Millaiselle koiralle saa tehdä pentueen ja miksi?

Meidän kotimatkalle lähtö vähän viivästyi, mutta nyt vihdoin junassa matkalla kohti Kannusta. Ihana viikko takana, joista päällimmäisenä mielessä nyt vietetty viikonloppu Karjalohjalla mökkeilemässä. Kiitos suuri äidille, kun saatiin Oonan ja koirien kera tulla.

Tämän blogitekstin otsikko kuvaa hyvin viime aikojen ajatuksia. Tai ajatuksia jo pidemmältä ajalta, mutta se ei ole se pointti. Koska on hyväksyttyä tehdä omalle koiralleen pentuja ja mistä syystä? Onko oikeasti hyväksyttyä tehdä pentue yhdistelmästä, joka itsestä tuntuu hyvältä ja koska haluaisi siitä pennun itselleen? Ilman, että on ajatuksena alkaa kasvattaa kys. rotua sen enempää vaan tarkoitus mennä eteenpäin hetki kerrallaan? Eikö jokaisen kasvattajan pohjimmainen tarkoitus ole kuitenkin saada itselleen haluamansalainen koira haluamiinsa käyttötarkoituksiin?

Monet asioista tietämättömät teettävät sen yhden pentueen omalle koiralleen ihan vain siksi, että saisi omasta koirastaan jälkeläisen. Tätä ei aina katsota pahalla, mutta joskus kyllä. Mutta onko se todellisuudessa hyvä syy, jos on yhtään sen enempää asiaan perehtynyt?

Tällä hetkellä minulla on koira, jonka jalostuskäyttöä olen miettinyt paljon. Ehkä sillä on jotain annettavaa rodulle sen terveyden puolesta ja se on mukava luonteeltaankin. Tottakai siinä on omat vikansa ja puutteensa, mutta koen itse tämän yksilön hyväksi. Mutta onko se riittävä syy käyttää sitä jalostukseen?

Monella saksanpaimenkoiralla on allergioita, löytyy lonkka- ja kyynärvikoja, luonne ei ole priimaa. Löytyy kaikenlaista vikaa sieltä ja täältä. Omasta koirastani löytyy myös vikoja enkä missään tapauksessa pidä sitä täydellisenä rotunsa yksilönä. Se on terve ja kokonaisuudessaan ihan täyspäinen, vaikka sen luonteessakin puutoksia on. Silti jollain tapaa koen siinä olevan ominaisuuksia, mitä toivoisin muillekin rodun yksilöille. Ne ovat sellaisia ominaisuuksia, mitä haluaisin seuraavilta koiriltani.

Saksanpaimenkoiriakin tunnutaan kasvattavan niin näyttöön, käyttöön kuin kotiinkin vain kasvamaan. Silti tuntuu, että saan paljon pahoja katseita jo siitä, että mietin Danskun jalostuskäyttöä. Se ei ole näyttöön, ei välttämättä kaikenlaiseen käyttöönkään. Minulle se on täydellinen koira harrastamaan kaikkea mitä haluaisin vain kokeilla, mutta samalla se varmasti sopeutuisi elämään vain kotikoiranakin. Löydän sisäisen pikkulapseni, kun on ihan eppää kun muut saa tehdä millaisia pentueita haluavat, mutta minä en ;) Onneksi sisäinen pikkulapsi ei ole aina läsnä vaan kykenen miettiä asioita järjenkin kanssa.

Haluaisin itselleni Danskun pennun. Pelottaa suunnattoman paljon ajatus siitä, että lähtisin sokkona etsimään itselleni uutta koiraa tästä rodusta. Kaikkien niiden epäsopivien yhdistelmien joukosta pitäisi löytää helmi. Tiedän tässä rodussa olevan niin paljon minulle itselleni epäsopivia yksilöitä, etten tiedä kuinka voisin löytää yhdistelmien joukosta juuri sen yhdistelmän ja juuri sen pennun.

Monen päässä pyörii varmaan tällä hetkellä kysymys siitä, aionko käyttää Danskua jalostukseen. Vastausta siihen ei tarvitse miettiä sen kauempaa - itse en usko tulevani käyttämään sitä ikinä jalostukseen. Vaikka tahto olisi miten kova tahansa, järki huutaa vastaan. Haluaisin olla mukana viemässä tätä rotua parempaan suuntaan, mutta tässä tilanteessa ei rohkeus riitä. Vastuu on liian suuri, kun ajatellaan rodun olevan lähtökohtaisesti sairas.

En usko, että minulle tulee Danskun jälkeen saksanpaimenkoiraa. En usko, että minulle tulee Danskun aikanakaan toista saksanpaimenkoiraa. Toteutin yhden haaveeni siinä, kun Danskun ostin ja päivääkään en ole sitä tosissani katunut. Se on täydellinen koira minun käteeni ja luonteeltaan kiva koira arkeen ja minun harrastuksiini. Silti mielessä on epäilys, onko tämä (minulle) täydellinen yksilö vain tämä koira vai tämä rotu.

Koirakokemusta on kertynyt monesta eri rodusta ja tulevaisuutta varten tiedän millaista koiraa itselleni haen. Rotua en tiedä vielä. On minulla rotuja mielessäni, mutta luulen etsiväni enemmänkin tietynlaista yksilöä, kuin tietyn rodun edustajaa. Sitten kun jonkun koiran kanssa synkkaa, niin sitten synkkaa. Minulle ei pitänyt tulla saksanpaimenkoiraa viime vuoden elokuussa. Annoin yhdelle yksilölle tilaisuuden ja se ei millään muotoa osoittautunut vääräksi päätökseksi.

Seuraava koira tulee taloon sitten, kun sen aika on. Nyt meillä on täydellinen kokoonpano nössösakemannin ja pelkurigöötin kanssa. Kahden epätäydellisen rotunsa yksilön kanssa. Ja kissan, joka luulee olevansa tuhoava ahne koiranpentu.