Messariviikonloppu lähenee

Kauhea ajatella, että on jo joulukuu. Tää vuosi on vaan huvennut johonkin ihan liian nopeasti. Ja oon ollut kokoajan yhtä surkea kirjoittamaan, en vaan saa aikaiseksi. Omat koirat on saaneet huomiota ja koko syksyn olen koulutellut luokkakaverin, Kristelin, kanssa. Elo-syyskuussa pidettiin alkeistokokurssi ja lokakuun lopulla aloiteltiin arkitottelevaisuus ja agilityn alkeet -ryhmän kanssa. Viime kuun lopulla sain myös kauan odotetun kortin postissa Keski-Pohjanmaan kennelpiiriltä. Nyt olen sitten vihdoin tokon koulutusohjaaja. Jonkunlainen agilityn jatkokurssi mua itseäni kiinnostaisi kovasti, mutta haluaisin päästä kouluttamaan myös tokon puolella. Tykkään vaan todella paljon harrastella ja opastaa muitakin sen mukaan mitä itse osaan.

Tänään lähdettiin hoitolapsen ja Danskun kanssa kohti Etelä-Suomea. Tiimi punaisista 2/3 joutui hoitoon. Purri jäi meille kotiin, jossa Kristel, Milla ja Tiia ovat sen lupautuneet hoitamaan. Tiiti vuorostaan meni entiselle kämppikselleni hoitoon ja on siellä joko sunnuntaihin tai maanantaihin asti. Tiia lupasi voida hoitaa sitä su-ma tarvittaessa, kun itse tulen vasta maanantaina takaisin Kannukseen. Aina yhtä kurja jättää niitä hoitoon, kun mieluiten olisin aina omien eläinten kanssa pitäen lauman koossa. Nyt kuitenkin päädyin ajattelemaan Tiitiä siinä, kun jätin sen Kannukseen. Ikuisesti mielessä sen paha olo kerrostaloissa, joten juu ei. Ei se hoitopaikassaankaan täysin vapaasti liiku, mutta paremmin, mitä kerrostalon rappukäytävässä. Se on pääasia.

Viikonloppuna olisi nyt tiedossa Helsinki Winner ja Suomen Voittaja -näyttelyt. Äidin pieni Sylvi-prinsessakin on menossa kehäkettuilemaan. Se menee sunnuntaina Voittaja -pentunäyttelyyn, ollen siellä jonkun toisen gööttipennun kanssa. Saa nähdä mitä pieni maalaiskoira tykkää kaupungin hälinästä. Sylvi on ollut kaupungissa aiemmin vähän ihmettelijä, joten mielenkiintoista nähdä miten se isossa näyttelyssä käyttäytyy. Äiti on sen kanssa käynyt mätsärissä kerran harjoittelemassa ja menevät vielä toisen kerran. Jos Sylvi minun kanssa suostuu esiintymään, niin minun se olisi tarkoitus sunnuntaina kehään viedä.

On treenattu, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa treeneistä. Eilen Dansku oli mukana hallilla, kun käytiin kouluttamassa. Sillon ei ihmeitä siellä keretty tehdä, agilityputki pari kertaa ja vähän seuraamista. Mulla ei ole mitään hajua koska hallikortti menee umpeen, enkä tiedä ottaisinko sen nyt heti perään kuukaudeksi vai en. Dansku selkeästi tekee juoksujaan, joten sen puolesta mietin onko järkeä. Vaikka onhan mulla aina Tiiti-taitotyttö innokkaana treenaajaana.

Siitä Danskun juoksujen tekemisestä vielä. Danskullahan ei ikinä ole näkynyt luonteessa varsinaisesti muutoksia silloin kun se tekee juoksuja tai kun sillä on juoksut. Nyt ensimmäistä kertaa niitä siitä huomaan. Se hallilla minun kouluttaessa alkoi yhtäkkiä rähjätä jutteleville ihmisille (joilla oli kyllä koirat), vaikka se ei ikinä missään tilanteessa ala huutaa muille koirille. Kun oltiin lähdössä hallilta, niin istuskelin penkillä Danskun kanssa. Vieressä istui yksi koulutettava koiransa kanssa, kun Dansku pudotti pallon suustaan ja alkoi murista tälle koiralle. Voi että kun en ymmärrä tuon ajatuksenjuoksua! Tänään junassa se sitten haukkui, kun juna pysähtyi Kokkolaan ja sinne tuli väkeä lisää. Muuten onneksi nukkui reporankana. Pitää olla tarkka nyt sen ja Tiitin väleistä Danskun juoksujen ajan ja etenkin nyt kun D & Tiiti ovat erossa tässä neljä yötä. Niillä on aina muutenkin alkuun ollut vähän pörhistelyä toisilleen, kun ovat olleet useamman päivän erossa. Käskystä lopettaneet kuitenkin sellaisen hölmöilyn.

Tiitillä on ollut testissä Faunatarelta saatua Arden Grange -merkkistä ruokaa. Tähän palaan messariviikonlopun jälkeen jossain välissä, kun saadaan 2kg säkki syötyä loppuun! Mutta pitänee mainita, että Tiitille on ylipäänsä muutenkin löytynyt ruokahalua sterkkauksen jälkeen. Enää ei syödä maassa istuen tai maaten, vaan Tiiti jopa seisoo syödessään. Tämähän on meillä siis suoranainen ihme, että kupilla ei istuta ja noukita yhtä nappulaa kerrallaan syötäväksi.