spk ja pienet koirat

"Saksanpaimenkoira nartun kaveriksi ei sovi pieni koira" on lausahdus, jonka olen saanut kuulla monta kertaa sinä aikana, kun Dansku on ollut minulla. Se lausahdus on laittanut minut miettimään paljon asioita. Onhan D jo nyt asunut samassa taloudessa pienen koiran kanssa luonani liki koko sen ajan, mitä se on minulla ollut.

Alkuun se oli minusta ihan järjetöntä väittää jotain tuollaista. Jokainen koira on oma yksilönsä rodusta riippumatta, eikä mielestäni voida yleistää kaikkien samaa rotua olevien koirien toimiva samalla tavalla. Kuitenkin kaikkialta saa kuulla sitä samaa: spk nartun kaveriksi ei voi ottaa pienempää koiraa. Koirasta voi tulla "hullu" ja voit löytää pienemmän koiran tapettuna, jos vaan erehdyt jättämään ne samaan tilaan yksin kun poistut itse kotoa. Mä en vaan näe tilannetta niin, että mun koira nyt sekoaisi päästään ja siitä tulisi raivohullu tappaja. Olenko mä itse vaan niin sokea sille vai mennäänkö jossain oikeasti pieleen jos odotetaan kaikista saksanpaimenkoirista kuoriutuvan tappajia?

Jollain tapaa en enää itsekään tiedä mitä uskoa. Netistä löytyy tälläisiä keskusteluja ja rodun huono maine kasvaa tietysti tälläisten tapausten myötä. Mut tekeekö nuo tapaukset silti koko rodusta sysipahan? Vielä kuukausi sitten olisin sanonut ei, mutta nyt ajatukseni ovat ihan ristiriidassa keskenään. Eihän kukaan voi olla mistään koirasta 100% varma - vai voiko?

Kukaan ei olisi sanonut minulle, ettei myy minulle pientä koiraa Vinnan takia. Vinna oli maailman kiltein koira pennuille enkä usko, että se olisi tehnyt mitään pahaa yhdellekään pennulle. Sen sijaan toinen aikuinen koira, joka ei väistänyt sitä, saattoi laukaista sen, että Vinna kävi suoraan päälle. Ei se oman lauman koirille olisi tehnyt mitään pahaa, mut kaikki vieraat koirat ei olleet ok. Riippui todella paljon vieraasta koirasta.

Danskun kohdalla minulle sanotaan suoraan, että sen kaveriksi ei sovellu pieni koira. Mistä vieras ihminen tietää sen koiraa näkemättä? Dansku ei ole jokaiden koiran kaveri, mut kyllä se kaikki koirat sietää, jos ne sietää vaan sen. Mielestäni Vinna oli paljon epäluotettavampi tietyissä koiraporukoissa, kun Danskun kanssa taas tuntuu että se sietää kyllä kaikki koirat. En ikinä olisi ajatellut että Vinna olisi tappanut yhtäkään laumaan kuuluvaa koiraa keskenään ollessaan, enkä ajattele Danskunkaan tekevän niin.

Pelätään, että saksanpaimenkoira sekoaa päästään ja tappaa toisen, pienen koiran yksinollessaan, mutta eikö todellisuudessa se sama riski ole ihan minkä koiran kanssa tahansa, oli se sitten kiltti lössykkä labradorinnoutaja, ihana pörröinen samojedi, epävarma aussie tai hurja saksanpaimenkoira?

Musta tuntuu, että olen löytänyt mulle kivan koiran. Kuitenkin mun haaveena on saada mun talouteen vielä gööttikin. Agilitykoira, näyttelykoira, mahdollinen jalostuskoira. Mut en tiedä onko se mahdollista nykyisen koirani tähden. Vaikka juuri minun koirani onkin minulle maailman paras.

Nämä kaikki puheet saksanpaimenkoirien "pahuudesta" saavat mut jopa epäilemään omaa koiraani, vaikka tiedän sen olevan kiltti. Uskon itse tuntevani koirani paremmin kuin yksikään ulkopuolinen, joka ei ole elänyt sen kanssa tai on nähnyt siitä vain kuvan. Silti se on vaan niin harmi, että muut luulevat tuntevansa sen paremmin - ihan vain rodun perusteella.

Myönnän, meilläkin on ollut koira-aggressiivisia saksanpaimenkoiria. Ne eivät ole tulleet toimeen muiden koirien kanssa ja tästä on saanut kärsiä niin vieraat koirat kuin meidän oman lauman göötti, Helmi. Silti nykyinen koirani on erilainen, mitä nämä meidän edelliset koirat ovat olleet. Kyllä se koirat hyväksyy, kun sille vaan sanoo että ne koirat on ihan ok. Ehkä minukin mieleni muuttuu siinä vaiheessa, kun koirastani kuoriutuu "hullu", mutta en vaan yksinkertaisesti näe sitä mahdollisena.

Tätä tekstiä minun ei ole tarkoitus kohdistaa yhtään keneenkään, ainoastaan kirjoittaa asiat sellaisina kuin millaisen kuvan olen itse asioista saanut. Tähän olen saanut kohdata niin monta kertaa, että halusin päästä kirjoittamaan aiheesta jotain ja purkamaan omaa mieltäni.