Nyt uskallan sanoa, että minun kissa taitaa oikeasti parantua. Se syö, juo ja nukkuu sekä käy laatikolla. Se kehrää, pesee itseään ja tulee luokse kun kutsun sitä. Aamulla kun nousen ylös sängystä, se juoksee ensimmäisenä ovelle maukumaan ruokaa. Se on se minun kissa. ♥ Niinä hetkinä, kun pikkukissa vaan makasi sängyn alla, eikä reagoinut sanomalla "kur" kun koskin siihen, pelkäsin etten näe sitä tälläisenä enää ikinä. Mutta onneksi se on nyt kunnossa.
Vielä olisi Epulla edessä tikkien poisto, ei mitään käsitystä koska, mutta ehkäpä se selviää kunhan saan eläinlääkäriin yhteyden tässä toivottavasti tämän päivän puolella. Toivon niin, että ne saataisiin poistettua ennen kuin mennään Pöytyälle, koska jos ei saada niin siitä tulee niin hankalaa. Kaksi kissaa ja viisi koiraa, plus yksi kissa jolla kauluri ja tikit. Ei mikään kovin hyvän kuuloinen juttu.
Enää kolme yötä, niin saan oman mustan paimenen syliin. On sitä ihan hirmuinen ikävä, toivottavasti silläkin on ollut mua ja Särmää ikävä.. ♥ Niiin odotan, että pääsen sen kanssa treenaamaan. Kaamea treenikuume.
Särmästä on kasvanut muuten ihan hirmuisen iso poika. Se on muka 55cm korkea, eli se on mennyt Vinnan ohi! Särmä on ikuisesti pikku-Särmä, joten on niin hassua että se on jo Vinnaa isompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)