Tiiti pääsi rally-tokon alkeisiin ja se pidettiin ennen Danskun koulutusta. Käytiin läpi sääntöjä ja kylttien oikeita suoritustapoja. Harjoiteltiin myös hieman takapään käyttöä ja tämä toi taas uutta puhtia minun ja Tiitin takapääharjoitteluun. Vadinhan ostin tässä ikuisuus sitten, mutta kertaakaan en ole sitä käyttänyt. Se niistä ahkerista vatitreeneistä koirien kanssa. Kuitenkin koulutukseen palatakseni, olin erittäin tyytyväinen saamaamme opastukseen. Sain ehkä vähän itseluottamusta tuollekin puolelle, sillä ollut erittäin vierasta koko rally-tokojuttu.
Tehtiin siis rallytokorataa koirien kanssa ja opeteltiin suorittamaan kylttejä oikein. Siihen nähden kuinka vähän olen lopunkaiken Tiitin kanssa mitään tehnyt, niin meni oikein hyvin. Olen antanut Tiitin olla lähes koko kesän ja alkusyksyn vain tuollainen höpsyttelykoira. Se on vaan saanut olla ja kulkea mukana, eikä ole ollut mitään suorituspaineita mistään. Ohjaaja itse oli ehkä meidän rallytokoilussa se ongelma. Kun on itse luonteeltaan säheltäjä ja koirassa samaa vikaa, niin eihän siitä oikein meinannut alkuun mitään tulla.
Positiivista kuitenkin tässä oli se, että Tiiti oli hallilla ihana. Se haukkui, mutta se ei turhaan alkanut pelätä mitään ja säilytti toimintakykynsä. Se toi itselle tajuttoman onnellisuuden tunteen ja poisti sitä turhaumaa, mitä tietyt tilanteet ovat aiheuttaneet. Toi tunnetta siitä, että ehkä toivoa ei ole ihan täysin menetetty ja jotain on tehty oikeinkin. Mulle itselleni on ihan älyttömän tärkeää olla avoin kaikista koirieni terveyteen ja luonteeseen liittyvistä asioista, joten kerrankin kiva kirjoittaa, ettei koira olekaan niin surkea mitä se on ollut. Onnellisuus. Tiiti nukkuu nykyään lattialla (!) ja sängyllä useinkin kyljellään ja se on sellainen sylikoira jos istun sängyllä. Tiiti joka ei tykkää olla sylissä. Se ei itse halua tulla nostetuksi syliin, mutta oma-aloitteisesti tulee mielellään kyhnäämään.
Palatakseni aiheeseen rally-toko, Dansku oli siis kisavalmiiden ryhmässä. Kovasti sain kehuja ja vinkkejä jatkoon ja tuli hyvä mieli. Varmempi mieli sen suhteen, että tässäkin uskaltaisi kisata jossain välissä. Rally-tokon ongelmana ehkä se, että omistaja voisi muistaa käskyttääkin koiraansa. Jotenkin meinaa unohtua ja hihnakin välillä tajuamatta kiristyä. Dansku on myös äärettömän nopea istumaan, joka voi tuoda ongelmia jossain kohti. Itse pitäisi muistaa liikkua ripeämmin ja tehdä laajemmat kaarrokset, niin koirakaan ei kerkeäisi istua.
Mutta kokonaisuudessaan siis todella onnistunut päivä tänään ja omistaja on tyytyväinen. Ja koirat väsyjä ;) Nyt vaan miettimään jatkoa tälle, voisi olla kivaa harrastella Danskun kanssa enemmänkin ja Tiitin lajiltahan tämä tuntuu enemmän myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)