Käytös- ja luonnehäiriöt länsigöötanmaanpystykorvilla

Kuten moni blogin lukija tietää, olen viime heinäkuussa Kannuksen kennellinjalta valmistunut eläintenhoitaja. Tein opinnäytetyöni erilaisista käytös- ja luonnehäiriöistä länsigöötanmaanpystykorvilla. Rotu on itselleni todella lähentä sydäntäni, sillä olihan ensimmäinen oma koirani (nyt jo edesmennyt Helmi) göötti. Helmi ei suinkaan jäänyt viimeiseksi rotunsa yksilöksi perheessämme vaan niitä tuli pari lisääkin. Sain idean tähän opinnäytetyön aiheeseen, kun äidilleni muuttaneella göötillä ilmeni voimakasta alusta-arkuutta. Moni lukija varmasti tietää Tiitin, josta tuli marraskuussa virallisesti minun koirani. Tähän blogitekstiin yritän jollain tapaa saada tiivistettyä opinnäytetyöni sisältöä. Mahdoton tehtävä tiivistää edes pientä osaa, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Rotumääritelmässä sanotaan göötin olevan valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen. Virheiksi luetaan vihaisuus ja liiallinen arkuus sekä selvästi epänormaali käyttäytyminen. Itselleni tulee göötistä mieleen vahvahermoinen, luonteeltaan tasapainoinen koira, joka on perheessä yleensä ns. yhden ihmisen koira ja haluaa seurata omistajaansa kaikkialle. Kokemukseni perusteella göötit ovat aina valmiita kaikkeen ja rakastavat touhuilla mitä tahansa omistajansa kanssa. Toteuttamani kysely vahvisti käsitystäni gööttien luonteesta ja samalla sain selville niitä luonteiden poikkeavuuksia, joita lähdinkin selvittämään.

Opinnäytetyössäni käsittelin eroahdistusta, arkuuksia, pakko-oireita ja aggressiivisuutta. Haukkuminen oli yksi asia, mitä kyselyyn toivottiin mukaan. Jostain oli kuitenkin pakko karsia ja koska tiedän gööteillä olevan paljonkin haukkuherkkyyttä, päädyin jättämään sen kyselystä pois. Halusin enemmän tietoa ongelmista, joista ei välttämättä niinkään puhuta ja joita ei välttämättä varsinaisesti mielletä rodun ongelmiksi. Vaikka koen rodun luonteen olevan kokonaisuudessaan hyvä ja tasapainoinen, niin viime vuosina silmiini on kuitenkin pistänyt enemmän koiria, joiden luonne ei olekaan niin rodunomainen.

Gööttejä rekisteröidään vuosittain noin 100–130 yksilöä ja kyselyyni sain vastauksia 140 koiran osalta. Suurin osa näistä kyselyyn vastanneista koirista oli alle 4-vuotiaita, mutta vanhempienkin koirien osalta tuli useita vastauksia. Uroksien osalta vastauksia kerättiin hieman enemmän kuin narttujen.

Kuva: Juuso Kuparinen

Koirat ovat ihanteellisia seuraeläimiä kiintyen vahvasti omistajiinsa. Koirille on myös luonnollista yrittää pitää lauma koossa. Nämä ominaisuudet yhdessä voivat aiheuttaa koirille eroahdistusta. Kyselyyn vastanneiden koirista 11 %:lla esiintyi eroahdistusta. Suurin osa eroahdistuneista koirista oli alle 4-vuotiaita. Yli puolet eroahdistuneiden koirien omistajista eivät kokeneet eroahdistuksen olevan normaalia elämää hankaloittavaa.

Arkuutta vuorostaan esiintyy eri koirilla rodusta riippumatta. Se voi olla perinnöllistä, huonon sosiaalistamisen tai traumaattisten kokemusten seurausta. Arkuus on monimuotoista ja se voi ilmetä jokaisella koiralla eri tavalla. 41 %:lla kyselyyn vastanneiden koirista esiintyi yleisesti arkuutta. Arkuutta esiintyi paljon kohdistuen vieraisiin koiriin, erityisesti pelkoa osoitettiin isoja ja tummia koiria kohtaan. Osa koirista oli valmis käyttämään hampaitaan myös pelottavan ihmisen tai koiran kohdalla.

Alusta-arkuutta esiintyi 20 %:lla kyselyn koirista. Alusta-arkuutta aiheuttivat metalliset ritilät, kerrostalon rappukäytävät, sillat, liukkaat lattiat, näyttelypöydät, treenihallit, tuulikaapit yms. Osa koirista pystyi siedättymään näihin paikkoihin ja tilanteisiin yhteen paikkaan, mutta seuraavassa paikassa sama asia oli ihan yhtä jännittävä kuin ensimmäisessä paikassa ensimmäisellä kertaa. Pari koirista laajensi pelkoreaktioitaan yhä uusiin asioihin, kuten alkoi yhdistää ovia, aitoja yms. epämiellyttäviin alustoihin.

Ääniarkuutta esiintyi 36 %:lla kyselyyn vastanneiden koirista. Ääniarkuutta esiintyi ukkosella, laukauksia kuullessa ja ilotulituksien paukkeessa. Joillakin koirilla kaikenlainen pauke aiheutti pelkoreaktion. Osa koirista pystyi pelottavien äänien tullessa säilyttämään kuitenkin toimintakykynsä, mutta osa taas menetti sen täysin. Usein pennuilla ei vielä varsinaisesti esiinny ääniarkuutta, mutta nuorilla koirilla sitä voi jo alkaa ilmentyä. Ääniherkkyyttä esiintyy eriasteisena eivätkä kaikki koirat reagoi ääniin samalla tapaa. Paimenrotuisilla koirilla sanotaan esiintyvän ääniherkkyyttä muita rotuja enemmän, sillä paimenkoirien tulee reagoida uusiin asioihin ja ääniin nopeasti. Sen tulee olla ohjattavissa ja reagoida ohjaajan ääniapuihin, vaikka työskentelisi kauempanakin. Paimenkoirakaan ei kuitenkaan saisi olla ääniarka.

Pakko-oireita esiintyi 8 %:lla koirista. Näillä koirilla esiintyi jonkun asian pakonomaista kyttäämistä tai jahtaamista, hännänjahtausta, jatkuvaa vedenjuontia, oman pihan vahtimista haukkuen, rauhattomana vinkumista tai kuljeskelua, kuoppien kaivamista, muiden ihmisten, autojen ja eläinten ihmettelyä sekä ihmisen, omien tassujen tai mattojen/sohvien yms. nuolemista ja tassujen järsimistä.

Aggressiivisuutta esiintyi 8 %:lla koirista vieraita ihmisiä kohtaan, 34 %:lla vieraita koiria kohtaan ja 6 %:lla tuttuja ihmisiä tai koiria kohtaan. Kyselyyn vastanneilla koirilla ei esiintynyt vakavaa aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Puolet kysymykseen vastanneiden koirista haukkuvat vieraita ihmisiä joko kotona tai ulkona. Osa vastanneista kertoi koiransa olevan vain epävarma tai arka vieraita ihmisiä kohtaan. Osa koirista murisi vieraille ihmisille, jotka olivat yrittäneet koskea niihin. Aggressiivisuuden osalta vastanneisiin koiriin kuului myös pentuja.

Aggressiivisuus vieraita koiria kohtaan oli yleensä haukkumista, muille koirille pörhistelyä ja murinaa. Jotkut kertoivat, etteivät olleet varmoja, mitä heidän koiransa tekisi muille koirille kyseisessä tilanteessa. Osa osasi kertoa, että heidän koirallaan esiintyvä haukkuminen, murina ja pörhistely olivat todennäköisesti epävarmuutta. Eniten aggressiivisuutta vieraita koiria kohtaan ilmeni vastausten perusteella urosten kesken. Jos toinen koira provosoi, toinen lähti herkästi mukaan. Monella koiralla esiintyi hihnassa ulkoillessa rähisemistä. Kytkemättä ollessaan koirat tulivat pääasiassa toimeen muiden kanssa. Monella koiralla oli huonoja kokemuksia muista koirista ja jotkut koirat osoittivat aggressiivisuutta kaikenlaisia koiria kohtaan. Tuttuja ihmisiä tai koiria kohtaan osalla esiintyi resurssiaggressiivisuutta, eli koira puolusti tutuilta koirilta ruokaa tai lelujaan. Yksi kyselyyn vastannut koira purki stressaantunutta olotilaansa käyttämällä hampaita omistajaansa.

Suurinta osaa käytöshäiriöisistä koirista oli sosiaalistettu pentuaikana. Suurin osa ei kokenut arkuuden vaikuttavan arkielämään tai harrastuksiin, toisin kuin aggressiivisuus koettiin näitä häiritsevänä tekijänä. Osaa oli yritetty siedättää käytösongelmien kohdalla vaihtelevin tuloksin. Aggressiivisuus koettiin pahimpana ongelmana, sillä osa oli joutunut jättämään harrastukset pois, jouduttiin vältellä ohituksia ja lenkkitilanteita vähennettiin.

Kyselyyn vastanneista koirista selkeästi eniten käytöshäiriöitä esiintyi alle 4-vuotiailla koirilla. Kuitenkin kyselyyn vastasi eniten juuri tämän ikäisiä koiria ja kyselyn otanta on kovin pieni. Itseäni kuitenkin huolestuttaa eniten käytöshäiriöiset (aggressiiviset ja arat) pennut, joiden osalta kyselyyn tuli vastauksia. Ainoastaan 4 % kaikista vastanneista koirista uskoivat käytöshäiriöiden johtuvan terveysongelmista.

Toistaiseksi en ole kasvattaja enkä omista edes jalostuskäyttöön sopivaa narttua. Silti mielestäni rodun luonteelle tulisi asettaa paljon painoarvoa, jotta voisimme karsia pois jalostuksesta epäsopivat yksilöt. Täydellisiä koiria ei ole olemassakaan, mutta mikäli haluamme säilyttää rodun seurakoirana kuten jalostuksen tavoiteohjelmassa on ilmaistu, tulisi luonteella olla suuri painoarvo pentueita tehtäessä. Kyselyyn vastanneista osa kertoi, että heidän koirallaan esiintynyt arkuus tai aggressiivisuus haittasi normaalia elämää. Tämä tuskin on sitä, mitä rodultamme haluamme. Kyselyn tuloksia katsoessa on tärkeä muistaa, että eri ihmiset ovat määritelleet heidän koiransa käytöshäiriön laadun ja voimakkuuden eri tavalla. Sen suhteen en olisi huolissani kaikista kyselyn vastauksista, sillä väärinymmärryksen riski paikoittain on erittäin todennäköinen.

Näistä käytöshäiriöistä ja niiden esiintyvyydestä huolimatta olen erittäin tyytyväinen vastauksiin, joissa koirien kerrottiin olevan avoimia ja ystävällisiä, sosiaalisia, vilkkaita sekä aktiivisia ja leikkisiä. Moni koira oli myös kuvattu valppaaksi, rohkeaksi, tarmokkaaksi ja tarkkaavaiseksi. Nämä piirteet ovat rotumääritelmässä göötin luonteelle ominaisiksi määriteltyjä rodunomaisia piirteitä. Oli hienoa huomata gööttiharrastajienkin näkevän koirillaan näitä luonteenpiirteitä, mitkä on aikanaan länsigöötanmaanpystykorville rodunomaisiksi katsottu.

Kiitän vielä tässä blogitekstissäkin kaikkia kyselyyn vastanneita. Ilman teitä en olisi saanut tehtyä opinnäytetyötäni. Tässä on erittäin pieni osa opinnäytetyöni sisällöstä, sillä sitä sivumäärää on todella vaikea lähteä tiivistämään. Toivottavasti joku saa tästä edes jotain irti!