Eikö se vaan voi olla ikuinen pentu?

 "Se on pentu siihen asti, että se täyttää 12kk."
"Se on pentu siihen asti, että se alottaa juoksut."
"Se on pentu siihen asti, että se on 15kk, koska silloin se saa osallistua agilityssä möllikisoihin."
"No se saa osallistua junnuluokkaan vielä 18kk ikään asti, eli siihen asti se on vielä pentu."
"Se kyllä menee avoimeen luokkaan vasta kun täyttää 24kk, eli pentu siihen asti.."

No mutta se on vasta niin kovin pieni! Vinna aloitti siis eilen ensimmäiset juoksunsa ja on siis askeleen lähempänä aikuisuutta. Vieläkin sitä sanon pennuksi ja äidin lisäksi sitä kämppikset vähän paheksuu - ei se enää muka oo pentu kun se on jo vuoden ja juoksutkin alottanut! Ehkä mäkin opin tässä olemaan sanomatta sitä pennuksi.. :D
Huomaan tuon käytöksessä nyt kyllä paljonkin eroa, ei niin suuria kuin Minnissä oli, mutta yksittäisiä eroja kyllä. V on varovaisempi (välttää suoraa kontaktia muihin koiriin) ja huomattavasti herkempi. Se ei myöskään ole uskaltanut yhtään kyseenalaistaa sitä mitä sanon sille (yleensä tekee sitä), vaan mieluummin tottelee lähes suoraan kun sanon sille jotain. Ihan hassua tuollainen käytös siltä! Vinna myös kääntää häntää Nellylle ;) Candyä se on jo useamman päivän liehitellyt, mutta Candy ei oo lämmennyt sille, siispä se päätyi siihen että Nelly on sen uusi rakas!
Harmittaa vähän, että Vinna aloitti juuri juoksut kahta päivää ennen ekaa käytännöntuntia piiiitkään aikaan. Olisin halunnut päästä katsomaan häiriössä kuinka se toimii, mutta ei sitten kerta neiti haluaa juosta juoksunsa tässä välissä. Eihän sillä ollutkaan kuin koko lukiojakso aikaa ennen tätä...

Vinnan kanssa ollaan nyt tehty sitä paikallaoloa sisällä että ulkona ja vitsi oon niin ylpeä kun se pysyy! Ei ota lonkka-asentoa enää oikein ollenkaan nyt kun oon seurannut. Kyllä se kun vapaasti makoilee niin ottaa sitä, mutta ei kun treenataan. Paikallamakuuta ollaan otettu muuten häiriöttä, mutta sisällä kahdesti häiriön kanssa 5-7 metrin välimatkalla. Aikaa ollut 1-2min. Seuraamista ollaan otettu imuttamalla ja muutamia kertoja niin, että palkka tulee mun selän takaa. Sanon siis Jes ja vapautan koiran niin että pidän kättä selän takana ja saa napata sieltä palkan. Hankala selittää, pitää ottaa videolle tuo joskus :D
Ollaan otettu myös pari kertaa esine-etsintää. Oon taas piilottanut vähän vaihtelevasti korkealle ja matalalle. Pitkään tehtiin siis tässä niin, että piilot oli vaan lattiatasolla, koska koira tuntui unohtaneen että ne voi olla sielläkin. Nyt etsii taas yhtä pätevästi kummastakin paikkaa. Mulla vaan piilot loppuu kesken, meidän olkkarista oon varmaan kaikki piilot käyttänyt jo mitä voi..
Eilen vaiko toissapäivänä käytiin asemalla ja Vinna niin kovin odotti, että junasta olis tullut joku kiva henkilö - ei vaan tullut. Kaikille se heilutti häntää eikä ottanut junasta kovin häiriötä.

Tänään meillä oli eka päivä amiksen puolella pitkästä aikaa ja se alkoikin näppärästi navetalla. Oli sinällään kiva päästä pitkästä aikaa navettaan, vaikka aika paljon stressiä otinkin siitä. Huomenna aamulla uusiksi, siispä sitä voisi suunnata nyt nukkumaan. Tasan viikko niin ollaan Vantaalla! Ollaan keretty jo treffata Nea ja Dusty ja varmaan istuskellaan kotona ja koirat saa riehua.. ♥
Vähän jänskättää itteä, että toivottavasti Vinna ei nyt herkkänä juoksuisena sitä junaa ahdistu. Pitää varmaan käydä tässä asemalla taas, alan itse muuttua hysteeriseksi kun aika junamatkaan vähenee ja nuo juoksutkin vielä..

PS. Vinna painaa 21,5kg ja power nappula näyttääkin sopivan sille hyvin. Nyt se on aika sopivan painonen, ehkä vielä se puoli kiloa vois tulla lisää.