Toivo kävi tiistaina silmä- ja polvitarkastuksessa Jyväskylässä. Sen piti olla ihan iisi juttu, kunhan käydään toteamassa että kaikki on kunnossa. Ei tämän ikäisellä koiralla vielä pitäisi mitään olla. Virallista lausuntoa edelleen jalostustietokantaan odottelen, mutta terve koira minulla pitäisi olla mikäli on eläinlääkärin sanaan uskominen.
Toivon toisessa silmässä näkyi kaksi pientä rasvahappoläiskää (tai näin eläinlääkäri minua ainakin valisti). Ne on ihan itsekin paljaalla silmällä havaittavissa ja ell kehoittikin tarkkailemaan koiran silmiä ja peilaamaan tulevaisuudessa uudelleen. Sanoi, ettei näiden läiskien syntymistä tunneta eikä tiedetä mistä niiden ilmestyminen johtuu. Perinnöllisestä vaivasta ei kuitenkaan pitäisi olla kyse ja eläinlääkäri heitti yhtenä vaihtoehtona ilmaan silmätulehduksen, jonka seurausta nämä voisivat olla. Tulehdusta Toivon silmissä ei kuitenkaan pitäisi olla ollut. Samankaltaisia silmäsairauksia löytyy myös perinnölliseltä puolelta, mutta gööteillä ei korneadystrofian pitäisi olla ollut millään tapaa yleinen muutenkaan (liekö yhdelläkään göötillä todettu). Korneadystrofiaahan ei myöskään siis Toivolla todettu vaan lisätietoihin laitettiin vain toisen silmän cornea lipidosis.
Toivon polvia en osannutkaan enää jännittää silmäjuttujen jälkeen ja polvet olivatkin terveet. Myös Toivolle on varattu luustokuvausaika lokakuun lopulle, jotta saadaan tietää miltä senkin luusto näyttää. Mikäli Tiitissäkin henki pihisee vielä syyskuun puolenvälin jälkeen, voisin sen ottaa mukaan polvitarkastukseen.
Minun työsopimusta jatketaan näillä näkymin 31.3. asti eli Ähtärissä viihdytään kovasti. Vähän on surku mieli, kun ihanat työkaverit erkanee, mutta onneksi ystävyys säilyy välimatkasta huolimatta. On vaan niin haikeeta! Viikon päästä saan kipsin pois ja 1,5 viikkoa ensimmäiseen työpäivään. Töissä oon kyllä kovasti viihtynyt näin saikkulaisenakin hengaamassa ja kovin odotan takaisin töihin palaamista.
Joku jatkuva stressitila päällä nyt kun odotan Tiitin luustokuvia ja ylipäänsä kotiin palaamista. Kun en tiedä yhtään tuleeko se mukaani kotiin sitten enää. Mennään tosiaan Keuruun eläinklinikalle ja jännittää niin paljon mitä tuleva tuo. Huomenna on enää kolme viikkoa aikaa eläinlääkärikäyntiin ja kaksi viikkoa Tiitin kotiin palaamiseen. Mun on niiin älytön ikävä sitä ja tullaan pitämään maailman paras viikko kunhan saan sen kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)