan sen omaan vesikuppiin..

Mummolta lähdettiin Louhelaan viemään Santtua lenkille yhdessä Helmin kanssa, mun kengät hiersi niin ikävästi, ettei oltu kuin 20 minuuttia pihalla. Ulkona oli myös niin liukasta, että kun Helmi ja Santtu yhteistuumin veti, meinasin lentää monta kertaa nurin.. Yksi nainen kysyi, että onko Santtu vihainen, kun se niin innokkaasti koitti päästä sen luokse ja mä meinasin lentää nurin kun se niin veti. Siinä sitten naureskellen selitti, että se on vaan niin ihmisrakas että haluais käydä jokasta vastaan tulevaa ihmistä pusuttelemassa.
Jo bussimatkalla Louhelaan, huomasi että Helmi oli täysin poikki. Se nukkui bussissa, mut tunnisti kyllä heti bussista jäädessä että "hei me mennään tänne päin Santtu asuu täällä päin hei se on tää rappu mennään mennään jo tonne hissiin!". Kotimatkalla Helmi nukkuikin sit tosi hyvin ja kotonakin sille on uni maistunut.

Ens viikolle sit taas omat seikkailut :-)

leikityttää

Helmi on käynyt nyt parina kertana mukana, kun oon käynyt hoitokoiraani Santtu-labbista viemässä pihalle. Aluksi mä vähän epäilin, miten ne tulee toimeen, mut hyvinhän ne siinä. Helmi ei leiki melkeinpä kenenkään kanssa, mutta juoksujen tulosta alkoi kertomaan, kun neiti rupes haastamaan Santtua maanantaina leikkimään ja tarjos takapäätään sille. Santtu ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaik Helmi kovasti itseään tyrkytti mun kielloista huolimatta. Onneks on agilitystäkin nyt treenitauko, niin ei tarvii siitäkään huolehtia. Seuraavat ohjatut treenit pitäis olla sillon, kun Helmin juoksujen pitäis loppua. Jos ne nyt on vieläkään menossa, sillä ton piilojuoksuista on vaikea lähteä arvailemaan millon ne on ja millon ei. Kovasti toi takapuoltaan nuoleekin, joten uskoisimpa että ne tällä hetkellä ovat menossa. Tärkeintä et Turun KV-näyttelyyn mennessä ovat ohitse, kuten luultavasti ovatkin!
Käytiin myös maanantaina äitin kanssa vähän shoppailemassa Keravan honkkarissa, toi meidän lähellä olevahan paloi, joten piti Keravalle asti lähteä. Mä olin tarjousmainoslehdessä nähnyt että koirien takit 70% tarjouksessa ja sieltähän sit haettiin Helmille takki, joka pitää ees vähän lämpöä ennen treenejä yms. Samalla ostin sitten kaksi puruluuta ja naksuttimen. Äiti sen sijaan osti kateille sheban ruokaa ja Tupelle juoksupöksyt, kun silläkin on juoksut meneillään nyt.

Tänään käytiin sitten päivällä äidin veljen vaimon luona "kuvauttamassa" Tupea. Aluksi Tupella oli vähän kameran syönti mielessä, mut siinä kun hetki potkittiin lunta sille. Kivoja kuviahan sieltä sitten lopulta tulikin! On se kumma, kun Tupen naamaan aina tarttuu toi lumi kiinni, ei siitä saa talvella kuvia missä sillä ois musta naama!

Helmin kanssa me sitten iltalenkillä vähän tokoiltiin, sai sekin ansaitsemaansa huomiota. Meni kyllä uskomattoman hyvin, pitäisi vaan saada se käyttämään takapäätään vähän paremmin, vaik se on kyllä ruvennut käyttämään sitä jo huimasti paremmin verrattuna viime vuoteen. Otettiin luoksetuloja, liikkeestä maahan jääntiä ja seuraamispätkiä. Välillähän toi pitää välimatkaa seuruussa vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän. Tokokouluttaja joskus sanoi että se välimatka on ihan ok, kun Helmi on niin pitkä rakenteeltaan, mut tiiä sitä sitten. Luoksetuloissa tolla oli tosi paljon intoa ja juos täysiä innoissaan luokse. Ei liikaa viitsitty toistoja ottaa, vaan viisi ettei kyllästy. Kahdella kerralla oli hieman hakua perusasentoon tulossa, mutta vähän kun avitti niin sujui taas hyvin.

Alla pari kuvaa Tupesta, kuvat on ottanut Heidi B.


Melkeen 2v posetus ;)Siis meidän koiralla on nätein naama! ;)

Ei me huijata kun sanotaan et sen naamaan tarttuu kaikki lumi ;)

Lopussa sit tietty kaikkien kolmen posetus; äiti, Tupe ja minä!