Tänään oli ensimmäiset käytännöntunnit pieneen ikuisuuteen. Viime jaksossa pääsin käytännöntunneille vain muutaman hassun kerran, mutta tänään sitten oli tiedossa aksaa! Otin molemmat koirat mukaan ja tarkoitus oli ottaa Danskun kanssa vähän tottisteluja niin, että oli häiriötäkin ympärillä.
Ensin Tiitin aksailuista. Tiitihän on kahdesti käynyt äitini kanssa agilityn alkeiskurssia, joten hypyt ja putket jollain tapaa hallussa. Tehtiin alkuun putkea, sen jälkeen hyppysuoraa ja vielä putkea ja hyppysuoraa. Nämä useassa eri osassa, joiden välissä Tiiti kerkesi pissatakin agilitykentän ah niin ihanalle tekonurmimatolle.
Tiiti teki putkea ja hyppysuoraa oikein hienosti. Hypyissä oli osalla kertaa rimat ja osalla ponnarit, ponnareilla Tii teki paljon paremmin. Se on jollain tapaa kauhean kömpelö koira loikkiessaan. Hallilla Tiiti oli tosi hienosti, ei jännännyt esteitä vaan teki ihan sujuvasti. Kuitenkin päätettiin kokeilla putkea suoran alkuun toisesta suuntaa ja pienelle göötille iski paniikki. Se huomasi minun vieressä seinässä oven. Huomasin siitä heti, kun se vilkaisi ovea ja ahdistui, sillä sen koko olemus muuttui. Siitä tuli todella varovainen eikä halunnut tulla enää minun lähelle tai tehdä esteitä. Tiiti lähti juoksemaan karkuun, vaikka makupaloin yritin houkutella sen luokseni. Sitä vaan ahdisti aivan liikaa. Kun sain sen vihdoin istumaan maahan ja näin kytkettyä kiinni, se ei kyennyt ahdistukseltaan syödä edes makupaloja.
Tähän väliin otettiin tauko ja halusin ehdottomasti päästä sen jälkeen vielä Tiin kanssa radalle, jottei se muistaisi agikenttää ikävänä paikkana. Tauolla leikittiin ja pidettiin hauskaa, ettei toiselle göötille jäisi ikävä fiilis. Onni oli selkeästi mukana matkassa, sillä Tiiti ei muistanut agipuolella enää ikävää ovea vaan teki esteitä iloisesti. Välillä Tii haki putkea tehtäessä putkea hyvin ja välillä ei niin hyvin. Mut ihmekö kun ohjaajakaan ei sitä osaa ohjata. Viimeksi kun joskus aksaillut, niin ison koiran kanssa niitä pätkiä on tehty ja nyt se iso koira on vaihtunut pieneen taas erilaiseen koiraan.
Tehtiin Tiitin kanssa myös maahanmenoja, perusasentoja ja seuraamista. Maahanmenot sujui jo pienemmällä käsiavulla ja siellä pysyttiin aavistus kauemmin. Tiiti myös leikki ns. vieraan tutun ihmisen kanssa. Tiitin aiemmilta Kannus-vierailuilta tutun, mutta nyt tämän täälläolon jälkeen kuitenkin vieraan. Tehtiin kanssa agilityn kontakteja pöydän päältä lattialle menevällä puomin kontaktilaudalla. Se oli Tiitistä ihan hirmuisen kivaa ja teki oikein hienosti avustettuna.
Danskun kanssa otettiin seuruita, hiljaisuusharjoituksia seuruiden alkuun, jääviä liikkeitä, kaukoja ja luoksetuloa. Saksalainen teki oikein kivasti ja saatiin kentän laidaltakin palautetta siitä, että sehän seuraa hiljaa ;) Ongelma onkin nykyään lähinnä se, että se liikkeiden alussa huutaa. Pitäisi kokeilla tehdä enemmän liikkeitä ketjuttamalla ja katsoa mikä olisi paras tapa toimia niin, että se pitää naamansa ummessa. Koen, että niistä meidän hiljaisuusharjoituksista on ollut huiman paljon apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)