Meidän sunnuntaiset gööttitreffailut meni oikein kivasti. Omasta mielestä niin kiva päästä treffaamaan omien koirien rotutovereita ja kuulemaan millaisia yksilöitä nämä sattuvat olemaan. Häntävariaatioita meillä oli mukana kaikenlaisia. Tiitillä lyhyt töpö, Masilla vähän pidempi lyhyt töpö, Liljalla puolikas häntä ja Toivolla pitkä häntä. Rakenteeltaan jokainen myös omanlaisensa. Tärkein juttu oli se, että koirilla oli oikein hauskaa keskenään. Loppupäivän uni maistui ainakin meillä kotona kaikille.
Keskiviikkona lähdettiin junalla kolmen koiran kanssa kohti Vantaata. Tää fiilis olla täällä on jotain aivan huippua. Oon niin kaivannut tätä. Vantaata. Havukoskea. Ihan eri juttu olla kotikulmillaan kuin Kannuksessa. Lenkille lähtiessä saa lähteä mihin suuntaan tahansa ja tietää saavansa kävellä juuri niin paljon kuin ikinä haluaa. Ei ole rajoitteita vaan mistä suunnasta tahansa pääsee tekemään jonkun kivan lenkin eikä tarvitse palata aina sitä samaa tylsää tietä takaisin. Ehkä parasta täällä olemisen suhteen. Kannuksessa talsii aina sitä samaa typerää Ollikkalantietä ja lenkkivaihtoehdot ovat usein vain suoraa tietä. Niin luksusta olla täällä.
Tänään käytiin gööttitreffaamassa Neaa ja Iisiä. Gööttitreffit yritti pilata mukana oleva hurjaakin hurjempi Dansku, joka oli tällä kertaa kovin epäilyttävän ulkonäön omaava. Onneksi kaikilla oli kuiteen hauskaa ja sai gööteillekin uusia koirakontakteja. Niin ihana vaan kun on koirat, joiden kanssa voi mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan. Aina ne on yhtä innoissaan ja täpinöissään kun pääsee touhuamaan jotain.
Vaikka Dansku on ollut mulla jo 1,5 vuotta, niin silti suurin osa kotipuolen kavereista ei ole sitä ikinä nähnytkään. Silti voin olla erittäin ylpeä lähtiessäni sen kanssa kimppalenkeille tms, sillä aina voin luottaa siihen että se käyttäytyy (ts. ei yritä tappaa muita koiria niin kuin meidän muut sakemannit, joita kaverit on päässeet näkemään). Vaikka Tiitikin on alusta-arka, niin muuten se ei kyllä ole arka. Varautunut ehkä vieraita ihmisiä kohtaan, mutta vieraat koirat se treffaa yleensä ollen aika neutraali alkuun.
Olisi tärkeää saada näille koirille kokemuksia muiden kanssa toimimisesta myös yksin, mutta toistaiseksi en ole pitänyt sitä kovin tärkeänä. Kaikki nuo ovat maailman onnellisimpia jos yksin lähdetään jonnekin tai tehdään jotain. Se on suuri bilepäivä aina kun saavat laatuaikaa. Tiiti etenkin ottaa ilon irti heti kun tietää, että nyt ollaan kahdestaan ja on vaan niin hauskaa. Tiin kanssa on ihana touhuilla kahdestaan, kun tietää sen rakastavan sitä hurjan paljon.
Huomenna toivottavasti päästään taas koiratreffailemaan kavereiden näkemisen merkeissä, mutta se selviää tarkemmin sitten huomenna. Hurjan hauskaa meillä on kuitenkin tähän asti ollut. Harmillista, kun kohta pitää alkaa jo katsoa lippuja takaisin Kansasiin päin. Mä niin vaan haluaisin jäädä Vantaalle. Viisi vuotta poissa täältä ja ikävä vaan kasvaa joka hetki!
Olipa tylsä teksti. Ei yhtään kuvaa ja vaan turhaa jaarittelua. Pitää yrittää saada kuvia seuraavalla kerralla johonkin väliin mukaan! Jos vaikka saisin meidän Minnistäkin muutaman tuoreemman kuvan blogin puolelle ja samalla lähetettyä myös kasvattajalle. Hiiru on kyllä sellainen sylikoira ja sillä on niin arvolleen sopivaa elämää täällä. Pieni Minni taitaa elää omaa unelmaansa ruoan, rapsutuksen ja loputtomien hellyydenosoitusten parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)