Meidän laumalta hyvät uuden vuoden toivotukset kaikille ♡
Tämä on viimeinen blogiteksti vuonna 2014, joten voidaan vaikka kerrata mennyttä vuotta ja sen sattumuksia. Mennyt vuosi 2014 on ollut omalla tavallaan oikein hyvä. Surkeita sattumuksia täynnä, mutta myös niitä positiivisia. Toivotaan ensi vuodelle parempaa onnea!
Alkuvuodesta Vinna asui vielä luonani ja olin umpikujassa sen kanssa, kun se alkoi käyttäytyä kummallisesti meillä kotonakin. Ei auttanut kodin ja lenkkien rauhoittaminen (käytin koirat erikseen lenkillä, vältettiin ohituksia) vaan ongelmat silti oli ja pysyi. Adaptil-panta auttoi huomattavan paljon, mutta pysyvää apua ei saatu siitäkään.
Alkuvuodesta aloin jännittää Särmän lähdön suhteen, sain kuulla Särmän lähtevän maaliskuun jälkeen pian. Helmikuun lopulla käytiin Särmän kanssa Särmän kasvattajan järjestämässä pentutapaamisessa ja minun mielenkiintoni rotua kohtaan syttyi entisestään. Huhtikuun alussa Vinna lähti vaikeana päätöksenä hoitoon äitini luokse ja äitini epävarma Tiiti-göötti tuli minun ja Särmän kaveriksi Kannukseen. Sairastettiin kennelyskät, käytiin koulun reissuviikolla ja toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä Särmä lähti kohti Tullin huumekoiran koulutusta.
Hirveä ikävä minun Särmää tuli, mutta siitä alkoikin minun ja Tiian vajaan neljän viikon työssäoppiminen Englannin Prestonissa, Bilsborrow:n kylässä. Ikimuistoiset viikot vietettiin siellä ja kaipuu Englantiin jäi kytemään. Kesäkuun lopussa Vinna tuli viimeiseksi yökseen minun luo ja kirjoitettiin sopimus sijoitussopimuksen purkamisesta. Itkut senkin eteen tuli itkettyä, mutta edelleen yritän ainakin uskoa että näin on parempi. Vinna on nyt oikein hyvässä kodissa veljensä kaverina ♡ Heinäkuun olin työssäoppimassa Turussa Jaxonville -kennelissä ja pääsin tutustumaan yhä uusiin länsigöötanmaanpystykorviin sekä göötti-ihmisiin.
Elokuun ensimmäinen viikonloppu oltiin Oonan ja Frida -sheltin kanssa Kuopiossa kolmessa KV-näyttelyssä. Saldona Tiitin ensimmäinen SERT ja PN kehässä sijoittuminen. Helmi oli myös kahdesti ROP-veteraani ja kerran jopa PN4. Elokuun seuraavana viikonloppuna oli Maailman Voittaja -näyttely. Siellä olin töissä gööttiständillä sekä näin sen minun Elämäni Koiran, oikein isoilla kirjaimilla. Särmä oli siellä messukeskuksessa käymässä. Itku siitä tuli ja hirveä ikävä taas sitä koiraa kohtaan.
MV-näyttelyssä näin viimeistä kertaa Särmän ja jo samana päivänä kävin katsomassa toista koiraa. Sitä täysin suunnittelematonta saksalaista, joka oli muuten ensimmäinen koira jota minun ystävät ei kannustaneet minua ottamaan ;) Seuraavana päivänä Dansku matkusti auton takakontissa mukanani Kannukseen ja pelkäsin yli kaiken siitä muille kertomista. Äidin reaktiota pelkäsin eniten, mietin myös mitä ystäväni ja opettajat koulussa asiasta tuumaavat. Ja nyt mulla on oikein hieno saksalainen kotona ♡
Tiiti oli elo- ja syyskuun vielä Kannuksessa ja syyskuun lopussa se lähti pois. Marraskuussa kävin tekemässä vajaan viikon työssäoppimista Jaxonville -kennelissä Turussa. Siellä oli mitä ihanimmat Z-pennut, joista rakastuin yhteen ihanaan punapantaiseen Lemppari-pentuun.
Joulukuussa oli messariviikonloppu ja ihanien ystävien tapaamista. Martta astutettiin ja ultra on tammikuussa ja toivottavasti tiedossa paljon ihania pentuja. Käytiin Danskun kanssa myös äitini luona Turussa vakuuttamassa Helmiä (ja äitiäkin) siitä että Dans on ihan kiva. Lopputulemana ihan hyvä reissu ja ehkä ollaan toistekin tervetulleita ;) Joulukuun lopulla D aloitti myös juoksunsa ja ilmoitin sen ensimmäiseen tokokokeeseensa, johon valitettavasti päästiin vain varasijalle. Mut kokeita tulee ja menee!
Nyt ollaan Danskin juoksulomalla Kannuksessa ja operaatio Eppu raakaruokinnalle pyörii jo ihan lupaavasti. Tällä viikolla on ollut Epun ensimmäiset päivät liki kokonaan raakaruokinnalla ja ruoka jopa on uponnut sille hyvin. Sisäelintä se vähän vierasti, mutta söi senkin. Tämän jälkeenhän meillä on koirat 50-50 ruokinnalla ja kissa syö täysin vaan raakaa. Yritys kova tarjota niille parempaa ruokaa.
Danski ei ole välittänyt ilotulitteista yhtään. Käytiin ennen kuutta lenkillä ja täytyy kyllä ihailla kuinka Kannuksessa on noudatettu suht hyvin oikeita ilotulitteiden ampumisaikoja! Muutamia yksittäisiä paukahduksia on kuulunut tällä viikollakin, muttei pahemmin niitäkään. Rauhassa saanut mennä koiran kanssa. Vantaalla asuneena sanoisin, että siellä kyllä paukkui enemmänkin ennen sallittuja aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)