todellinen näyttelykoira

Särmä on eilen läpäissyt peruskurssinsa ja saa nyt käyttää valjaissaan Tullin virallista tunnusta. Oon niin hirmuisen ylpeä siitä pienestä Lurppiksesta. Nyt sen työkoiran ura sitten virallisesti alkaa ♡

Danskun kanssa käytiin tänään mätsärissä. Päätin jo olla lähtemättä sinne, kunnes mut pakotettiin lähtemään. Ajattelin, että kaipa me nyt turisteilemaan voidaan mennä, kun ilmoaikaakin oli enää puoli tuntia jäljellä kotoa lähtiessä. Jotenkin siinä vaan kävi niin, että ilmoitinkin tuon koiran kehään.

Stressasin etukäteen sen reaktiota suureen koiramäärään, sillä D ei aiemmin ole tainnut olla niin suuren koiramäärän keskellä. Pelkoni osoittautui lopulta turhaksi Danskun stressiläähättelyistä huolimatta, sillä koira käyttäytyi juuri niin kuin sen olisi voinut kuvitella käyttäytyvän. Se osasi pistää huilaamaan välillä ja vaikka hetkittäin sillä olikin karvat pystyssä, niin murinaa ei kuulunut kertaakaan. Alkuun jännitin myös sitä, että mitähän käy jos jonkun koira karkaa Danskun luo. No turhaksi osoittautui myös se pelko, sillä D ei tällöinkään päästänyt murinaa suustaan vaan käyttäytyi ihan ystävällisesti muita kohtaan.

Kun käveltiin Dogness -hallille päin, kokeilin osaako D edes ravata hihnassa. Eihän tuo oikein osannut ;) kontaktia se otti ja veti juoksutuksen seuraamiseksi. Sen tiesin jo etukäteen, että seisoa se ei ainakaan osaa. Noh, kehässä Dans meni oikein hienosti. Se pääasiassa ravasi hyvin ja sainpa sen edes jotenkin seisomaankin. Jalkoja en uskaltanut siirtää, sillä D vetää kovin varovaiseksi ja matalaksi jos yhtään asettelen sitä. Saatiin sininen nauha ja päästiin isojen sinisen nauhan saaneiden aikuisten joukosta 8 parhaan joukkoon. Sinisen nauhan oli saanut 17 isoa aikuista koiraa, joten olen kovin kovin ylpeä tuosta saksalaisesta.

Oman kehän jälkeen oli hyvä vähän tottistella hallilla, kun ihmisiä oli jo lähtenyt vähän poiskin sieltä. Pätevä saksalainen pystyi keskittymäänkin ja teki oikein hienosti hälinästä huolimatta. Muuten se oli ollut koko päivän vähän haahuileva, mutta kun lelu kaivettiin esille ja alettiin reenata, niin kyllä sieltä vaan se tosikkodanskukin löytyi ;)

Pitänee vielä kertoa, että päästiin tällä viikolla hakuilemaankin! Tehtiin käytännöntunnilla jonkunlaista vapaata etsintää. Danskullahan ei ole vielä ehkä se perusidea ihan hallussa vielä, mutta hyvin sujui silti koiran puolesta. Pitkälti Dansku vaan loikki edessäni, mutta hajun saatuaan se kyllä lähti. Ensimmäinen maalimies oli eräässä ulkovajassa, mistä Dansku sen sitten löysi ja ilmaisi käskystä haukkumalla. Toista maalimiestä haettiin vähän kauemmin, mutta niin sekim löytyi. Kun D sai hajun, se lähti oikein hienosti vauhdilla maalimiehen luo. Ilmaisi haukkumalla taas käskystä. Toisella maalimiehellä se ei haukkunut niin hyvin kuin ensimmäisellä. Mut kokonaisuudessaan olen näihin treeneihin oikein tyytyväinen :)

spk ja pienet koirat

"Saksanpaimenkoira nartun kaveriksi ei sovi pieni koira" on lausahdus, jonka olen saanut kuulla monta kertaa sinä aikana, kun Dansku on ollut minulla. Se lausahdus on laittanut minut miettimään paljon asioita. Onhan D jo nyt asunut samassa taloudessa pienen koiran kanssa luonani liki koko sen ajan, mitä se on minulla ollut.

Alkuun se oli minusta ihan järjetöntä väittää jotain tuollaista. Jokainen koira on oma yksilönsä rodusta riippumatta, eikä mielestäni voida yleistää kaikkien samaa rotua olevien koirien toimiva samalla tavalla. Kuitenkin kaikkialta saa kuulla sitä samaa: spk nartun kaveriksi ei voi ottaa pienempää koiraa. Koirasta voi tulla "hullu" ja voit löytää pienemmän koiran tapettuna, jos vaan erehdyt jättämään ne samaan tilaan yksin kun poistut itse kotoa. Mä en vaan näe tilannetta niin, että mun koira nyt sekoaisi päästään ja siitä tulisi raivohullu tappaja. Olenko mä itse vaan niin sokea sille vai mennäänkö jossain oikeasti pieleen jos odotetaan kaikista saksanpaimenkoirista kuoriutuvan tappajia?

Jollain tapaa en enää itsekään tiedä mitä uskoa. Netistä löytyy tälläisiä keskusteluja ja rodun huono maine kasvaa tietysti tälläisten tapausten myötä. Mut tekeekö nuo tapaukset silti koko rodusta sysipahan? Vielä kuukausi sitten olisin sanonut ei, mutta nyt ajatukseni ovat ihan ristiriidassa keskenään. Eihän kukaan voi olla mistään koirasta 100% varma - vai voiko?

Kukaan ei olisi sanonut minulle, ettei myy minulle pientä koiraa Vinnan takia. Vinna oli maailman kiltein koira pennuille enkä usko, että se olisi tehnyt mitään pahaa yhdellekään pennulle. Sen sijaan toinen aikuinen koira, joka ei väistänyt sitä, saattoi laukaista sen, että Vinna kävi suoraan päälle. Ei se oman lauman koirille olisi tehnyt mitään pahaa, mut kaikki vieraat koirat ei olleet ok. Riippui todella paljon vieraasta koirasta.

Danskun kohdalla minulle sanotaan suoraan, että sen kaveriksi ei sovellu pieni koira. Mistä vieras ihminen tietää sen koiraa näkemättä? Dansku ei ole jokaiden koiran kaveri, mut kyllä se kaikki koirat sietää, jos ne sietää vaan sen. Mielestäni Vinna oli paljon epäluotettavampi tietyissä koiraporukoissa, kun Danskun kanssa taas tuntuu että se sietää kyllä kaikki koirat. En ikinä olisi ajatellut että Vinna olisi tappanut yhtäkään laumaan kuuluvaa koiraa keskenään ollessaan, enkä ajattele Danskunkaan tekevän niin.

Pelätään, että saksanpaimenkoira sekoaa päästään ja tappaa toisen, pienen koiran yksinollessaan, mutta eikö todellisuudessa se sama riski ole ihan minkä koiran kanssa tahansa, oli se sitten kiltti lössykkä labradorinnoutaja, ihana pörröinen samojedi, epävarma aussie tai hurja saksanpaimenkoira?

Musta tuntuu, että olen löytänyt mulle kivan koiran. Kuitenkin mun haaveena on saada mun talouteen vielä gööttikin. Agilitykoira, näyttelykoira, mahdollinen jalostuskoira. Mut en tiedä onko se mahdollista nykyisen koirani tähden. Vaikka juuri minun koirani onkin minulle maailman paras.

Nämä kaikki puheet saksanpaimenkoirien "pahuudesta" saavat mut jopa epäilemään omaa koiraani, vaikka tiedän sen olevan kiltti. Uskon itse tuntevani koirani paremmin kuin yksikään ulkopuolinen, joka ei ole elänyt sen kanssa tai on nähnyt siitä vain kuvan. Silti se on vaan niin harmi, että muut luulevat tuntevansa sen paremmin - ihan vain rodun perusteella.

Myönnän, meilläkin on ollut koira-aggressiivisia saksanpaimenkoiria. Ne eivät ole tulleet toimeen muiden koirien kanssa ja tästä on saanut kärsiä niin vieraat koirat kuin meidän oman lauman göötti, Helmi. Silti nykyinen koirani on erilainen, mitä nämä meidän edelliset koirat ovat olleet. Kyllä se koirat hyväksyy, kun sille vaan sanoo että ne koirat on ihan ok. Ehkä minukin mieleni muuttuu siinä vaiheessa, kun koirastani kuoriutuu "hullu", mutta en vaan yksinkertaisesti näe sitä mahdollisena.

Tätä tekstiä minun ei ole tarkoitus kohdistaa yhtään keneenkään, ainoastaan kirjoittaa asiat sellaisina kuin millaisen kuvan olen itse asioista saanut. Tähän olen saanut kohdata niin monta kertaa, että halusin päästä kirjoittamaan aiheesta jotain ja purkamaan omaa mieltäni.

Viikon reissailuja

Olin toissa viikolla tosiaan tekemässä työssäoppimista hoitamalla Oilin luona Jaxonville Z-pentuja, jotka olivat silloin 5-6 viikkoisia. Ihania pentuja laatikko täynnä, sieltä löytyi sen Lemppari-pennun lisäksi myös yksi poika sekä muut tytöt Läiskä, Töpö ja Tuima. Kaikki olivat aivan ihania pentuja ja olisin voinut mukaan napata vaikka kaikki ;)

Viime viikon keskiviikkona pyörähdettiin Oonan kanssa katsomassa valloittavia Wäliharjun F-pentuja, jotka olivat 7 viikon ikäisiä. Pennut olivat samasta emästä Tiin kanssa ja siksi varsinkin olin erittäin kiinnostunut näkemään kyseiset pennut. Nämäkin pennut olivat aivan ihania ja todella reippaita!

Neaa sekä gööttejä Dustya ja Iisiä nähtiin viime perjantaina. Otin Minnin ja Pipsan mukaan ja tytöt pääsi juoksemaan keskenään :) Lauantaina Pipsa kävi Helsinki Winnerissä kehässä ollen paras narttupentu ja VSP-pentu, häviten vain omalle veljelleen. Pian Pipsallakin aukeaa tie junioriluokkaan :)

Viime yönä tultiin sitten vihdoin Kannukseen takaisin. Piti tulla vasta maanantaina, mutta oikean kyydin sattuessa kohdalle lähdettiin jo päivää aiemmin. Ihana olla taas kotona koiran ja kissan kera. Danskilla oli mennyt hyvin hoitolassa ja Purria oltiin käyty hoitamassa meillä kotona. Mukana oli toki messarituliaisia etenkin Danskulle ;) Saatiin pari uutta pantaa ja iki-ihana jälkiliina. Ja ostinpa säkin ANFiakin.

Töissä oltiin Voittaja -näyttelyiden ajan koulun ständillä edustamassa kennellinjaa. Opetettiin nuoria tekemään naruleluja ja kerrottiin opiskelusta meidän koulussa. Tuntui niin väärältä, että ihmisiä pitäisi kannustaa alalle, jolla ei oikeasti ole töitä. Joku haluaa lemmikkikaupan myyjäksi ja joku toinen klinikalle töihin. Kunhan ihmiset tajuaisi, että niitä töitä ei oikeasti ole. Niin turhaa tälläinen oikeasti, että ihmisiä vaan koulutetaan tälle alalle kasapäin työttömiksi työttömien sekaan.

Noh, ehkä yöllinen avautuminen olisi tässä ja yritän palata asiaan teeenikuvioiden merkeissä vielä tällä viikolla!

hoitodansku

Sillä aikaa kun mä lässytän pennuille (etenkin Lempparille) ja (tällä hetkellä) istun paraikaa Pöytyällä äidin tykönä leikkimässä Tiitin kanssa, niin Dansku on Oonan luona hoidossa :)

Ensi viikolla mennäänkin katsomaan Oonan kanssa Tiitin sisarpuolia Wäliharjun -kenneliin. Mielenkiinnolla odotan millaisia pentuja siellä on.

Mutta alle  Danskun kuvaterveiset ♡

8.11 toko

Vihdoinkin mulla on laittaa tämä video tänne. Tässä siis Satun videoimana todisteaineistoa siitä, että kyllä myö joskus reenitäänkin :)

Tää oli tälläistä lumihankitokoa, kun kenttä oli lumen vallassa mut tulipa sielläkin treenattua! Hallikorttia en ole edelleenkään saanut hankittua, mutta päästäänpäs nyt opistojaksolle, jossa toivottavasti päästään halliinkin treenailemaan. Vaik kyllähän mulla tarkoitus olisi se hallikortti muutenkin hankkia.. Mutta palatakseni tähän treenivideoon, niin hihnassa seuraamisessa en itse joko katsonut lainkaan vasemmalle kääntymisessä tai tein sen jotenkin huomaamattomasti, josta lopputuloksena Dansku luuli että tehdään täyskäännös ja loikkasi eteen. Vapaana seuraamisessa päätin itse meidän seuruun liian aikaisin, kun unohdin et piti kääntyä vielä oikealle ja mennä suoraakin.. Virheitä sattuu tekevälle. Luoksetulossa D tuli hyvin eteen, sitä ollaankin reenitty että sujuis paremmin. Liikkeestä maahanmenossa se lipoo ihan kauheesti, josta nyt en tiedä mitä sille sitten vois tehdä?



Mutta nyt Dansku jääkin sitten 1.5 viikoksi hoitoon, kun minä itse lähden ensin Turkuun tekemään loppuviikon työssäoppimista ja ensi viikon viikonloppuna olisikin tiedossa Voittaja -näyttelyt, jonne suunnataan edustamaan  meidän koulua ja mainostetaan kennellinjaa :)

Eppu 4v

Tänään oli syytä juhlaan, kun pienen pieni paholaiskissa Purri täytti vuosia. Purrilla on nyt elämää takana kokonaiset neljä vuotta ja toivottavasti monta hyvää vuotta vielä edessäkin :)

Koska viime vuonna unohdin Purrin synttärit, niin tänä vuonna päätettiin hyvittää se sille. Kokkailtiin Oonan kanssa Epulle kakku. Pohjana oli paistettu kananmuna, sen jälkeen keskellä oli kermaviili-jauhelihaseosta ja reunoille laitettiin paistettuja broilerin fileesuikaleita. Kakun keskelle laitettiin raksuista numero 4. Kynttilät vaan puuttui, mutta ehkä ihan hyvä niin - Epun häntä on jo kerran syttynyt kynttilästä palaamaan eikä toinen kerta ole kovinkaan toivottu.

Lahjaksi pieni kissa sai kaulapannan ja Party-mix herkkupussin. Sen lisäksi Purri pääsi fleksissä ulos tavallisen hihnan sijaan, mutta siitä vapaudesta ei tänään nautittu vaan Eppu viihtyi mieluummin terassilla lyhyellä hihnalla.

Kun järjesteltiin Epulle kuvaustilannetta ja irroitin siltä valjaita pois päältä, Purri päätti ettei hän rupea tälläiseen pelleilyyn. Olin saanut valjaiden toisen lenkin auki, Eppu loikkasi ilmaan ja iski kyntensä käteeni. Syvälle upposi ja hienot jäljet koristavat nyt kättäni. Ikinä ennen Eppu ei ole noin tehnyt, mut ehkä sen piti vaan repästä synttäreidensä kunniaksi ja näyttää olevansa iso kissa jo ;)

Synttäritunnelmissa mennyt siis tämä päivä :) Epulle itselleen ei meidän tekemä kakku ole kelvannut, mutta Danskulle se uppoaa paremmin kuin hyvin. Edes joku osaa arvostaa :)

Eppu on muuten siirtymässä taas kokonaan raakaruokintaan. Olen sen ruokavaliota suunnitellut ja joulukuun alkupuolella olisi tarkoitus vaihdos tehdä. Kenties huono enne tehdä siirto siihen aikaan, kun kissa viime vuonna sairasti ja syyksi epäiltiin raakaruokaa. Ehkä tänä vuonna parempi tuuri mukana :)

Alle vielä kuvia Epusta!

oma koira, paras koira

En voi liiaksi olla onnellinen nyt. Täällä näkyy, kuinka tämä vihdoin on ihan virallista. D on minun oma koira nyt ihan virallisestikin. Voisin katsella tuota näkyä vaikka miten kauan. Piti päivittää tästä tänne jo aiemmin, mutta jostain syystä se vaan jäi.

Ollaan tottisteltu ja nyt on treenivideotakin todisteena siitä. Harmi vaan, että se treenivideo on toistaiseksi vielä Oonan koneella, kun jotkut ei oo saaneet aikaiseksi ladata sitä nettiin.. no mut kyllä se vielä tänne saahaan! Kohta pari viikkoa mulla on ollut lompakossa rahat hallikorttiinkin, mutta en oo saanut aikaiseksi toimittaa niitä kenellekään - huoh!

Saatiin Satulta hienoja treenivinkkejä, joiden avulla jatkaa eteenpäin (suuuuri kiitos niistä!!). Hyppyyn saatiin etenkin hyviä vinkkejä ja toivon, että niiden avulla saadaan sitäkin eteenpäin.

Pitää vielä mainita, että oon niiin ylpee tosta saksalaisesta. Se on niin kiltti pienille pennuille ja näyttää niille hyvää mallia. Kristelillä on pieni kleinipentu Fox, jolle D on ollut oikein kiltti. Tiian opasprojekti Lunan kanssa D tykkää myös leikkiä ja tämän lisäksi Oonan shelttipentu Kismet on selvinnyt ainakin toistaiseksi hurjan saksalaisen käsittelyistä hengissä ;) Tänäänkin nuo kirmasi yhdessä metsässä. Todistusaineistoakin olisi kuvien muodossa, mutta pienten teknisten ongelmien takia en niitä puhelimesta tänne saanut :D

Vinna täytti viikko sitten kolme vuotta. Reiluun puoleen vuoteen se ei ole enää asunut minun luona, pian viiteen kuukauteen se ei ole enää ollut minun koira. Hirmuisen hyvää syntymäpäivää silti kaikille Fabulous Five -pennuille, erityisesti tälle yhdelle spesiaalille, Pipsalle ♡

Kuva: Eija Parviainen