Ei onnistumisia ilman epäonnea

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla pienistä saavutuksista? Voin kertoa, että minun päiväni sellainen pelasti.

Käytiin tänään Tiitin kanssa mätsärissä Haapavedellä. Äiti sen kanssa sellaisessa kävi alkuvuodesta ja me käytiin nyt katsomassa että miten se kehässä kulkeminen sujuu.

Syyskuun näyttelyssä Tiitiä ahdisti todella paljon. Se veti maahan pöydälle ja kaikki oli niin jännää. Kuopion jossain näyttelyssä se teki samaa ja myös erkkarissa sen pöytäesiintyminen ei ollut hyvää. Kuopiossa valittiin näyttelyn paras juniori (joku Royal Canin juttu) ja kehässä oli hirvittävä näyttelyteltta, jonka edessä Tiitiä piti seisottaa. Pentu oli paniikissa ja halusi tilanteesta vain pois. Ensimmäisessä pentunäyttelyssä oli hirvittävän pelottavat lattiat ja tällöin tosiaan huomattiin vasta Tiin alusta-arkuus. Jos toista ahdistaa, niin sitten ahdistaa eikä sille mitään mahda. Tänään sain kuitenkin kokea jotain, mitä en olisi vuosi sitten uskonut ikinä kokevani Tiin kanssa.

Pieniä aikuisia oli mätsärissä suunnilleen 15. En tarkkaan muista, muttei se niin oleellista olekaan. Tiitin vuoro oli mennä kehään numerolla 9. Kehänauhat olivat maan tasalla ja tapahtumapaikalla oli aivan kamala tuuli. Kehänauhat vaan lepattivat tuulessa pitäen myös kamalaa ääntä ja ne olivat maassa tuollaisen pienen göötin korkeudella. Olin 99% varma, että koira pelkää niitä. Niin aina ennenkin kaikkea pelottavaa. Ajattelin sen paineistuvan nauhoista niin paljon, että pöytäkin ahdistaisi eikä liikkeistä tulisi mitään. Kehän laidalla odotettiin omaa vuoroa ja seurasin kehänauhoja tarkkailevaa koiraa. Harjoittelemaanhan me lähdettiin eli ei siinä mitään. Haluan pienelle koiralle mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia turvallisissa paikoissa.

Kehässä ensimmäistä kertaa koiraa seisottaessa se reagoi kehänauhoihin. Ei mennyt paniikkiin vaan säilytti toimintakykynsä. Sen sai edelleen seisomaan kehänauhojen lähistölle ilman paniikissa olemista ja yrityksiä rynnätä pois kehästä. Pöydällä oleminen sujui erinomaisen hyvin verrattuna Tiitin edellisiin kertoihin. Se kesti pöydällä kääntämisen ja tuomarin kopeloinnit suht hyvin. Sitä jännitti vähän, mutta ruoka maistui kokoajan ja kunhan koiran sai seisomaan kunnolla se seisoi nätisti. Ei yrittänyt pakittaa pois pöydältä matalana eikä hampaiden näyttämisessä ollut ongelmaa. Liikkeitä esittäessä kehänauha lepatti, mutta koira ei menettänyt toimintakykyään. Se edelleen esiintyi. Ei meidän esiintyminen mitään kaunista ollut, mutta pitkään taukoon nähden hyvää. Ja siihen nähden, että luulin koiran vaan panikoivan kehässä.

Sinisten nauhakehässä joku muu koira reagoi lepattaviin nauhoihin, mutta Tiiti ei edelleenkään. Tiitin tulos oli mätsäristä tänään lopulta SIN2. Kehästä poistuttiin kehänauhan yli hypäten eikä koira hetkeäkään miettinyt tuleeko mukana vai ei.

Nämä on näitä tähtihetkiä tuon koiran kanssa. Seuraavalla kerralla se voi olla ihan erilainen, mutta nautitaan nyt tämän kerran onnistumisesta ja hyvästä menestyksestä. Välillä epäilyksen keskelle todellakin kaipaa jotain tälläistä.