Ollaan käyty Vinnan kanssa neljissä kokeissa. Neljä ALO3 tulosta. Meidän paikkamakuu on syynin alla. Vinna lähti toisen kerran paikallamakuusta ja vähän turhauttaa. Se ensin tuli minua kohti, sen jälkeen se alkoi tuijottaa vieressä olevaa saksanpaimenta häntä pystyssä. Siinä vaiheessa aloin jo kirota mielessäni sitä ja arvoin jo lähdenkö ilman tuomarin lupaa hakemaan sitä, kunnes tuomari sanoi itsekin että hae se.
Mulla ei ollut suorituksen aikana kunnon kontaktia Vinnaan. Hetkittäin se teki kivasti, mutta se ei taaskaan suostunut tehdä perusasentoja kunnolla vaan etsi kohteen jota kytätä. Treeneissä tehnyt nyt sen jälkeen perusasennot jos on ruokaa.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 6
Kokonaisvaikutus 8
Pisteitä oli 124, sijoitus 8/8 ja tuomarina Erkki Shemeikka.
Edelleenkin yritän valaa itseeni uskoa, että haetaan se ykköstulos tämän vuoden aikana, mutta pikkuhiljaa usko laantuu. Käydään kokeessa 21. päivä ja sen jälkeen en tiedä mitä tapahtuu. Jos koesuoritus murenee taas, niin sen jälkeen ei käydä ihan heti uudessa kokeessa. Haluun kunnon ajan kartoittaa, mitä meidän tulee eniten treenata.
Tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa tuohon kokeeseen ja mua alkaa itseä jo turhauttaa meidän treenit. Kokeisiin mennyt rahaa tällä hetkellä yli 100 euroa, ottaen huomioon matkakulutkin. Halpaa lystiä.
Paikalla makaamista ollaan treenattu uudella tapaa. Tänään otin ensimmäistä kertaa sen kanssa kahden minuutin paikalla makuun. Viips valahti taas lonkalleen, mutta ei ollut läheskään niin levoton kun se on ollut. Seuraamisessa se ei edistä enää niin, mutta meidän seuruu ei ole enää niin kivaa kuin se on aiemmin ollut. Kieltämättä harmittaa vähän. Liikkeestä seisominen - ollaanko nollattu se joka kokeessa? Se oli ennen kisoja meidän varmin liike, sen jälkeen ollaan kokeiden välissä saatu se toimimaan ja kokeissa se ei ole toiminut. Sanottakoot, että nyt se taas toimii. Kun sanon top, niin koira pysähtyy. Toivon, että kokeessakin.
Luoksetulo on tosi jees, välillä saattaa pompata päin. Tulee kuitenkin vauhdilla iloisesti luokse.
Hetkittäin tuntuu, että toi koira yrittää kusettaa mua ihan olan takaa. Tiedän, että se osaa perusasennot ja mennä maahan, mutta se esittää ettei osaa. Kun käytiin Katjan kanssa eräs kaunis päivä treenaamassa, pyysin Vinnan sivulle - eipäs tullut ei. Jäi kyttäilemään jotain. Sitten otin ruokaa esille ja tsädää koira tuli sivulle. Sanoin maahan niin ei tapahdu mitään, menee hitaasti ja empii meneekö vai ei. Otan ruokaa esille ja sanon maahan -> koira heittää samalla hetkellä maahan.
Särmän säkäkorkeus on nyt n. 44cm ja painoa jotain 13 kiloa. Se alkaa olla niin iso poika. Ja joka hetki mä vaan rakastan sitä enemmän. Siinä on vaan Särmää. Se on aina niin iloinen ja ihan mielinkielin. Joskus vähän ärsyttävä mutta niin ne koirat aina.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Kolmen lauma
En oo taaskaan kirjoittanut. Se vaan aina jää.
Vinnan kanssa takana kolme koetta, neljäs edessä. Kolme ALO3-tulosta, kaikissa pisteitä alle 120. Liekö turhaa toivoa, että neljännessä pisteitä olisi yli 160? Hankin sen paidan, missä lukee että kyllä se kotona osaa. Kun se osaa. Viime kokeessa se teki tosi Vinnamaisesti, ainoa miinus siitä, että nollattiin jäävät. Oltaisiin saatu niistä muuten pisteitä ja mahdollisesti kakkostulos. Paikallamakuu meni plörinäksi yhdessä jäävien kanssa. Ensi kerralla. Jos ei ensi kerralla, niin vielä joku päivä.
Särmä kasvaa ihan huimaa vauhtia, se on jo niin iso pentu. Painoa yli 10 kiloa ja säkäkorkeudessa alkaa lähennellä pian jo Vinnan kokoa. Ikää nyt 17 viikkoa.
Eppu on nyt ollut Kannuksessa eli mulla on kolme eläintä täällä. Ahdasta meinaa välillä olla, mutta järjestelykysymys.. :D Oon aika hienosti levittäytynyt meidän oleskelutilaankin, kun tuntuu etten vaan mahdu tonne mun huoneeseen! Särmän pentuaitauskin vie niin paljon tilaa, että jo sen takia pitäis (taas) muuttaa järjestystä. Nyt sen pentuaitaus on mun vaatekaappien edessä ja sitä saa typerästi vänkslätä kokoajan.
Koulua pukkaa vaan ja voi tää ois niin kivempaa jos ei ois lukiota! Vaikka onhan tässä hyvät ja huonot puolensa. Kaipa tähän taas tottuu, kun päivät kuluu eteenpäin. Vähän masentaa, oisin valmistunut keväällä. 9 kuukauden päästä ja nyt onki 3v jäljellä. Joskus voi miettii, et mitä päässä oikeen liikkuukaan! Mut en kyllä vaihtais mistään hinnasta näit aikoja täällä pois. Oon oppinu tosi paljon uutta ja toivottavasti tuolta lukiostakin jää jotain päähän.
Pitää vielä sanoa, että mä niin tykkään näistä mun koirista. Parasta mitä voi ihminen toivoa. Mainittakoot vielä, että mun mielipide lapukoista on niin muuttunut. Särmä on ehkä huipuin pentu, mitä voi vaan itselle toivoa. Onhan siinä haittapuolensakin, mutta silti! Voi jos se oiskin oma koira. Mä haluan labradorinnoutajan. Entä jos vaan tahtoooo? Just tollaisen kun Särmä on, onko ne kaikki tollaisia?
Iltaisin käsken koirat odottamaan, kun meen sammuttamaan mun huoneesta valoja. Sen jälkeen alkaa kilpailu - kuka kerkee ekana sänkyyn. Kolme eläintä nimittäin singahtaa sinne äärettömän nopeasti vallaten koko sängyn.
En tosiaankaan tiiä mitä kirjoittaisin, joten tungetaan paljon kuvia.
Särmä kasvaa ihan huimaa vauhtia, se on jo niin iso pentu. Painoa yli 10 kiloa ja säkäkorkeudessa alkaa lähennellä pian jo Vinnan kokoa. Ikää nyt 17 viikkoa.
Eppu on nyt ollut Kannuksessa eli mulla on kolme eläintä täällä. Ahdasta meinaa välillä olla, mutta järjestelykysymys.. :D Oon aika hienosti levittäytynyt meidän oleskelutilaankin, kun tuntuu etten vaan mahdu tonne mun huoneeseen! Särmän pentuaitauskin vie niin paljon tilaa, että jo sen takia pitäis (taas) muuttaa järjestystä. Nyt sen pentuaitaus on mun vaatekaappien edessä ja sitä saa typerästi vänkslätä kokoajan.
Koulua pukkaa vaan ja voi tää ois niin kivempaa jos ei ois lukiota! Vaikka onhan tässä hyvät ja huonot puolensa. Kaipa tähän taas tottuu, kun päivät kuluu eteenpäin. Vähän masentaa, oisin valmistunut keväällä. 9 kuukauden päästä ja nyt onki 3v jäljellä. Joskus voi miettii, et mitä päässä oikeen liikkuukaan! Mut en kyllä vaihtais mistään hinnasta näit aikoja täällä pois. Oon oppinu tosi paljon uutta ja toivottavasti tuolta lukiostakin jää jotain päähän.
Pitää vielä sanoa, että mä niin tykkään näistä mun koirista. Parasta mitä voi ihminen toivoa. Mainittakoot vielä, että mun mielipide lapukoista on niin muuttunut. Särmä on ehkä huipuin pentu, mitä voi vaan itselle toivoa. Onhan siinä haittapuolensakin, mutta silti! Voi jos se oiskin oma koira. Mä haluan labradorinnoutajan. Entä jos vaan tahtoooo? Just tollaisen kun Särmä on, onko ne kaikki tollaisia?
Iltaisin käsken koirat odottamaan, kun meen sammuttamaan mun huoneesta valoja. Sen jälkeen alkaa kilpailu - kuka kerkee ekana sänkyyn. Kolme eläintä nimittäin singahtaa sinne äärettömän nopeasti vallaten koko sängyn.
En tosiaankaan tiiä mitä kirjoittaisin, joten tungetaan paljon kuvia.
torstai 18. heinäkuuta 2013
Paimen 2 - Labukka 1
Otsikko kertonee kaiken. Voi luoja miten tykkään tosta pennusta hetki hetkeltä enemmän.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Mistä tietää, että Särmästä on tullut iso pentu?
No siitä että sen hieno Rukka -panta menee pienimmillään sille! Halusin siis Särmälle kirkkaan vihreän tai sinisen pannan ja lopputuloksena kompromissien kautta ostin sille Rukan oliivinvihreän pannan. Se ei ole ihan sitä mitä hain, mutta ihan passeli panta tuolle.
Tänään käytiin aiemmin päivällä koirien kanssa kyläilemässä Elinalla. Särmä ja Vinna osasi käyttäytyä, vaikka Särmää vähän jännittikin isot pahat villakoirat. Särmä kulki lenkin lähinnä sylissä, alkuun oli enemmän vapaana kunnes isojen koirien ilkeilyn takia päätin että pieni saa matkustaa sylissä. Ja tarpeeksi rankkaa se oli pienelle labradorille silti!
Nähtiin yksi rantakäärme ja yksi kyy, vähän säikähti taas. Vinna ja Nelli oli kovin menossa sitä kyytä katselemaan kunnes Elinan kanssa molemmat alettiin huutaa. Kivaa oli nähdä Elinaa pitkästä aikaa!
Illalla saatiin sitten Nean kanssa taas huippuidea lähteä lenkille. Otetiin Särmästä ja Minnistä rakennekuvat ja otettiin Vinnalle ja Iisille hakua. Vinna jäi nyt hakutauolle syyskuun alkuun asti, sillä sen motivaatio hakuun on todella huono.
Sen jälkeen kun rullaa alettiin siirtää metsään ja Vinna yhdisti sen hakuun, se ei ole pitänyt enää hausta. Sillä on ennen ollut tosi hyvä maalimiesmotivaatio, mutta tänää se ekaa kertaa ikinä ei lähtenyt mielellään maalimiehen luokse. Koko touhu oli siitä tosi ikävää. Saatiin yksi onnistunut rullan tuominen ja näytölle vienti ja jätettiin homma siihen. Turha kiusata koiraa kun se ei tykkää.
Tämän hetkinen suunnitelma haun suhteen kuuluu näin: syyskuun 1. päivä jatketaan hakua taas. Ei sotketa mitään ikävää rullaa siihen, vaan hankitaan Vinnan silmiin taas se loiste mikä sillä on ollut kun se on aiemmin lähtenyt etsimään ihmistä. Siis palataan siihen, että Vinna etsii pelkkää ihmistä vailla minkään näköisiä odotuksia mistään. Ken tietää onko rullailmaisu totaalisen huono Vinnalle, aiemmin se on kuitenkin pitänyt siitä. Haluan, että homma on Vinnasta hauskaa, joten nyt keskitytään syyskuuhun asti vaan kivoihin juttuihin.
Tokoiltiin tänään hieman - se suunniteltu paikkamakuu jäi vaan tekemättä. Imuttelin vasemmalle käännöksiä Vinnan kanssa ja se hetkittäin kääntyilee tosi kivasti! Ulkona lelun kanssa seuruuta se teki lenkin jälkeen vähän väsyneesti, mutta se selkeästi yritti tulla mukana parhaansa.
Särmä yritti lenkillä välillä riehua Iisin kanssa, jonka se totesi ihan huippukivaksi kaveriksi. Vinna puolestaan pääsi juoksuttamaan Minniä ihan huolella ja göötit juoksi sen kintereillä näykkien. Nyt kun Minni & Vinna ei ole asuneet pitkään aikaan kunnolla saman katon alla, niin Minnistä on tullut ihan hassu ulkona kun ne juoksee irti. Minni juoksee aivan Vinnan kintereillä ja haukkuu minkä kerkeää ja jos vaan ennättää nappaamaan kiinni niin kyllä nappaa!
Minnistä on alkanut myös pikkuhiljaa paljastua kunnon vesipeto, isä kertoo paljon kuinka se tykkää uida hirmuisesti. Minni on myös kehittynyt jollain tapaa ihan hirveästi ja tuntuu että se on "kasvanut" luonteeltaan tosi paljon.
Viime vuoden loppuun mennessä olin kirjoittanut blogia yli 170 kirjoituksen verran. Nyt on mennyt tätä vuotta jo yli 7 kuukautta ja olen saanut aikaan vain vajaa 10 postausta. Toisaalla olen saanut kuitenkin kirjoitettua yli 40 postausta, joten ehkä se hyvittää Helmin jengin vajauksen. Tai ehkä ei.
Tänään käytiin aiemmin päivällä koirien kanssa kyläilemässä Elinalla. Särmä ja Vinna osasi käyttäytyä, vaikka Särmää vähän jännittikin isot pahat villakoirat. Särmä kulki lenkin lähinnä sylissä, alkuun oli enemmän vapaana kunnes isojen koirien ilkeilyn takia päätin että pieni saa matkustaa sylissä. Ja tarpeeksi rankkaa se oli pienelle labradorille silti!
Nähtiin yksi rantakäärme ja yksi kyy, vähän säikähti taas. Vinna ja Nelli oli kovin menossa sitä kyytä katselemaan kunnes Elinan kanssa molemmat alettiin huutaa. Kivaa oli nähdä Elinaa pitkästä aikaa!
 |
| Iisi, Dusty, Vinna, Särmä & Minni |
Sen jälkeen kun rullaa alettiin siirtää metsään ja Vinna yhdisti sen hakuun, se ei ole pitänyt enää hausta. Sillä on ennen ollut tosi hyvä maalimiesmotivaatio, mutta tänää se ekaa kertaa ikinä ei lähtenyt mielellään maalimiehen luokse. Koko touhu oli siitä tosi ikävää. Saatiin yksi onnistunut rullan tuominen ja näytölle vienti ja jätettiin homma siihen. Turha kiusata koiraa kun se ei tykkää.
Tämän hetkinen suunnitelma haun suhteen kuuluu näin: syyskuun 1. päivä jatketaan hakua taas. Ei sotketa mitään ikävää rullaa siihen, vaan hankitaan Vinnan silmiin taas se loiste mikä sillä on ollut kun se on aiemmin lähtenyt etsimään ihmistä. Siis palataan siihen, että Vinna etsii pelkkää ihmistä vailla minkään näköisiä odotuksia mistään. Ken tietää onko rullailmaisu totaalisen huono Vinnalle, aiemmin se on kuitenkin pitänyt siitä. Haluan, että homma on Vinnasta hauskaa, joten nyt keskitytään syyskuuhun asti vaan kivoihin juttuihin.
Tokoiltiin tänään hieman - se suunniteltu paikkamakuu jäi vaan tekemättä. Imuttelin vasemmalle käännöksiä Vinnan kanssa ja se hetkittäin kääntyilee tosi kivasti! Ulkona lelun kanssa seuruuta se teki lenkin jälkeen vähän väsyneesti, mutta se selkeästi yritti tulla mukana parhaansa.
Särmä yritti lenkillä välillä riehua Iisin kanssa, jonka se totesi ihan huippukivaksi kaveriksi. Vinna puolestaan pääsi juoksuttamaan Minniä ihan huolella ja göötit juoksi sen kintereillä näykkien. Nyt kun Minni & Vinna ei ole asuneet pitkään aikaan kunnolla saman katon alla, niin Minnistä on tullut ihan hassu ulkona kun ne juoksee irti. Minni juoksee aivan Vinnan kintereillä ja haukkuu minkä kerkeää ja jos vaan ennättää nappaamaan kiinni niin kyllä nappaa!
Minnistä on alkanut myös pikkuhiljaa paljastua kunnon vesipeto, isä kertoo paljon kuinka se tykkää uida hirmuisesti. Minni on myös kehittynyt jollain tapaa ihan hirveästi ja tuntuu että se on "kasvanut" luonteeltaan tosi paljon.
Viime vuoden loppuun mennessä olin kirjoittanut blogia yli 170 kirjoituksen verran. Nyt on mennyt tätä vuotta jo yli 7 kuukautta ja olen saanut aikaan vain vajaa 10 postausta. Toisaalla olen saanut kuitenkin kirjoitettua yli 40 postausta, joten ehkä se hyvittää Helmin jengin vajauksen. Tai ehkä ei.
 |
| Minni 2v 1kk |
näyttelykoira
Käytiin Vinnan kanssa sitten Oulussa viikonloppuna koiranäyttelyssä. Saatiin näyttelypaikalle kyyti Aawa-aussien omistajan Eveliinan äidiltä, suur kiitokset sinne päin! Oli kiva nähdä Eveliinaa & Aawaakin pitkästä aikaa. Hehän olivat siis syksyllä minun ja Vinnan luona Kannuksessa viikonlopun.
Oulussa oli tuomarina belgialainen Theo Leenen, josta selvisi minulle paikan päällä erittäin pian, että pitää täysin eri tyyppisistä koirista. Vinna sai EH:n ja sijoittui luokassaan toiseksi, eli viimeiseksi. Kumpikin nuorten luokan narttu sai EH:n. Vinnan arvostelu: "20 months old girl. Feminine head. Correct ear set and correct bite. Good neck, shoulder & topline. Nice tail. Well angulated. Good bone and feet. Chest still a little bit flat. Good coat & colour. In the movement narrow in the front and in the back end." Todella hyvä arvostelu siis, vaikka tuomari pitikin ihan erilaisista aussieista! Vinnassa oli siis lähinnä huomautettavaa sen liikkeissä ja rintakehässä.
Kun Vinna oli käynyt kehässä, lähdettiin melkeinpä suoraan kävelemään juna-asemalle päin. Saatiin mukava pieni Oulu-kierros ja Oulu onkin nyt korkein paikka Suomessa missä oon ite käynyt! Sitä ennen se on ollut Kannus ;)
Sunnuntaina käytiin Vinnan kanssa paimentamassa ja tiivistetysti oli tosi mukava reissu. Vinna oli ensin lampailla liinassa, sen jälkeen irti ja eiköhän sillä nyt jonkunlaisia taipumuksia ole! Muutaman kerran kokosi lampaat tosi hienosti, itse tein niin suuria virheitä että koiralla oli täysi työ yrittää niitä paikkailla. Ensi kerralla ehkä paremmin. Voi kunpa saisikin tuolle koiralle omat lampaat mitä paimentaa, niin hienoa se oli kun koira rohkaistui ja tykkäsi selkeesti :)
Särmä oli myös ihmettelemässä lampaita ja aussieiden paimentamista (ja vieraita aussieita). Oli oikein hieno pieni taas ja tosi reipas!
Eilen sitten tokoiltiin. Vinna teki tosi kivaa seuraamista ja jäävät sujui hyvin. Myös luoksetulo onnistui oikein mukavasti. Oon niin ylpeä sen seuraamisesta, sillä se seuraa niin hienosti omaan makuun!
Tänään nähtiin Elina sekä Elinan koirat Anni, Nelli ja Myy. Myytä en olekaan vielä aiemmin nähnyt, joten nyt oli korkea aika nähdä sekin. Vinnasta olis ollut tosi kiva leikkiä pikkukoirien kanssa, ainoo vaan että kun se luulee itse myös olevansa pikkukoira niin leikkiin saa puuttua tosi paljon ettei se jyrää pienempiä.
Särmästä ensin Myy oli tosi kiva kaveri, mutta kun Nelli ei ollutkaan niin kiva niin ei ollut sitten Myykään enää. Mutta reippaasti pentu jaksoi ja Elinallakin asettui heti taloksi - mylläsi lelulaatikon, leikki leluilla, järsi puruluuta ja kävi nukkumaan! Oli tosi kiva nähdä, vähän Elinan kanssa mietittiin josko mentäisiin käymään Helsingissä perjantaina.
Vinna matkusti pitkästä aikaa tänään bussissa ja Särmä ensimmäistä kertaa. Mentiin kaksi 10-15 minuutin pätkää bussilla ja molemmat meni oikein hienosti. Vinna meni paremmin kuin koskaan aiemmin ja se oli oikein rauhoittavana esimerkkinä pienelle Särmälle.
Tämän postauksen kuvat Vinnasta on ottanut Päivi Väätäinen, kiitos kuvista! Loput on itse ottamiani.
 |
| NUO-EH NUK2 |
Sunnuntaina käytiin Vinnan kanssa paimentamassa ja tiivistetysti oli tosi mukava reissu. Vinna oli ensin lampailla liinassa, sen jälkeen irti ja eiköhän sillä nyt jonkunlaisia taipumuksia ole! Muutaman kerran kokosi lampaat tosi hienosti, itse tein niin suuria virheitä että koiralla oli täysi työ yrittää niitä paikkailla. Ensi kerralla ehkä paremmin. Voi kunpa saisikin tuolle koiralle omat lampaat mitä paimentaa, niin hienoa se oli kun koira rohkaistui ja tykkäsi selkeesti :)
Särmä oli myös ihmettelemässä lampaita ja aussieiden paimentamista (ja vieraita aussieita). Oli oikein hieno pieni taas ja tosi reipas!
Eilen sitten tokoiltiin. Vinna teki tosi kivaa seuraamista ja jäävät sujui hyvin. Myös luoksetulo onnistui oikein mukavasti. Oon niin ylpeä sen seuraamisesta, sillä se seuraa niin hienosti omaan makuun!
 |
| Särmä yrittää lähteä lentoon! |
Särmästä ensin Myy oli tosi kiva kaveri, mutta kun Nelli ei ollutkaan niin kiva niin ei ollut sitten Myykään enää. Mutta reippaasti pentu jaksoi ja Elinallakin asettui heti taloksi - mylläsi lelulaatikon, leikki leluilla, järsi puruluuta ja kävi nukkumaan! Oli tosi kiva nähdä, vähän Elinan kanssa mietittiin josko mentäisiin käymään Helsingissä perjantaina.
 |
| Yritä näistä sitten saada kuvaa vierekkäin! |
Tämän postauksen kuvat Vinnasta on ottanut Päivi Väätäinen, kiitos kuvista! Loput on itse ottamiani.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
lomalomaloma!
Tänään alkoi loma! Viikon mittainen sellainen :D Huomenna lähdetään Vinnan kanssa Ouluun koiranäyttelyyn ja sen jälkeen käydään poimimassa Särmä Kannuksesta kyytiin ja tullaan Vantaalle isän luokse. Särmä pääsee näkemään Tessun ja Minnin. Voisin uskoa, että Minni tykkäisi Särmästä hirmuisesti, Tessu nyt ei välttämättä.
Viikon kuluttua alkaa taas top Kirkkonummella Rehndahlissa ja sen jälkeen pitäisi hakea Eppu Pöytyältä ja suunnata takaisin Kannukseen! Saa nähä kävästäänkö loman loppupuolella Vinnan kanssa näyttelyssä ja tokokokeesa. Tokokokeeseen ollaan toisella varasijalla ja näyttelystä en tiedä onko ilmoitettu sinne.
Tänään oli Vinnan pesu ja föönauspäivä ja nyt se on puunattu näyttelyä varten! Saapa nähdä mitä tuomari siitä tykkää, mutta mä kovasti haluan elätellä toiveita erinomaisesta. Tuomari joko tykkää tai ei tykkää. Niin selvää siis. On se black tricolor koirista tykännyt myös, mutta pistänyt merlet edelle. Hännän pituudella ei ole ollut ilmiselvää eroa sijoituksissa.
Helmi on syönyt nyt jonkun aikaa jo Nutrolin Niveltä. Oltiin jo äidin kanssa sovittu, että nyt se menee piikille, kunnes äiti päätti kokeilla tämän viimeisen oljenkorren. Ja ainakin äidin puheiden perusteella siitä on apua! Koira on ollut paljon vetreämpi. Helmillä siis on todennäköisesti 1 tai 2 polvet (oikea polvi pahempi), vaikka koiranetissä ne onkin 0. Polvissa on myös nivelrikkoa. Helmi oireilee tästä puremalla polviaan ja ontumalla välillä. Nyt koira on kuitenkin voinut paremmin, enkä ole kuullut että olisi ontunut tai purrut polviaan.
Ehkä tässä siis pieni lisäaika, vaikka sitä me ollaan kyllä saatu ihan riittävästi ja aikaa valmistautua siihen, ettei se enää olisikaan täällä. Helmin ei pitänyt olla enää tätä kesää, ei viime kesää eikä sitä edellistäkään. Ja tässä se on ja voi ilmeisen hyvin.
En tiedä olenko kertonut blogissa Martan virallisista terveystutkimuksista. Martan lonkat on C/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet. Aika ikäväthän nuo lonkat on, mutta olisi kiva tietää tiivistyvätkö ne vielä, kun tuo on kuitenkin edelleen aika keskenkasvuinen. Jotkut kasvattajat eivät ehdottomasti halua kuvauttaa koiriaan juoksujen aikaan, sillä uskovat paikkojen löystyvän silloin. Olisi jännä nähdä, oliko Martan juoksulla tosiaankin vaikutusta asiaan, vaikka kuulostaakin itsestä aika mahdottomalta.
Saa nähdä milloin Minni viedään lonkka- ja kyynärkuviin, sekä silmäpeiliin. Jos sille on pentuja ajatellut kasvattaja teettää lokakuun juoksusta, niin alkais pikkuhiljaa olla jo aika käyttää tuo niissä kuvissa. Martta saa pennut joko seuraavasta tai sitä seuraavasta juoksusta ja mä todella toivon ettei vielä seuraavasta juoksusta! Mä niin kovin haluaisin Martan pennun, mutta seuraavasta juoksusta en pysty vielä pentua ottamaan. Vinnan pentusuunnitelmat ei ole vielä kantautuneet mun korviin, mutta saapas nähdä.
Viikon kuluttua alkaa taas top Kirkkonummella Rehndahlissa ja sen jälkeen pitäisi hakea Eppu Pöytyältä ja suunnata takaisin Kannukseen! Saa nähä kävästäänkö loman loppupuolella Vinnan kanssa näyttelyssä ja tokokokeesa. Tokokokeeseen ollaan toisella varasijalla ja näyttelystä en tiedä onko ilmoitettu sinne.
Tänään oli Vinnan pesu ja föönauspäivä ja nyt se on puunattu näyttelyä varten! Saapa nähdä mitä tuomari siitä tykkää, mutta mä kovasti haluan elätellä toiveita erinomaisesta. Tuomari joko tykkää tai ei tykkää. Niin selvää siis. On se black tricolor koirista tykännyt myös, mutta pistänyt merlet edelle. Hännän pituudella ei ole ollut ilmiselvää eroa sijoituksissa.
Helmi on syönyt nyt jonkun aikaa jo Nutrolin Niveltä. Oltiin jo äidin kanssa sovittu, että nyt se menee piikille, kunnes äiti päätti kokeilla tämän viimeisen oljenkorren. Ja ainakin äidin puheiden perusteella siitä on apua! Koira on ollut paljon vetreämpi. Helmillä siis on todennäköisesti 1 tai 2 polvet (oikea polvi pahempi), vaikka koiranetissä ne onkin 0. Polvissa on myös nivelrikkoa. Helmi oireilee tästä puremalla polviaan ja ontumalla välillä. Nyt koira on kuitenkin voinut paremmin, enkä ole kuullut että olisi ontunut tai purrut polviaan.
Ehkä tässä siis pieni lisäaika, vaikka sitä me ollaan kyllä saatu ihan riittävästi ja aikaa valmistautua siihen, ettei se enää olisikaan täällä. Helmin ei pitänyt olla enää tätä kesää, ei viime kesää eikä sitä edellistäkään. Ja tässä se on ja voi ilmeisen hyvin.
En tiedä olenko kertonut blogissa Martan virallisista terveystutkimuksista. Martan lonkat on C/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet. Aika ikäväthän nuo lonkat on, mutta olisi kiva tietää tiivistyvätkö ne vielä, kun tuo on kuitenkin edelleen aika keskenkasvuinen. Jotkut kasvattajat eivät ehdottomasti halua kuvauttaa koiriaan juoksujen aikaan, sillä uskovat paikkojen löystyvän silloin. Olisi jännä nähdä, oliko Martan juoksulla tosiaankin vaikutusta asiaan, vaikka kuulostaakin itsestä aika mahdottomalta.
Saa nähdä milloin Minni viedään lonkka- ja kyynärkuviin, sekä silmäpeiliin. Jos sille on pentuja ajatellut kasvattaja teettää lokakuun juoksusta, niin alkais pikkuhiljaa olla jo aika käyttää tuo niissä kuvissa. Martta saa pennut joko seuraavasta tai sitä seuraavasta juoksusta ja mä todella toivon ettei vielä seuraavasta juoksusta! Mä niin kovin haluaisin Martan pennun, mutta seuraavasta juoksusta en pysty vielä pentua ottamaan. Vinnan pentusuunnitelmat ei ole vielä kantautuneet mun korviin, mutta saapas nähdä.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Paimen vai labukka?
Multa on kysytty, miltä labradorinnoutaja tuntuu paimenkoirien jälkeen - vaikka eihän kyllä Minnikään ole paimen. Oon pyöritellyt sitä kysymystä mielessäni ja puinut Vinnan ja Särmän eroja. Paimenkoirana olen myös miettinyt Helmin ja Martan sekä Tupen.
Ensimmäisinä päivinä tuumasin, että eihän noissa nyt niin suurta eroa ole. Ihan kivoja koiria molemmat ja samantyylisiä. Särmä vaan vaikutti tosi kiltiltä pieneltä, mutta eikös näin ollut Vinnankin kanssa ensin? ;) Viikon jälkeen mun mielikuva lähti muuttumaan.
Nyt mä näen selkeämmin eron näiden välillä. Ärähdän koirille siitä kun ne tekee jotain kiellettyä, niin Vinna juoksee anteeksipyyntöä anellen jalkoihin, mutta entä Särmä? Särmä heiluttaa häntäänsä ja lähtee puuhailemaan jotain muuta kivaa. Se ei liiemmin kiinnitä huomiota siihen mitä sanotaan, keskeyttää tekemisensä ja alkaa tehdä jotain muuta.
Oon iloinen siitä, että Vinna oli mun ensimmäinen oma koira. Oon oppinut niin tajuttomasti sen kanssa. Aiemmin en tosiaankaan palkannut koiraa lelulla, kun nyt Särmän kanssa mietin, että voi kuinka ois kiva jos voisin sen palkata lelulla! Oon tän vajaa vuoden aikana niin ehdollistunut itse lelulla palkkaamiseen, että vaikee enää palkata namilla. Lelulla käy vaan niin näppärästi. Ikinä ei tarvii miettii, että onko ruoka turpoomassa tai nakkeja jääkaapissa - voi vaan kaivaa lelun kaapista ja lähtee treenaamaan tai vaikka talvella ottaa lapasen ja tsädää siinä on palkka!
Namipalkka on kyllä toisaalta helpompi palkka. Särmä on ihan huippu kun se keskittyy siihen mitä tehdään kun tietää et tiedossa on ruokaa. Ja oon vaan niin yllättynyt siitä, kuinka hyvä nenä sillä on kun vertaa Vinnaan!
Muistan, kun syksyllä yritin palkata Vinnaa ekoja kertoja leluilla treeneissä. Nameilla se oli lahna ja lelua näyttämällä sen kierrokset nousi niin korkealle ettei treenaamisesta tullut mitään. Siispä alettiin treenata niin, että joka toinen palkkaus lelulla ja joka toinen namilla. Ensin häiriöttömässä tilassa ja sitten häiriöllisessä. Ja kuinkas kävikään, en millään saa tuohon koiraan samanlaista säpäkkyyttä kuin lelulla! Nameilla harvoin saan sen motivaation nousemaan.
Vuosi sitten olin sitä mieltä, että Vinnasta ei saa agilitykoiraa. Tiesin, että jos haluu ees yrittää niin se tietää kovaa työtä sen motivaation suhteen. Vinna on aina ollut vähän on-off agilityn suhteen ja siksi se on ollut hankala saada motivoitua siihen. Noh, nyt sen kanssa voi tehdä pientä ratapätkää, se suorittaa kuutta keppiä enää vain viidellä verkolla ja tänään ajattelin poistaa yhden verkon lisää. Siitä tulee vielä niin huippu, oottakaa vaan! Jos mä nyt sanon, että tähdätään niin että ens kesänä mennään ees mölleihin käymään, niin onkohan liikaa luvattu..? Jos tän kesän juttu oli korkkaa tokokoe niin ens kesän agilitykisat!
Nyt, jos multa kysyttäisiin: paimen vai labukka, niin sanoisin paimen. Särmällä on vuosi aikaa tehdä muhun lähtemätön vaikutus ja sitten voin miettiä vastaamista uudelleen ;)
Ensimmäisinä päivinä tuumasin, että eihän noissa nyt niin suurta eroa ole. Ihan kivoja koiria molemmat ja samantyylisiä. Särmä vaan vaikutti tosi kiltiltä pieneltä, mutta eikös näin ollut Vinnankin kanssa ensin? ;) Viikon jälkeen mun mielikuva lähti muuttumaan.
Nyt mä näen selkeämmin eron näiden välillä. Ärähdän koirille siitä kun ne tekee jotain kiellettyä, niin Vinna juoksee anteeksipyyntöä anellen jalkoihin, mutta entä Särmä? Särmä heiluttaa häntäänsä ja lähtee puuhailemaan jotain muuta kivaa. Se ei liiemmin kiinnitä huomiota siihen mitä sanotaan, keskeyttää tekemisensä ja alkaa tehdä jotain muuta.
Oon iloinen siitä, että Vinna oli mun ensimmäinen oma koira. Oon oppinut niin tajuttomasti sen kanssa. Aiemmin en tosiaankaan palkannut koiraa lelulla, kun nyt Särmän kanssa mietin, että voi kuinka ois kiva jos voisin sen palkata lelulla! Oon tän vajaa vuoden aikana niin ehdollistunut itse lelulla palkkaamiseen, että vaikee enää palkata namilla. Lelulla käy vaan niin näppärästi. Ikinä ei tarvii miettii, että onko ruoka turpoomassa tai nakkeja jääkaapissa - voi vaan kaivaa lelun kaapista ja lähtee treenaamaan tai vaikka talvella ottaa lapasen ja tsädää siinä on palkka!
Namipalkka on kyllä toisaalta helpompi palkka. Särmä on ihan huippu kun se keskittyy siihen mitä tehdään kun tietää et tiedossa on ruokaa. Ja oon vaan niin yllättynyt siitä, kuinka hyvä nenä sillä on kun vertaa Vinnaan!
Muistan, kun syksyllä yritin palkata Vinnaa ekoja kertoja leluilla treeneissä. Nameilla se oli lahna ja lelua näyttämällä sen kierrokset nousi niin korkealle ettei treenaamisesta tullut mitään. Siispä alettiin treenata niin, että joka toinen palkkaus lelulla ja joka toinen namilla. Ensin häiriöttömässä tilassa ja sitten häiriöllisessä. Ja kuinkas kävikään, en millään saa tuohon koiraan samanlaista säpäkkyyttä kuin lelulla! Nameilla harvoin saan sen motivaation nousemaan.
Vuosi sitten olin sitä mieltä, että Vinnasta ei saa agilitykoiraa. Tiesin, että jos haluu ees yrittää niin se tietää kovaa työtä sen motivaation suhteen. Vinna on aina ollut vähän on-off agilityn suhteen ja siksi se on ollut hankala saada motivoitua siihen. Noh, nyt sen kanssa voi tehdä pientä ratapätkää, se suorittaa kuutta keppiä enää vain viidellä verkolla ja tänään ajattelin poistaa yhden verkon lisää. Siitä tulee vielä niin huippu, oottakaa vaan! Jos mä nyt sanon, että tähdätään niin että ens kesänä mennään ees mölleihin käymään, niin onkohan liikaa luvattu..? Jos tän kesän juttu oli korkkaa tokokoe niin ens kesän agilitykisat!
Nyt, jos multa kysyttäisiin: paimen vai labukka, niin sanoisin paimen. Särmällä on vuosi aikaa tehdä muhun lähtemätön vaikutus ja sitten voin miettiä vastaamista uudelleen ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)