Toivon silmä- ja polvitarkastus

Toivo kävi tiistaina silmä- ja polvitarkastuksessa Jyväskylässä. Sen piti olla ihan iisi juttu, kunhan käydään toteamassa että kaikki on kunnossa. Ei tämän ikäisellä koiralla vielä pitäisi mitään olla. Virallista lausuntoa edelleen jalostustietokantaan odottelen, mutta terve koira minulla pitäisi olla mikäli on eläinlääkärin sanaan uskominen.

Toivon toisessa silmässä näkyi kaksi pientä rasvahappoläiskää (tai näin eläinlääkäri minua ainakin valisti). Ne on ihan itsekin paljaalla silmällä havaittavissa ja ell kehoittikin tarkkailemaan koiran silmiä ja peilaamaan tulevaisuudessa uudelleen. Sanoi, ettei näiden läiskien syntymistä tunneta eikä tiedetä mistä niiden ilmestyminen johtuu. Perinnöllisestä vaivasta ei kuitenkaan pitäisi olla kyse ja eläinlääkäri heitti yhtenä vaihtoehtona ilmaan silmätulehduksen, jonka seurausta nämä voisivat olla. Tulehdusta Toivon silmissä ei kuitenkaan pitäisi olla ollut. Samankaltaisia silmäsairauksia löytyy myös perinnölliseltä puolelta, mutta gööteillä ei korneadystrofian pitäisi olla ollut millään tapaa yleinen muutenkaan (liekö yhdelläkään göötillä todettu). Korneadystrofiaahan ei myöskään siis Toivolla todettu vaan lisätietoihin laitettiin vain toisen silmän cornea lipidosis.

Toivon polvia en osannutkaan enää jännittää silmäjuttujen jälkeen ja polvet olivatkin terveet. Myös Toivolle on varattu luustokuvausaika lokakuun lopulle, jotta saadaan tietää miltä senkin luusto näyttää. Mikäli Tiitissäkin henki pihisee vielä syyskuun puolenvälin jälkeen, voisin sen ottaa mukaan polvitarkastukseen.

Minun työsopimusta jatketaan näillä näkymin 31.3. asti eli Ähtärissä viihdytään kovasti. Vähän on surku mieli, kun ihanat työkaverit erkanee, mutta onneksi ystävyys säilyy välimatkasta huolimatta. On vaan niin haikeeta! Viikon päästä saan kipsin pois ja 1,5 viikkoa ensimmäiseen työpäivään. Töissä oon kyllä kovasti viihtynyt näin saikkulaisenakin hengaamassa ja kovin odotan takaisin töihin palaamista.

Joku jatkuva stressitila päällä nyt kun odotan Tiitin luustokuvia ja ylipäänsä kotiin palaamista. Kun en tiedä yhtään tuleeko se mukaani kotiin sitten enää. Mennään tosiaan Keuruun eläinklinikalle ja jännittää niin paljon mitä tuleva tuo. Huomenna on enää kolme viikkoa aikaa eläinlääkärikäyntiin ja kaksi viikkoa Tiitin kotiin palaamiseen. Mun on niiin älytön ikävä sitä ja tullaan pitämään maailman paras viikko kunhan saan sen kotiin.

Tiitin luustokuvausaika

Minun pienelle Tiitille on varattu aika luustokuviin. Tiiti mahdollisesti oireilee jotain luustovikaa, joten varasin ajan kuviin. Pelottaa ihan kamalan paljon.

Tiiti on välillä ollut kolmijalkainen, liikkunut aina epäpuhtaasti ja etenkin sen takaliikkeet ovat olleet järkyttävät. Takaosaansa se on aina käyttänyt huonommin ja hieronnassa sen etu- ja takapää ovat olleet kuin eri koirasta. Oikean takajalan käyttö on ollut huonoa ihan aina. Nyt olen saanut tästä palautetta useilta eri ihmisiltä ja asialle on aika tehdäkin jotain.

Tiitillä on aika röntgenkuviin 19.9. ja minun suurin pelkoni on se, että palaan sieltä kotiin ilman koiraa. Jos Tiitin luustossa on jotain vikaa, joka voisi aiheuttaa kipuilua, Tiiti ei enää herää nukutuksesta. Tiiti on voimakkaasti alusta-arka narttu, sen elämä on välillä kaukana helposta. Missään tapauksessa ei minkäänlainen rasite minulle, onhan se sentään maailman rakkain mussukka. Jos sen luustossa on jotain vikaa, joka voi aiheuttaa kipua, en voisi elää päivääkään koiran kanssa miettimättä oireileeko se kipuaan alusta-arkuuden muodossa. Saatika ajatus siitä, onko se ollut kipeä nämä kolme vuotta.

Aina olen puhunut, että Tii tulee mukana niin kauan kuin sen pääkoppa kestää. En ole todennäköisenä vaihtoehtona pitänyt luustovikaa. Nyt pelottaa ihan tajuttoman paljon, että edessä on meidän viimeinen yhteinen viikko kun haen sen kotiin syyskuussa. Aina pitäisi toivoa parasta, mutta nyt tuntuu vähän epätoivoiselta. On se vaan minun mussukka. Nyt kaipaan sitä kotiin kainaloon varmaan enemmän mitä ikinä aiemmin.

Toivo menee huomenna polvi- ja silmätarkastukseen Jyväskylään.

Me jäädään Ähtäriin!

Ollaan koirien (ja Epun) kanssa siis jäämässä nyt toistaiseksi Ähtäriin. Päivä kerrallaan ja katsotaan minne sitä täältä jatkaa sitten aikanaan matkaa.. Asunnon vuokrasopimusta siis jatkettu ja olen saamassa jatkaa Ähtärin Eläinpuiston kotieläintilalla eläintenhoitotehtävissä! Ihan huippufiilis ja mieluusti tänne jäänkin. Kannus-ikävä haihtuu pikkuhiljaa, kun pääsee Kannuksen aivopesusta irti. Edelleen olisin täysin valmis muuttamaan takaisin Kannukseenkin, mutta enää se ei ole sellainen välttämätön pakko. On osannut laskea jollain tapaa irti.

Toisaalta olen ihan älyttömän onnellinen siitä, että pääsin irti siitä Kannus-pakkomielteestä, joka mulla pyöri voimakkaana pääni sisällä. Ähtäriin muuton jälkeen mietin, kuinka en enää ikinä halua lähteä näin sokkona vaan jollekin vieraalle paikkakunnalle. Mielessä oli vaan ja ainoastaan Kannus ja se, kuinka haluan sille alueelle takaisin. Pääkaupunkiseudun suhteen olen löytänyt jonkun varmuuden - en edelleenkään halua sinne alueelle takaisin. Syksyn yhteishaussa en aio nyt hakea yhtään minnekään vaan mietin asiaa uudelleen sitten keväällä. Ala on mielessä selvä, mutta paikkakuntaa on aikaa sitten pohtia. Ja jos sitä kerkeäisi lukemaan matematiikkaakin, niin olisi jotain saumaa päästä seuraavalla yrittämällä soveltuvuuskokeesta läpikin.

Paimennustaipumus- ja näyttelyreissun jälkeen äidin koirat Martta, Sylvi ja Alma tulivat minun luokseni hoitoon. Saavuttiin sunnuntaina Ähtäriin ja perjantaina äiti jatkoi koirien kera matkaa takaisin kotiin. Perjantaina käytiin myös Ähtärin kaupungineläinlääkärin luona hakemassa Sylville ja Almalle rokotukset. Oli todella pitkä vajaa viikko kuuden koiran kanssa ja opin siinä arvostamaan näitä omia kolmeaa. Kolme on täysin passeli määrä ja kaikenlainen pentukuume juoksee kilometrien päässä jo karkuun. Vaikka en sitä lähdekään kieltämään, etteikö Alma olisi aika söpö ollut! Oikein kiltti pentu.

Toivo, Sylvi, Martta ja Tiiti

Käytiin Alman ja Sylvin kanssa myös visiitillä työpaikallani, ja koiruudet pääsivät ihmettelemään eläimiä. Alma olisi ollut suinpäin menossa lammasaitaukseen eikä sitä navetassa juurikaan hetkauttanut kohti tallustelevat kilit. Kilejä taisi vähän enemmän hirvittää, kun koirat vaan seisoivat paikallaan eivätkä kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Sylviä taisi tämä meidän visiitti jännittää vähän enemmän kuin Almaa, mutta oikein reippaita lapsia olivat kumpikin! Alman häntä ei varmaan kertaakaan laskenut alas ja toisella oli vaan kivaa. Juuri sellainen pentu, millaisia haluttiinkin saada aikaan.

Näiden neljänkin kanssa oli hihnat aivan kokoajan solmussa!

Viime viikonloppuna hyppäsin töissä kuoppaan ja taitoin nilkkani. Maanantaina soitto terveyskeskukseen ja sain ajan lääkärille heti aamulle. Nilkka röntgenkuvaukseen, tuloksena avulsiomurtuma ja kipsi kuukaudeksi. Wuhuu? Jos voisin, niin palaisin aikakoneella takaisin päin ja olisin hyppelemättä. Nyt ei auta kuin kärsiä jalka paketissa keppien kera sairaslomalaisena. Dansku & Toivo on olleet tiistaista asti työkaverilla hoidossa ja tänään illalla pitäisi valmistautua ottamaan ne takaisin kotiin. Vähän jännittää ja hirvittää et mitä tästä vielä tulee. Keskiviikkona matkasin Tiitin kanssa Tampereelle ja minun pieni mussukka lähti äidin matkaan. Tiitillä alkoi nyt muutaman viikon loma Pöytyällä, josko saisin näin omaa arkea helpotettua kun on yksi koira vähemmän.

Tänään illalla on Ähtärin Haukkujen hallituksen kokous ja minusta tulee tämän hallituksen jäsen. Mieluusti olen mukana koiratoiminnan ylläpidossa ja kehittämisessä täällä! Danskun kanssa meidän piti aloittaa VEPE-treenit, mutta voi olla että jää nyt kokonaan välistä tämän kipsikönkkäämisen tähden. Jos vaan vielä selviäisin kahden kurssin kouluttamisesta loppuun asti tästä kipsistä huolimatta, niin siinä varmaan nyt tälle loppukesälle ja alkusyksylle ihan riittävästi hommaa.

Paimennustaipumustesti ja Porin KV-näyttely

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna matkattiin gööttien kanssa junalla Loimaalle, josta äiti meidät poimi kyytiin. Lauantaina oli tiedossa Tiitin ja Sylvin paimennustaipumustesti, ja sunnuntaina vuorostaan Sylvin ja Toivon näyttely.

Minulla oli Tiitin suhteen suuret odotukset. Tiiti on ollut se pieni paimenkoira, jonka odotin syttyvän paimennukseen täysin. Vielä paimennuspaikalla jännitti, sillä en tiennyt yhtään mitä se tekisi. Kova oli kuitenkin luotto siihen, että pieni Tii kyllä paimentaa. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt ja suoraan sanottuna olin vähän pettynyt. Olisin odottanut Tiitille vähintäänkin tyydyttävää paimennustaipumusta, mutta koko koira ei osoittanut pienintäkään kiinnostusta nautoja kohtaan. Lopputulos oli siis ei paimennustaipumusta.

Tiitin paimennusvideo.

Tiin sisarukset paimensivat myös hyvin, joten senkin pohjalta aloin miettiä, että mikä meni nyt vikaan. Toisaalta ollaan lenkkeilty paljon lehmien laidunalueiden lähellä ja Tiitillä ei ole ollut mitään asiaa mennä aitaukseen päinkään. Lehmät on olleet Kannuksessa normipäivää ja se ettei niitä sen kummemmin ihmetellä. Toisaalta, näin nyt tällä kertaa. Ei mahdeta tälle mitään ei minä eikä koira, eikä tulos tule vaikuttamaan yhtään mihinkään. Silti omaan mieleen jäi vielä kutkuttelemaan, että josko päästäisiin jossain välissä kokeilemaan paimennusta lampaiden kanssa. Tämän siitä saa, kun omistaja ei halua uskoa ettei koiralla ole paimennustaipumusta ;)

Sylvi osoitti testissä hyvää paimennustaipumusta ja teki hetkittäin todella nättiä työskentelyä. Toivohan osoitti myös toukokuussa hyvää paimennustaipumusta eli tasaiset sisarukset. Sylvi hienosti kaarteli nautojen takana välillä ja pyrki pitämään ne samassa kasassa. Hienot ruotsintuonnit!

Sunnuntaina oli sitten tosiaan vuorossa Porissa KV-näyttely. Tuomarina näyttelyssä oli Hannu Talvi. Näyttelyyn oli ilmoitettu ihan mukavasti gööttejä, joten jännitettiin sitten kuinka meidän koirilla menee. Toivo aloitti gööttikehän olemalla ensimmäinen ja samalla ainoa junioriluokan uros. Sylvillä oli luokassaan yksi kilpakumppani. Toivon tulos oli JUN-ERI JUK1 ja Sylvin JUN-EH JUK2. Toivo jäi tällä kertaa ilman SA:ta, koska ei ollut parhaassa karvassaan nyt. Sylvin kohdalla tuomari rokotti isosta koosta (Sylvi onkin iso narttu) ja vielä löysästä koirasta.

Toivon arvostelu "Keskiharmaa. Hyvät värimerkit. Hyvä koko ja mittasuhteet. Oikeamuotoinen, vielä hieman kevyt pää. Hyvä kaula, säkä ja selkälinja. Hyväasentoiset raajat. Karkea peitinkarva. Pohjavilla irti. Täyspitkä häntä. Miellyttävä luonne. Hyvät suorat liikkeet.". Olen todella tyytyväinen tähän Suomen näyttelyiden korkkaukseen! Toivollahan ennestään siis vain Ruotsista yksi ERI kovatasoisessa luokassa erikoisnäyttelyssä.

Toivoa jännitti näyttelyssä vähän pöydällä ja tämä aiheutti itselleni pientä stressin poikasta. Toivo veti pöydällä maahan makaamaan yhdessä vaiheessa ja onneksi palautui jännityksestä vaikka jouduin sen sieltä maasta ylös nostamaan. Tämä tuli hampaiden katsomisen yhteydessä. Paljon on töitä pöytäkäytöksen suhteen tehty ja tullaan siis edelleenkin tekemään. Korkeita paikkoja Toivo ei muuten pelkää, joten en osaa yhtään sanoa mikä siinä pöydässä niin kovasti sitä jännittää.

Toivo 1v 1kk

Mulla olisi ihan hirmuisesti kirjotettavaa, mutta en viitsi kaikkea tähän yhteen kirjoitukseen lytätä! Lähiaikoina siis toivottavasti paljon tekstiä tulossa.