Martta 3v ja Helmi 12v

Vuoden lopulla ja alussa vietettiin suuria juhlia. Martta täytti 3v ja meidän Helmi-vanhus 12v ♡

Kuvan on ottanut Nea Paul

Ihan uskomatonta jollain tapaa, että Helmi on vielä täällä. Tällä hetkellä hyvässä kunnossa, sitä ei vaan tiedä että kuinka kauan. Helmi oli se minun ensimmäinen "oma" koira. Ikinä ei varsinaisesti oma, mutta edelleen kovin kovin rakas. Perehdytti minut koiramaailmaan, koiraharrastuksiin ja lähti minun mukaan suureen Pojois-Karjalaan pienelle Lanttikselle. Aikanaan oli kovin vaikea jättää se äidin luo, mutta siellä se viettää nyt ansaittuja eläkepäiviään kera gööttipalvelijoidensa, Martan ja Tiitin ♡

Luultiin, että vain Helmi olisi noin hurmaava luonteeltaan. Ihmeteltiin kuinka meille olikin sattunut niin täydellinen Helmi kaikista pienistä göötinaluista. Kun Martta sitten vajaa 3 vuotta sitten tuli taloon, ymmärrettiin että ei se olekaan Helmi. Se on se rotu. Ja kas kummaa nyt niiden määrä on lisääntynyt yhdestä kolmeen ja uskon, että kyllä niitä tulevaisuudessa tulee vielä useampikin olemaan ;)

Muistan, kun äiti katseli meille pientä gööttipentua. Helmin sisaruksissa oli myös valkeita gööttipentuja, jollaisen minä olisin mieluummin ottanut enkä jotain tylsää harmaata. Onni oli selkeästi matkassa (tai äiti) ja meille muutti yksi harmaa pitkähäntäinen paholainen ♡ Kauan myös olin siinä luulossa, että Helmistä kasvaa iso, saksanpaimenkoiran kokoinen koira. Kaikki palaset lopulta loksahti paikoilleen ja meiltä löytyy iso koira, jokseenkin pienessä koossa vaan!

Martan kohdalla lähdin mukaan katsomaan pentuja, ihan vaan äidin järjenääneksi sen suhteen, että meille ei tule uutta koiraa. Ja kun lähdettiin pois kasvattajan luota, niin meille oli pieni göötinalku varattu ;) Martta oli vaan niin uskomattoman reipas, taistelutahtoinen sekä jo pentuna aivan ihanan hyväntahtoinen! Hurjan kiva tapaus.

Nyt sitä on itselläkin palo tuollaiseen pieneen elohiireen tuon isomman kaveriksi. Ehkä sen aika koittaa vielä ♡ Nyt odotellaan vielä pari viikkoa pienen Marsun ultraa ♡

Sitten vähän ikävempiä uutisia. Pieni kissa sairastaa. Tää on selkeä vink vink, älä siirrä sitä raakaruokaan. En taida siirtääkään. En taida uskaltaa. 50-50 -ruokinta in varmaan ihan hyvä. Eppu on siis oksennellut, ulosti tänään vasta saatuaan levolacia eikä syö kunnolla. Ei tule vastaan kun tullan kotiin, ei halua ulkoilemaan. Nukkuu vaan lavuaarissa, saunassa tai sohvalla. Mieluummin on omissa oloissaan kokonaan. Se vaan on niin kipeänoloinen, kun ei huuda ruokaakaan. Sitä vaan alkaa pelottamaan se suolitukoksen riski, kun tuo normaalisti syö kaiken syötävän ja ei-syötävän.

Huomenna soittoa eläinlääkärille ja kovin toivotaan että pienellä kissalla on kaikki hyvin eikä se ole tällä kertaa mennyt syömään mitään väärää ♡