Tokoiluja taas...

Eilen päivällä käytiin koirien kanssa metsässä kävelemässä reilu 8 kilometrin lenkki. Vinna oli mulla irti ja tiesin että jossain kauempana metsässä käveli ihmisiä. En tosiaankaan ajatellut, että ne olisivat olleet niin lähellä meitä kun olivat (olivatkin yhtäkkiä vajaa 50 metrin päässä), mutta kokoajan oli sellainen tunne, että V voi olla irti, koska tiesin ettei se mene luokse vaikka näkisikin ihmisen jossain. Kun ihmiset koirinee yhtäkkiä näkyivätkin siinä jonkun matkan päässä, niin itselle ei tullut yhtään paniikkitilannetta, kun sanoin vaan koiralle että tänne päin ja se tuli ja jätti ihmiset sikseen! Vähän pälyili taakseen kun käveltiin eteenpäin, mutta antoi ihmisten ja koirien muuten olla! Ihan hirmuisen ylpeä olen, luotto koiraan noussut hitusen :)

Käytiin eilen treenaamassa taas tokoa Suskin ja Roosan kanssa. Tehtiin seuraamista ja maahan-istu-seiso -sarjaa ihan pienesti.
Seuraaminen tehtiin pallon kanssa (pallo joko kainalossa tai vasemmassa kädessä), koska kärsin imuttamiskriisistä (en osaa imuttaa oikein!), saatiin se kuiteen ilmeisesti ihan hyvin onnistumaan. Vinna ennakoi palkkaa ja mä ennakoin Vinnan palkan ennakointia ja alan heti epäröidä hirveesti kun Vinna jää ennakoimaan palkkaa. Suski ja Roosa sanoi että se tulee kyllä kun meen eteenpäin, mutta itse olin ihan varma ettei varmasti tuu. No ehkä se ois sieltä tullut kun oisin vähän luottanut! Kovin ne sanoo, että Vinna seuraa oikealla paikalla, mutta mä taidan tässä hyvää vauhtia pilata kokoajan sitä sen oikeeta paikkaa..
Vinna alkoi kolmen askeleen jälkeen odottaa, että pallo lentäisi, joten olisi tehtävä pidempää pätkää. Saatiin vinkkejä, että vaikka tyyliin kuusi askelta -> palkka, yksi askel -> palkka, neljä askelta -> palkka, yksi askel -> palkka, kuusi askelta -> palkka jne. Ei pysty Vinna ennakoida, kun ei tiedä milloin palkka lentää. Kunhan itse opin vielä heittämään sen pallon oikeaan suuntaan, sekin pieni ongelma.. :D
Istu-maahan-seiso -sarjaa tehtiin ihan sen verran, että näytin Suskille ja Roosalle miten se tekee ja nyt Vinna teki taas paljon lonkka-asentoa. Suski sanoi lähes heti, että kannattaisi käydä osteopaatilla ja myönsin miettineeni asiaa. Ja oikeesti oonkin miettinyt jo kauan, miksihän en oo vaan toiminut (koska ensin Kitee, sitten Kannus?)? Oon tyytyväinen siihen, että Vinna osaa seisoa käskystä, jos tähän pitää jotain positiivista sanoa tästä kohti! Kentällä myös kun treenattiin ja Vinna oli irti, sai olla ylpeä kun se ei lähtenyt toisen koiran luo vaikka pari kertaa meinasi. Yhdellä kertaa olin jo ihan varma, että nyt se menee, mutta kun karjasin sen nimen ääneen, niin koirahan pyörähti samantien ympäri ja tuli luo. Niin oisin viimiseksi uskonut tapahtuvan, mutta hyvä näin! Pätevä pentu.

Treenattiin vielä myöhemmin ominpäin vähän tokoa. Otettiin sisällä paikallaoloa istuen sekä maaten, seuraamista imuttamalla ja pallolla. Paikallaoloa otettiin maassa 3 metrin välimatkalla 20 sekuntia, palkkasin 10 sekunnin jälkeen. Pysyi hienosti ja olisi pysynyt varmaan kauemminkin, mutta päätin pelata varman päälle ja tehdä superhelpoksi. Tehtiin paikallaoloa myös istuen ja sen tein niin, että jätin koiran nurkan taakse istumaan ja liikuskelin huoneessa. Välillä kävin piilossa ja saatoin käydä toisessakin huoneessa, koira pysyi hienosti paikallaan. Kävin välillä palkkaamassa ja sitten lähdin uudelleen kiertelemään.

Ja vielä illalla tehtiin vähän namietsintääkin. Piiloja laitoin lattiatasolle ja vähän korkeammallekin, ehkä vajaa puolen metrin korkeudelle. Hieno pentu löysi kaiken ja sai käyttää nenäänsä. Leluetsintää voisi tehdä joku päivä, kun ei olla sitä nyt tehty niin.

Laitoin eläinosteopaatti+hieroja Carita Reijoselle sähköpostia Vinnasta ja kyselin mitä mieltä hän on, kannattaako Vinna tuoda sinne vai ei. Odotellaan Caritan vastausta ja katsotaan sitten miten tehdään. Sanoin, että jos suosittelee tuoda näytille niin voitaisiin joulukuun lopussa tai tammikuun alussa ennen kuudetta päivää tulla pyörähtämään siellä näytillä. Parempi se ois itselle saada varmuus, että siellä kaikki ok. Tuskin sitä ikinä sinne voi täysin turhaan viedä ja jos ei muuta niin hierojakäynti nyt sille ainakin sitten silloin sinne.

Vinnalle pitäisi myös tilailla säkki Boosterin Power -ruokaa (toivon että se sopii myös niin kuin Basic on sopinut, voi olla parempi Vinnalle kun on tujumpaa ruokaa) ja oon myös katsonut valmiiksi mitä lihoja Vinnalle tilailisin. Ajattelin ottaa poron jauhelihaa, sika-nauta jauhelihaa broiskun jauhelihaa, lihaista rasvaa, kalkkunan jauhelihaa ja broiskun kauloja. Vinna painaa nyt 18,5kg, ei käynyt ajoissa mielessä, että ehkä ruuan määrää pitäisi nostaa samalla kuin liikunnan määrää nostettiin.. No mut nyt nostettu, parempi myöhään kun ei milloinkaan?

Keskiviikkona illalla hieroin Vinnan läpi. Oli se korkea aikakin jo, jostain syystä en oo vaan aiemmin hieronut sitä. Takaosassa sillä oli ihan selkeästi jumia, toivottavasti jotain edes sai auki. Pitää joku päivä hieroa sitä taas uudelleen, ei tässä olis kuin kaksi kuukautta selvittävä ennen kuin pääsis toivottavasti sinne osteopaatille tai hierojalle!

Löysin vihkon välistä pari sivua nimilistaa. Ei ollut siinä paljoa miettimistä, että mitä ihmeen listaa oli se lista siellä, varmaan viime marras-joulukuulta kun oon kuumeisesti pähkäillyt, että mikä sen aussinaperon nimeksi tulee. Jostain syystä en kelpuuttanut nimeä Riesa, joka olisi ollut kyllä niin nappivalinta tuolle kakaralle ;) Listalla on 140 nimeä ja sieltä ei edes löydy Vinnaa! Mun suosikkeja oli Vinka, Viima, Rinna, Melli, Menna, Ronja, Rilla, Metka ja Kiusa. Yritin siitä suosikki-Viiastakin vääntää Niiaa ja Liiaa, mutta ei kuulostaneet yhtään kivoilta. Listalta löytyi myös nimi Piina, jos olisin odottanut pari kuukautta nimivalinnan kanssa, niin silloin sille olis ollut oiva nimi siinä ;)
Oli jo lähes varmaa, että pennusta tulisi Melli, mutta äitihän sen pilasi, kun keksi sille hienon lempinimen tuosta. Viimasta, Vinkasta ja Rinnasta varmaan lopulta muotoutui Vinna. Vielä kun V oli kotiutunut, mietin että tuleeko siitä Vinka vai Vinna. Piti lähettää Nutrolinille tiedot mitä tulee nimilaattaan lukemaan ja piti tehdä se päätös, muuten oisin varmaan parikin kuukautta miettinyt ja kutsunut sitä kahdella eri nimellä, äidin huudellessa Eijan kanssa Maijaa taustalla ;)
Lopulta siitä tuli sitten Vinna (monet luuli että se on Minna, mutta eiköhän kaikki nyt jo tiedä että se on Vinna?), aiheuttaen paljon ristiriitaa Minnin nimen kanssa. Minnistä tuli samalla Minna ja Vinnasta Vinni!