Tiiti 2v

Ollaan oltu koirien kera lauantaista asti Vantaalla kerrostalossa. Yhtälö Tiiti+kerrostalo kuulostaa mahdottomalta ja siltä se hetkittäin tuntuukin. Välillä rappukäytävässä mennään paremmin ja välillä huonommin (lue: välillä liukastellaan vähemmän ja välillä enemmän). Sisällä en kuitenkaan ole huomannut mitään paikkaa mitä Tiiti pelkäisi ja olen huomannut sen pystyvän rentoutumaankin täällä. Ainoa paha paikka on rappukäytävä, jossa minun on pakko käyttää koiralla valjaita sen oman turvallisuuden puolesta. Olen kokeillut kantaa Tiitiä ja antanut sen itse kävellä ja molemmat vaihtoehdot tuntuvat yhtä huonoilta. No, tänään ollaan siirtymässä kohti Karjalohjaa ja Tiiti pääsee pois kammottavasta kerrostalosta. Mennään moikkaamaan äitiä ja gööttilaumaa ♥

© Oona Pesonen

Tiiti täytti sunnuntaina huimat 2 vuotta. Toissapäivänä sovittiin kasvattajan kanssa Tiitin siirtymisestä minun nimiini. Ensi kuussa käytetään koiraa leikeltävänä ja taataan se, ettei se tule ikinä lisääntymään. Kohtu tulee siis lähtemään koiralta täysin turhana pois.

© Oona Pesonen

Koska varmaan pakko kirjoittaa Danskun kuulumisiakin, niin pitää ensin todeta että jotkut sitten osaa. Tällä kertaa ihan minä itse. Syötin Danskusta alkuun kunnon syöttöporsaan. Sillä oli siis pari kiloa ylimääräistä ja kylkiluita sai hakemalla hakea. Se oli läski. Nyt se pudottaa karvaansa enkä kehtaisi kävellä sen kanssa enää ulkona. Vähensin sen ruokamäärää niiden syödessä väliaikaisesti penturuokaa ja nyt selkäranka tuntuu ja kylkiluut paistaa. Kyllä se oikeasti ruokaa on kotona saanut, mutta jotenkin silmien ohi valunut tieto siitä, että se on ihan liian laiha. Välillä sitä olin miettinyt, mutta vasta kun sain sille vahvistuksen joltain muultakin henkilöltä, suostuin sen ymmärtämään. Ja nyt Dansku saakin ruokaa reippaasti, jotta saataisiin nuo sen kylkiluut pian piiloon. Mistä löytäisi sen täydellisen ruokamäärän, millä ei lihoisi pullaksi muttei kyllä laihtuisi luurangoksikaan!? Ehkä kokeilujen kautta taas löytyisi sellainen määrä jostain.