lauantai 19. syyskuuta 2015

eikä unohtaa saa koskaan rakkaitaan

Niin paljon olen katsonut kuvia, että sydän itkee ikävää. Sellainen aukko, mitä kukaan muu ei koskaan voi täydellisesti täyttää. Voi jos voisi saada toisen samanlaisen. En Danskua vaihtaisi pois, mutta silti sellainen korvaamaton kaipuu.



2 kommenttia:

  1. Kuule niin se vaan on että rakkaat eivät mihinkään häviä... <3
    Itsekin huomaan usein selailevan Riskin ja valitettavasti myös leidin kuvia...
    Kaikkea kun ei vain voi saada ja se on epäreilua että en saantu sitä laumaa minkä halusin. Siihen olisi kuulunut yksi saksalainen, labukka ja hollandeeri...Välillä tuntuu etten ole reilu Nitroa kohtaan kun mietin Riskiä tai Leidiä, mutta täytyy myös todeta että tuo raitapaita on jättänyt muhun ihan omanlaisensa tassunjäljet eikä sen tarvitsekaan kävellä samoja jälkiä mitä edeltäjänsä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoissa säilyy aina niin ihanina kuin ovatkin <3 Kyllä sitä hiljaa on ymmärtänyt, että jokaisen ei tarvitse olla samanlainen ollakseen jotenkin erityinen. Jokainen on omalla tavallaan spesiaali <3 Mutta silti sitä haaveilee, että olisikin kaikki niin kuin siinä haavemaailmassa. Miksi turhaan itseään kiusata, sitä en tiedä, mutta silti vaan pakko rääkätä :D

      Poista

Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)