Me jäädään Ähtäriin!

Ollaan koirien (ja Epun) kanssa siis jäämässä nyt toistaiseksi Ähtäriin. Päivä kerrallaan ja katsotaan minne sitä täältä jatkaa sitten aikanaan matkaa.. Asunnon vuokrasopimusta siis jatkettu ja olen saamassa jatkaa Ähtärin Eläinpuiston kotieläintilalla eläintenhoitotehtävissä! Ihan huippufiilis ja mieluusti tänne jäänkin. Kannus-ikävä haihtuu pikkuhiljaa, kun pääsee Kannuksen aivopesusta irti. Edelleen olisin täysin valmis muuttamaan takaisin Kannukseenkin, mutta enää se ei ole sellainen välttämätön pakko. On osannut laskea jollain tapaa irti.

Toisaalta olen ihan älyttömän onnellinen siitä, että pääsin irti siitä Kannus-pakkomielteestä, joka mulla pyöri voimakkaana pääni sisällä. Ähtäriin muuton jälkeen mietin, kuinka en enää ikinä halua lähteä näin sokkona vaan jollekin vieraalle paikkakunnalle. Mielessä oli vaan ja ainoastaan Kannus ja se, kuinka haluan sille alueelle takaisin. Pääkaupunkiseudun suhteen olen löytänyt jonkun varmuuden - en edelleenkään halua sinne alueelle takaisin. Syksyn yhteishaussa en aio nyt hakea yhtään minnekään vaan mietin asiaa uudelleen sitten keväällä. Ala on mielessä selvä, mutta paikkakuntaa on aikaa sitten pohtia. Ja jos sitä kerkeäisi lukemaan matematiikkaakin, niin olisi jotain saumaa päästä seuraavalla yrittämällä soveltuvuuskokeesta läpikin.

Paimennustaipumus- ja näyttelyreissun jälkeen äidin koirat Martta, Sylvi ja Alma tulivat minun luokseni hoitoon. Saavuttiin sunnuntaina Ähtäriin ja perjantaina äiti jatkoi koirien kera matkaa takaisin kotiin. Perjantaina käytiin myös Ähtärin kaupungineläinlääkärin luona hakemassa Sylville ja Almalle rokotukset. Oli todella pitkä vajaa viikko kuuden koiran kanssa ja opin siinä arvostamaan näitä omia kolmeaa. Kolme on täysin passeli määrä ja kaikenlainen pentukuume juoksee kilometrien päässä jo karkuun. Vaikka en sitä lähdekään kieltämään, etteikö Alma olisi aika söpö ollut! Oikein kiltti pentu.

Toivo, Sylvi, Martta ja Tiiti

Käytiin Alman ja Sylvin kanssa myös visiitillä työpaikallani, ja koiruudet pääsivät ihmettelemään eläimiä. Alma olisi ollut suinpäin menossa lammasaitaukseen eikä sitä navetassa juurikaan hetkauttanut kohti tallustelevat kilit. Kilejä taisi vähän enemmän hirvittää, kun koirat vaan seisoivat paikallaan eivätkä kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Sylviä taisi tämä meidän visiitti jännittää vähän enemmän kuin Almaa, mutta oikein reippaita lapsia olivat kumpikin! Alman häntä ei varmaan kertaakaan laskenut alas ja toisella oli vaan kivaa. Juuri sellainen pentu, millaisia haluttiinkin saada aikaan.

Näiden neljänkin kanssa oli hihnat aivan kokoajan solmussa!

Viime viikonloppuna hyppäsin töissä kuoppaan ja taitoin nilkkani. Maanantaina soitto terveyskeskukseen ja sain ajan lääkärille heti aamulle. Nilkka röntgenkuvaukseen, tuloksena avulsiomurtuma ja kipsi kuukaudeksi. Wuhuu? Jos voisin, niin palaisin aikakoneella takaisin päin ja olisin hyppelemättä. Nyt ei auta kuin kärsiä jalka paketissa keppien kera sairaslomalaisena. Dansku & Toivo on olleet tiistaista asti työkaverilla hoidossa ja tänään illalla pitäisi valmistautua ottamaan ne takaisin kotiin. Vähän jännittää ja hirvittää et mitä tästä vielä tulee. Keskiviikkona matkasin Tiitin kanssa Tampereelle ja minun pieni mussukka lähti äidin matkaan. Tiitillä alkoi nyt muutaman viikon loma Pöytyällä, josko saisin näin omaa arkea helpotettua kun on yksi koira vähemmän.

Tänään illalla on Ähtärin Haukkujen hallituksen kokous ja minusta tulee tämän hallituksen jäsen. Mieluusti olen mukana koiratoiminnan ylläpidossa ja kehittämisessä täällä! Danskun kanssa meidän piti aloittaa VEPE-treenit, mutta voi olla että jää nyt kokonaan välistä tämän kipsikönkkäämisen tähden. Jos vaan vielä selviäisin kahden kurssin kouluttamisesta loppuun asti tästä kipsistä huolimatta, niin siinä varmaan nyt tälle loppukesälle ja alkusyksylle ihan riittävästi hommaa.