Haltiala

Käytiinpä sitten eilen Riitan ja Fiiliksen kanssa Haltialassa lenkillä.
Kotoa lähdettiin puoli yhden aikaan ja saatiin Helmin kanssa juosta juna-asemalle, jotta kerettiin oikeaan junaan. 68A oli pari minuuttia myöhässä Tikkurilan asemalle tullessa, mut eipä se haitannut, kun oltais muutenkin oltu vähän etuajassa Haltialassa, kun puoli kahdelta meidän oli tarkoitus nähdä.
Stressasin paljon sitä, että osaanko jäädä oikealla pysäkillä pois ja löydänkö ees Haltialaan, mut lopulta kun jäin bussista pois, se olikin ihan tuttua maisemaa ja osattiin Hempun kanssa mennä sinne. Riitan ja Fiiliksen bussi oli puoli tuntia myöhässä, niin me Helmin kanssa sitten tokoillen odoteltiin niitä. Välillä meinas vähän kylmä tulla, mut sitten kun pyörittiin ja hyörittiin ympyrää siellä parkkipaikalla auringonpaisteessa, niin tuli taas lämmin.
Aluksi tarkoitus oli mennä yhdelle pellolle, mutta kamalan tuulen takia lähdettiinkin sitten metsään kävelemään. Helmi rupesi jo siinä vaiheessa haastamaan Fiilistä leikkimään, joten mä olin vähän järkyttynyt... Ei Helmi tee niin!
Metsässä kävellessä ne vähän vuorotteli, välillä Helmi ajoi Fiilistä takaa ja välillä Fiilis ajoi Helmiä takaa. Mut sit jossain vaiheessa Helmiltä loppui kunto kesken ja se keskittyi enemmän merkkailuun..
Käytiin kanssa pellolla, jossa Riitta otti koirista kuvia, Helmi vaan tykkäs että se syö mieluummin lunta, kuin juoksee Fiiliksen kanssa jossain pellolla... Vaikka Fiilis miten yritti, niin Helmi ei kyllä lähtenyt sen kanssa juoksentelemaan, kyl se välillä saattoi ottaa pari juoksuaskelta mut sit se taas kääntyi ympäri ja rupesi syömään lunta.. Mun pikkuporsas.

Kun lähdettiin kävelemään latuja pitkin takaisin Haltialan kotieläintilalle päin, tulikin sit rakeita ihan kivasti ja musta tuntui että mun takin sisälle meni niitä vaik miten koitin pitää takkia niin ettei pääsisi. Koirat sai laduilla kipitellä taas vähän vapaana, aina sillon kun hiihtäjiä ei tullut niin paljoa.
Kun sit 1,5 tunnin lenkin päätteeksi lähdettiin takas bussipysäkille, saatiin taas juosta että kerettiin bussiin.. Eipä tarvinnut kävellä reilua kahta kilometriä toiselle bussipysäkille! Onneksi.
Helmi oli kyl ihan poikki kun saavuttiin kotiin, mut kun se ties, että oli ruoka-aika kohta, ei se voinut nukkuakaan vaan sen oli pakko ravata mun huoneen ja keittiön välillä ja odottaa että se saa ruokaa. Sen jälkeen se nukkuikin pitkät ja hyvät unet ja vieläkin on selkeesti vähän väsynyt.

Oli kivaa lenkillä, kiitos suuri Riitta kun jaksoitte lähteä meidän seuraksi lenkille! Helmi suhtautui Fiilikseen tosi paljon paremmin, kun oisin ikinä voinut kuvitellakaan.