yrittää olla pelastuskoiria

Tänään käytiin kodalla grillailemassa ja sen jälkeen tekemässä Danskille jälki metsään. Jäljen pituus oli n. 200 metriä ja siellä oli pari esinettä ja kaksi kulmaa. Dansku jäljesti pääasiassa hyvin, mutta joutui jäljeltä hukkaan pari kertaa. Dansku kuitenkin työskenteli itsenäisesti löytääkseen jäljen ja olen erittäin tyytyväinen siihen, ettei se kaivannut siihen minun apuani. Vähän epävarma olen kuitenkin vielä sen kanssa metsäjäljellä. Vinnan kanssa pystyi aina luottamaan siihen, että se löytää jäljen mistä vain ja se koirahan rakasti jäljestämistä yli kaiken. Danskun kanssa ei ole vielä sellaista fiilistä, vaikka se jäljestääkin todella hyvin. Jollain tapaa ei vaan vielä täysin luota.

Koska pitihän Tiitinkin saada jotain tekemistä Danskun jäljestyksen jälkeen, niin tehtiin sille pienimuotoisesti hakua. Saipa koira ainakin fiiliksen, että pääsi tekemään jotain kivaa. Kumppanini meni sille maalimieheksi metsään. Tehtiin näkölähdöllä ja Tiitiä myös kutsuttiin. Laskin heti irti, kun maalimies katosi kiven taakse ja Tii kirmasi samantien vikisten ja vinkuen perään. Olen ihan yllättynyt sen mielenkiinnosta lähteä perään. Yhdessä vaiheessa mietin, että kääntyykö koira takaisin, mutta ehei. Tiiti iloisena löysi maalimiehen ja sai palkaksi nakkia.

Hakua olisi niin kiva päästä tekemään sekä Danskun että Tiitin kanssa lisää, mutta vielä kun olisi maalimiehiä ja kiva porukka missä reeniä. Mut meillä on loppuelämä aikaa, katsotaan mitä tästä tulee.