Käytiin Vinnan kanssa sitten Oulussa viikonloppuna koiranäyttelyssä. Saatiin näyttelypaikalle kyyti Aawa-aussien omistajan Eveliinan äidiltä, suur kiitokset sinne päin! Oli kiva nähdä Eveliinaa & Aawaakin pitkästä aikaa. Hehän olivat siis syksyllä minun ja Vinnan luona Kannuksessa viikonlopun.
NUO-EH NUK2
Oulussa oli tuomarina belgialainen Theo Leenen, josta selvisi minulle paikan päällä erittäin pian, että pitää täysin eri tyyppisistä koirista. Vinna sai EH:n ja sijoittui luokassaan toiseksi, eli viimeiseksi. Kumpikin nuorten luokan narttu sai EH:n. Vinnan arvostelu: "20 months old girl. Feminine head. Correct ear set and correct bite. Good neck, shoulder & topline. Nice tail. Well angulated. Good bone and feet. Chest still a little bit flat. Good coat & colour. In the movement narrow in the front and in the back end." Todella hyvä arvostelu siis, vaikka tuomari pitikin ihan erilaisista aussieista! Vinnassa oli siis lähinnä huomautettavaa sen liikkeissä ja rintakehässä.
Kun Vinna oli käynyt kehässä, lähdettiin melkeinpä suoraan kävelemään juna-asemalle päin. Saatiin mukava pieni Oulu-kierros ja Oulu onkin nyt korkein paikka Suomessa missä oon ite käynyt! Sitä ennen se on ollut Kannus ;)
Sunnuntaina käytiin Vinnan kanssa paimentamassa ja tiivistetysti oli tosi mukava reissu. Vinna oli ensin lampailla liinassa, sen jälkeen irti ja eiköhän sillä nyt jonkunlaisia taipumuksia ole! Muutaman kerran kokosi lampaat tosi hienosti, itse tein niin suuria virheitä että koiralla oli täysi työ yrittää niitä paikkailla. Ensi kerralla ehkä paremmin. Voi kunpa saisikin tuolle koiralle omat lampaat mitä paimentaa, niin hienoa se oli kun koira rohkaistui ja tykkäsi selkeesti :)
Särmä oli myös ihmettelemässä lampaita ja aussieiden paimentamista (ja vieraita aussieita). Oli oikein hieno pieni taas ja tosi reipas!
Eilen sitten tokoiltiin. Vinna teki tosi kivaa seuraamista ja jäävät sujui hyvin. Myös luoksetulo onnistui oikein mukavasti. Oon niin ylpeä sen seuraamisesta, sillä se seuraa niin hienosti omaan makuun!
Särmä yrittää lähteä lentoon!
Tänään nähtiin Elina sekä Elinan koirat Anni, Nelli ja Myy. Myytä en olekaan vielä aiemmin nähnyt, joten nyt oli korkea aika nähdä sekin. Vinnasta olis ollut tosi kiva leikkiä pikkukoirien kanssa, ainoo vaan että kun se luulee itse myös olevansa pikkukoira niin leikkiin saa puuttua tosi paljon ettei se jyrää pienempiä.
Särmästä ensin Myy oli tosi kiva kaveri, mutta kun Nelli ei ollutkaan niin kiva niin ei ollut sitten Myykään enää. Mutta reippaasti pentu jaksoi ja Elinallakin asettui heti taloksi - mylläsi lelulaatikon, leikki leluilla, järsi puruluuta ja kävi nukkumaan! Oli tosi kiva nähdä, vähän Elinan kanssa mietittiin josko mentäisiin käymään Helsingissä perjantaina.
Yritä näistä sitten saada kuvaa vierekkäin!
Vinna matkusti pitkästä aikaa tänään bussissa ja Särmä ensimmäistä kertaa. Mentiin kaksi 10-15 minuutin pätkää bussilla ja molemmat meni oikein hienosti. Vinna meni paremmin kuin koskaan aiemmin ja se oli oikein rauhoittavana esimerkkinä pienelle Särmälle.
Tämän postauksen kuvat Vinnasta on ottanut Päivi Väätäinen, kiitos kuvista! Loput on itse ottamiani.
Tänään alkoi loma! Viikon mittainen sellainen :D Huomenna lähdetään Vinnan kanssa Ouluun koiranäyttelyyn ja sen jälkeen käydään poimimassa Särmä Kannuksesta kyytiin ja tullaan Vantaalle isän luokse. Särmä pääsee näkemään Tessun ja Minnin. Voisin uskoa, että Minni tykkäisi Särmästä hirmuisesti, Tessu nyt ei välttämättä.
Viikon kuluttua alkaa taas top Kirkkonummella Rehndahlissa ja sen jälkeen pitäisi hakea Eppu Pöytyältä ja suunnata takaisin Kannukseen! Saa nähä kävästäänkö loman loppupuolella Vinnan kanssa näyttelyssä ja tokokokeesa. Tokokokeeseen ollaan toisella varasijalla ja näyttelystä en tiedä onko ilmoitettu sinne.
Tänään oli Vinnan pesu ja föönauspäivä ja nyt se on puunattu näyttelyä varten! Saapa nähdä mitä tuomari siitä tykkää, mutta mä kovasti haluan elätellä toiveita erinomaisesta. Tuomari joko tykkää tai ei tykkää. Niin selvää siis. On se black tricolor koirista tykännyt myös, mutta pistänyt merlet edelle. Hännän pituudella ei ole ollut ilmiselvää eroa sijoituksissa.
Helmi on syönyt nyt jonkun aikaa jo Nutrolin Niveltä. Oltiin jo äidin kanssa sovittu, että nyt se menee piikille, kunnes äiti päätti kokeilla tämän viimeisen oljenkorren. Ja ainakin äidin puheiden perusteella siitä on apua! Koira on ollut paljon vetreämpi. Helmillä siis on todennäköisesti 1 tai 2 polvet (oikea polvi pahempi), vaikka koiranetissä ne onkin 0. Polvissa on myös nivelrikkoa. Helmi oireilee tästä puremalla polviaan ja ontumalla välillä. Nyt koira on kuitenkin voinut paremmin, enkä ole kuullut että olisi ontunut tai purrut polviaan.
Ehkä tässä siis pieni lisäaika, vaikka sitä me ollaan kyllä saatu ihan riittävästi ja aikaa valmistautua siihen, ettei se enää olisikaan täällä. Helmin ei pitänyt olla enää tätä kesää, ei viime kesää eikä sitä edellistäkään. Ja tässä se on ja voi ilmeisen hyvin.
En tiedä olenko kertonut blogissa Martan virallisista terveystutkimuksista. Martan lonkat on C/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet. Aika ikäväthän nuo lonkat on, mutta olisi kiva tietää tiivistyvätkö ne vielä, kun tuo on kuitenkin edelleen aika keskenkasvuinen. Jotkut kasvattajat eivät ehdottomasti halua kuvauttaa koiriaan juoksujen aikaan, sillä uskovat paikkojen löystyvän silloin. Olisi jännä nähdä, oliko Martan juoksulla tosiaankin vaikutusta asiaan, vaikka kuulostaakin itsestä aika mahdottomalta.
Saa nähdä milloin Minni viedään lonkka- ja kyynärkuviin, sekä silmäpeiliin. Jos sille on pentuja ajatellut kasvattaja teettää lokakuun juoksusta, niin alkais pikkuhiljaa olla jo aika käyttää tuo niissä kuvissa. Martta saa pennut joko seuraavasta tai sitä seuraavasta juoksusta ja mä todella toivon ettei vielä seuraavasta juoksusta! Mä niin kovin haluaisin Martan pennun, mutta seuraavasta juoksusta en pysty vielä pentua ottamaan. Vinnan pentusuunnitelmat ei ole vielä kantautuneet mun korviin, mutta saapas nähdä.
Multa on kysytty, miltä labradorinnoutaja tuntuu paimenkoirien jälkeen - vaikka eihän kyllä Minnikään ole paimen. Oon pyöritellyt sitä kysymystä mielessäni ja puinut Vinnan ja Särmän eroja. Paimenkoirana olen myös miettinyt Helmin ja Martan sekä Tupen.
Ensimmäisinä päivinä tuumasin, että eihän noissa nyt niin suurta eroa ole. Ihan kivoja koiria molemmat ja samantyylisiä. Särmä vaan vaikutti tosi kiltiltä pieneltä, mutta eikös näin ollut Vinnankin kanssa ensin? ;) Viikon jälkeen mun mielikuva lähti muuttumaan.
Nyt mä näen selkeämmin eron näiden välillä. Ärähdän koirille siitä kun ne tekee jotain kiellettyä, niin Vinna juoksee anteeksipyyntöä anellen jalkoihin, mutta entä Särmä? Särmä heiluttaa häntäänsä ja lähtee puuhailemaan jotain muuta kivaa. Se ei liiemmin kiinnitä huomiota siihen mitä sanotaan, keskeyttää tekemisensä ja alkaa tehdä jotain muuta.
Oon iloinen siitä, että Vinna oli mun ensimmäinen oma koira. Oon oppinut niin tajuttomasti sen kanssa. Aiemmin en tosiaankaan palkannut koiraa lelulla, kun nyt Särmän kanssa mietin, että voi kuinka ois kiva jos voisin sen palkata lelulla! Oon tän vajaa vuoden aikana niin ehdollistunut itse lelulla palkkaamiseen, että vaikee enää palkata namilla. Lelulla käy vaan niin näppärästi. Ikinä ei tarvii miettii, että onko ruoka turpoomassa tai nakkeja jääkaapissa - voi vaan kaivaa lelun kaapista ja lähtee treenaamaan tai vaikka talvella ottaa lapasen ja tsädää siinä on palkka!
Namipalkka on kyllä toisaalta helpompi palkka. Särmä on ihan huippu kun se keskittyy siihen mitä tehdään kun tietää et tiedossa on ruokaa. Ja oon vaan niin yllättynyt siitä, kuinka hyvä nenä sillä on kun vertaa Vinnaan!
Muistan, kun syksyllä yritin palkata Vinnaa ekoja kertoja leluilla treeneissä. Nameilla se oli lahna ja lelua näyttämällä sen kierrokset nousi niin korkealle ettei treenaamisesta tullut mitään. Siispä alettiin treenata niin, että joka toinen palkkaus lelulla ja joka toinen namilla. Ensin häiriöttömässä tilassa ja sitten häiriöllisessä. Ja kuinkas kävikään, en millään saa tuohon koiraan samanlaista säpäkkyyttä kuin lelulla! Nameilla harvoin saan sen motivaation nousemaan.
Vuosi sitten olin sitä mieltä, että Vinnasta ei saa agilitykoiraa. Tiesin, että jos haluu ees yrittää niin se tietää kovaa työtä sen motivaation suhteen. Vinna on aina ollut vähän on-off agilityn suhteen ja siksi se on ollut hankala saada motivoitua siihen. Noh, nyt sen kanssa voi tehdä pientä ratapätkää, se suorittaa kuutta keppiä enää vain viidellä verkolla ja tänään ajattelin poistaa yhden verkon lisää. Siitä tulee vielä niin huippu, oottakaa vaan! Jos mä nyt sanon, että tähdätään niin että ens kesänä mennään ees mölleihin käymään, niin onkohan liikaa luvattu..? Jos tän kesän juttu oli korkkaa tokokoe niin ens kesän agilitykisat!
Nyt, jos multa kysyttäisiin: paimen vai labukka, niin sanoisin paimen. Särmällä on vuosi aikaa tehdä muhun lähtemätön vaikutus ja sitten voin miettiä vastaamista uudelleen ;)
Projektikoirani kahdeksan viikkoinen Särmä labradorinnoutaja haluaa tervehtiä kaikkia sanomalla hei!
Särmä tuli minulle eilen ja on osoittautunut omalaatuiseksi pieneksi pennuksi. Poitsu onnistui kuitenkin varastamaan jo mun sydämestä osan ja kovin tekee töitä valloittaakseen myös Vinnan sydämen. Pientä lämpenemistä jo ilmassa ;)
Särmästä me kaikki toivotaan tullille työkoiraa sitten kun se kasvaa vähän isommaksi.
meidän blogin otsikkokuva on sitten kadonnut, järkeilen sen huomenna takaisin!
Viime viikonloppuna käytiin kehäkettuilemassa kera Martan ja Helmin! Pöytyällä oli ryhmänäyttely, jonka tuomarina oli Esa Ruotsalainen.
Ensin Martta kävi kehässä saaden EH:n. Tuomari ei kuitenkaan nähnyt siinä periaatteessa mitään varsinaista vikaa, vaan enemmänkin ajanmukana tulevia todennäköisesti tapahtuviakin kehityskohteita. Hän sanoi minulle myös, että Martta on hyvin lupaava ja varmasti pärjää vielä kasvettuaan hieman. Martan arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen feminiini narttu, joka antaa itsestään hieman ilmavan vaikutelman. Hyvät mittasuhteet. Kapeapiirteinen pää. Runko ja raajaluusto saavat vielä voimistua. Hyvät kulmaukset. Hyvät värimerkit. Tänään pohjavilla puuttuu. Liikkuu ja esiintyy hyvin." Helmi kävi Martan jälkeen kehässä veteraaniluokassa ja oli tuomarin mielestä tänään erinomainen. Tuomari kehui kuinka hyvässä kunnossa Helmi on ja ihasteli kuinka gööttiveteraanit usein ovatkin noin pirteitä. Helmi jäi ilman SA:ta ja tuomari perusteli sen Helmin jo löysillä etuliikkeillä. Eipä se meidän maailmaa kaada ettei sitä saatu, sillä tämä oli jo niin hienosti, että Helmi sai erinomaisen. Mutta se onkin ollut kaikin puolin erinomainen koira mulle ♥ Hems oli siis näyttelyssä lopulta ROP-veteraani, käytiin myös Maija Mäkisen kehässä kokeilemassa Näyttelyn parhaan veteraanin titteliä, mutta sieltä tipahdettiin valitettavasti pois. Ja Helmin arvostelu: "Tyypiltään erinomainen, hyvin säilynyt veteraani. Hyvä pää, silmissä jo pyöreyttä. Hyvä rungon ja luuston vahvuus, hieman painunut selkä. Hyvä takaosa, etuosa saisi kulmautua paremmin. Hyvä karva, värimerkit saisivat olla puhtaammat. Liikkuu muuten hyvin, edestä löysästi."
Helmin jengin luetuin blogipostaus koko blogitusajalta on tällä hetkellä se, missä kerron Kannuksen kennellinjan pääsykokeesta. Sen jälkeen tulee viesti, missä kerron etten kirjoita tänne enää Vinnasta. Kolmantena vuorostaan on vuodelta 2010 postaus, missä totesin meidän aksaharrastuksen mahdollisesti jäävän, kun en tiennyt mikä Helmiä vaivaa. Siinä totesin, että jäädään talvikaudeksi vielä treenaamaan ryhmään, mutta kesken talvikaudenhan Helmi sitten lopetti agilityn ja siirryin ryhmään treenaamaan Laku-staffin kanssa.
Nyt mä ajattelin tehdä jotain suunnitelmista poikkeavaa ja kertoa vähän minun ja Vinnan alkuvuoden kuulumisia! Onhan kovin ankeaa katsoa, että tämän vuoden kirjoituksia vain yksi kappale ja on sentään toukokuu.
Vinna on täyttänyt puolitoista vuotta. Yli puolitoista vuotta olen tiennyt, että minulle muuttaa australianpaimenkoiran pentu. Itseasiassa 7.11.2011 se oli jo aika varmaa, että meille muuttaa pentu, silloin vaan en tiennyt että se on juurikin Vinna.
Viime viikon tiistaina käytiin eläinlääkärissä. Vinna haki terveystodistuksen vesijuoksumattoa varten ja eläinlääkäri kävi sen läpi ja totesi että se on hyvässä kunnossa. Sen sydän löi myös aivan, kuin urheilevan koiran sydän. Helmistä eläinlääkäri on myös sanonut samaa meidän aksa-aikoina :)
Eppu tutkittiin myös, sen sydän- ja keuhkoäänet olivat ok ja eläinlääkäri kehui sen käytöstä paljon. Se ei edes huomannut että sille laitettiin rokotus vaan otti ihan lunkisti pöydällä. Epun hampaista eläinlääkärikin sanoi, että ne on vähän erilaisen pitkät, mutta koska ei ole haitannut kissaa millään tapaa niin sille ei täydy tehdä mitään.
Tammikuussa totesin Vinnan olevan erittäin epävarma miten toimia muiden koirien kanssa. Se ei koirapuistossa uskaltanut mennä leikkimään muiden koirien kanssa ja sillä oli selkeästi aivan hukassa miten sen kuuluu siellä toimia. Se ei enää ollut se pikku-Vinna joka iloisena lähtee leikkimään kaikkien kanssa.
Käytiin Vinnan kanssa osteopaatilla ja Vinnalla olikin hieman jumeja, joka saatiin auki. Nähtiin Susannaa ja Viips oli kovin kovin onnellinen kun näki sen pitkästä aikaa. Nähtiin myös Mikaela & sheltit. Pöötit oli kovin onnellisia kun sai shelttiseuraa.
Tein meidän kaikille koirille namietsintöjä. Martta oli oikein pöhelö ja luuli, että joku oli vaan pudotellut nameja ympäriinsä ja hän vaan sattui ensimmäisenä paikalle.
Tammikuun puolessa välissä Vinna sai silmätulehduksen, kun Hippi tikkasi sitä silmän alapuolelle. Vinna kävi myös näyttelyssä olemassa ERI2 ja oli kaksi viikkoa poissa kotoa ja silloin Martta oli Kannuksessa. Vinna kävi selkä-, lonkka- ja kyynärkuvissa ollen kaikin puolin terve tyttö. Vielä pitäisi silmäpeilauksessa ja polvitutkimuksissa käydä.
Helmikuussa käytiin Vinnan kanssa ensimmäistä kertaa paimentamassa ja musta oli vaan uskomattoman hienoa, kun näin että kyllä tuo koira vähän tietää mitä sen pitää siellä tehdä. Se selkeesti tykkäsi puuhasta paljon, ainoa että se oli vain kovin kiihtynyt ja rynni eteenpäin minkä kerkesi. Kyllä sitä malttia vielä saadaan mukaan samalla kun taitoa :) Kun Vinna palasi hoitoreissultaan kotiin, niin musta tuntui ettei se uskonut mitään mitä sanoin sille ja turhauduin tosi herkästi joka asiasta itse. Vinna vaikutti myös olevan edelleen valeraskaana. Helmikuussa oli myös muutto sinne Pöytyälle.
Maaliskuussa Helmi ja Martta kävivät silmäpeilissä ja Helmi myös polvitutkimuksissa. Ja kaikki terveitä! Helmin silmissä vähän vanhuuden mukanaan tuomaa kaihia. Mulla oli Kannuksessa muutto Lemmikkiin ja käytiin maaliskuussa kahdesti Vinnan kanssa Eevan luona Salossa.
Huhtikuussa Eppu muutti Kannukseen ja kotiutui tänne aivan hienosti. Tuolla se nytkin röhnöttää lattialla :) Helmi tuli Kannukseen muutamaksi viikkoa ja pääsin viettämään sen kanssa aikaa. Käytiin Elisa Ekholmin käytöskurssilla ja saatiin vinkkejä kohti parempaa käyttäytymistä. Näistä olikin paljon apua Vinnan kanssa ja edelleen harjoitellaan niitä, koska täydellisyyteenhän pyritään ;)
Kaikkien näiden kuukausienaikana, ollaan Vinnan kanssa jankutettu tokoa. Se on kehittynyt ihan valtavan paljon ja ainoa ketä sen menoa hidastaa taidan olla minä itse. Seuraamisessa en enää katso koiraa silmiin, en ole päässyt eroon siitä, että oon hieman kääntynyt siihen päin, mutta pikkuhiljaa parempaan päin. Vinna ei joko vaan pidä maahanmenosta tai se unohtaa sen kokoajan. Ollaan opeteltu se uudelleen varmaan tuhat ja sata kertaa ja toivon ettei enää tarvitse. Liikkeestä maahanmeno sujuu pienellä käsiavulla. Liikkeestä seisominen sujuu kun muistan sanoa käskyn painokkaasti, enkä niin varovaisesti kun Helmin kanssa. Hyppy sujuu joinain päivinä ja joinain ei: sekin jo kuitenkin paljon paljon parempi. Paikalla makaaminen sujuu ja ei suju. Välillä Vinna tekee sen hyvin ja välillä varastaa eikä pysy.
Ollaan yhdistetty hakuun myös rullailmaisua ja Vinna niin rakastaa rullan noutamista. Sitä pitäisi vaan päästä treenaamaan paljon enemmän kun nyt, sillä nuo määrät on niin auttamattoman vähäisiä. Viestiä olisin myös halunnut päästä treenaamaan vielä paaaljon, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että unohdetaan ne haaveet toistaiseksi, jotta Vinna ei lähde sekottamaan sitä millään tapaa hakuun.
Ollaan nämä kuukaudet piileskelty ja pidetty salaista blogia, mutta ehkä nyt pikkuhiljaa alan kirjoittaa tänne jotain pienen suurta :) Olipa tylsä kuvaton blogipostaus, mutta kaikki kuvat pistin ennen tätä postausta.
Ensimmäinen postaus tälle vuodelle, ai mitenkä niin epäaktiivista? Mut eihän tässä kerrottavaakaan juuri ole ollut.
Ensi viikon perjantaina puhaltaa uudet tuulet ja enää ei kukaan meistä ole vantaalainen. Meidän äiti päätti lähteä toteuttamaan haavettaan maalle muuttamisesta ja nyt sit katotaan kauan se siellä kestääkään ;) Ensi torstaina mä tulen Vantaalle kissoja pakkaamaan ja perjantaina päivällä jää Vantaa taakse.
Martta oli tammikuussa puolitoista viikkoa Kannuksessa ja rakastuin siihen vaan enemmän. Gööteissä on sitä jotain ja ei sitä voi olla tykkäämättä sellaisesta pienestä marsulaisesta.
Martta reissasi mutkien kautta Kannukseen ja saapui hienosti väsyneenä perille mun luokkakaveri Helmin saattelemana. Martta oli päässyt näkemään Turengin ja kulkea junassa ihan vieraan tyypin mukana. Se pääsi myös tutustumaan kentsulle mun kennelvuoron aikaan ja olemaan meidän koulussa oppitunneilla mukana. Ja se oli niin pätevä pieni uudessa paikkaan ja uskon että se oli niin valmis jäämään mun luokse tänne.
Martan kanssa tokoteltiin ja treenailtiin erilaisia temppuja. Hirmuisen nopeasti se oppi uusia asioita ja antoi aihetta olla siitä ylpeä.
1.2 vein Martan takaisin kotiin ja sinä viikonloppuna vietettiin myös mun 18v synttäreitä, tulihan se siis täyteen 25.1.
Alla kuvat on ottanut Oona Pesonen ja katsokaa nyt kuinka söpö tuo pieni Marsu onkaan ♥ Mun seuraava koira on toivottavasti sitten tuollainen pieni tööttiläinen, on ne vaan niin suuri rakkaus.
Ps. Vinna kävi läpivalaisussa ja tulokset tuli kennelliitosta lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja selkä oli terve eläinlääkärin mukaan (kennelliittoon ei voinut laittaa koska alle 2v). Minni menee käymään Turussa kuvissa kunhan aloittaisi nyt sen toiset juoksut joita onkin jo kuukausi odoteltu. Martta varmaan käy kevään aikana tai sitten kesällä.
