Paljon on tapahtunut

Niin paljon etten tiedä mistä sitä taas aloittaisi! Jos mennään vaikka järjestyksessä maanantaista alkaen näitä tapahtumia.
Elikkäs. Maanantaina lähdettiin äidin kanssa kello kuudeksi Koivukylän koiraharrastajien kentälle, sillä siellä oli match show. Meidän koirista sinne osallistui Martta ja äiti oli Vinnan ja Minnin kanssa koirapuistossa suurimman osan ajasta. Eija oli myös tullut Jaden kanssa mätsäriin, sillä Jade näyttelyssä väisti tuomaria niin paljon että ennen erkkaria oli hyvä käydä jossain treenaamassa. Martta esiintyi mätsärissä tosi hienosti, paljon paremmin kuin aiemmin. Silti tällä kertaa punainen nauha muttei sijoitusta. Tyytyväinen olen kuitenkin tuohon pentuun, sillä esiintyi tosi nätisti. Jade oli isoissa koirissa punaisten kolmas ja esiintyi oikein hienosti. Tällä kertaa se ei väistänyt tuomariakaan.
Mätsärissä nähtiin myös Marttaa hieman nuorempi gööttipentu Maiskis-kennelistä ja se sijoittui punaisten nauhakehässä. Siinä aloin taas miettimään, että onpa meidän Martta oikeasti pieni!

Mätsärin jälkeen lähdettiin Vinnan tokotreeneihin Eijan kyydillä. Tehtiin taas istu-maahan-seiso -sarjaa, treenattiin silmiin katsomista, sivulle tuloa, kiellettyä makupalaa ja puiden kiertämistä. Aloitettiin myös paikallaoloharjoitukset. Saatiin kauheesti kehuja kouluttajalta että Vinna osaa asiat hyvin ja olin hirmuisen ylpeä tuosta neidistä :) Osaa se olla pätevä jos vaan haluaa! Tokotreenejä ennen se oli painellut kaksi tuntia koirapuistossa, joten olin ihan yllättynyt että se jaksoi noinkin hyvin. Ensi viikolla onkin vikat tokotreenit ja tosi paljon harmittaa kyllä että sitten se loppuu. On ollut tosi kiva treenata tuossa ryhmässä, kun oon löytänyt tuosta koirasta täysin uusia puolia.

 Tiistaina meillä olikin vähän erilaista puuhaa tiedossa: Lähdettiin Vinnan kanssa Kotkaan! Kotkassa asuivat Meiju ja Huima-auspai sekä Vinnan sisko Milla, joten mentiin sinne päiväksi moikkailemaan aussiekavereita! Ensin mentiin junalla Kotkan asemalle, josta jouduttiin kuitenkin pienen asioita mutkistavan asian takia palata junalla Kyminlinnan asemalle. Siellä meitä odottivatkin sitten Meiju ja Huima ja lähdettiin melkein heti lenkille Kyminlinnan ympäristöön. Huimalla ja Vinnalla oli tosi kivaa kun pääsivät juoksentelemaan irti ja painia pystyi aina Meijun jaloissa eikä suinkaan vähän kauempana että olis kuvia saanut. Tytöt olivat suunnilleen saman kokoisia, Huima saattoi olla ehkä sentin korkeampi.
Meiju saattoi meidät Kotkan Prismalle, jossa nähtiin sitten Jatta ja Vinnan Milla-sisko. Siskokset olisivat kovin halunneet juosta ja painia, mutta parkkipaikalla ei ollut siihen tilaa. Tosi samantyyppiset olivat rakenteeltaan ja mitä juteltiin pentujen luonteesta, Milla vaikutti ihan Vinnamaiselta!
Kiitos Jatta ja Meiju! Neljä ekaa kuvaa © Meiju.

Huima ja Vinna

Milla ja Vinna

Keskiviikkona meillä oli vuorossa Ojankoon meno kera Johannan ja Iines- ja Justiina -cockereiden. Omasta laumasta mukaan tuli Vinna ja Minni. Neitien kanssa tein kujakeppejä, hyppyjä, puomia, A-estettä sekä vaikka ja mitä muuta! Kyllä noista kummastakin tulee tosi päteviä aksakoiria.





Tänään käytiin sitten Ojangossa Oonan ja Ora-mudin kanssa. Multa mukana oli Minni ja Martta, sillä Vinna oli ansainnut lepopäivän kaikesta ylimääräsestä reissaamisesta. Ei se välttämättä ois sitä tarvinnut, mutta ajattelin että hyvä kuitenkin pitää. Pentu on kuitenkin. Tehtiin Minnin kanssa pieniä ratapätkiä, rengasta (Minni oppi sen!), keppejä, hyppyjä, puomia Aata..
Tän päivän suunnitelmana oli kuitenkin tehdä suoria ja kujakeppejä ja niitä tehtiinkin! Elina antoi vinkkiä tehdä suoria ja kun alettiin Minnin kanssa tekemään, katsoinkin sen hyväksi ideaksi. Se ei kunnolla hae esteitä vielä itse ja suoria kun tehtiin niin joutui vähän miettimään että ahaa, mun pitääkin vaan mennä nää kaikki tästä eikä kiertää tota ja tota. Lähetin sen aina eteenpäin silloin, kun se katsoi putken läpi eteen tai hyppyjen takaa putkelle päin. Näin saatiin onnistuneita suorituksia aikaan. Kujakeppejä levitin vähän enemmän ja tehtiin niitä niin että lähettelin Minniä eri suunnista sinne ja tehtiin myös pieni ratapätkä, johon kuului kepit hyppy hyppy putki hyppy ja A. Puomia tehtiin niin että annoin Minnin nyt juosta sen ilman mun varmisteluja ja hienosti se menikin. Nyt jätetäänkin kontaktiesteet sitten kokonaan pois hyväksi aikaa ja treenataan vaan itse kontakteja.
Martan kanssa tehtiin rimattomia hyppyjä, siivekkeiden kiertoja sekä suoria ja mutkaputkia! Martta on niiiin pähee pentu (niin kuin nää muutkin) ja siitä tulee loisto agilitykoira vielä.