Treenisuunnitelmia

Kisakuume vaivaa ja sitä miettii että mitä sitä alkaisi touhuumaan. Danskun kanssa ylempien luokkien treeniin tarvitsee treenikamoja tai kulkumahdollisuuksia, ja niitä mulla ei ole. Vähän aloin pohtia tuollaista pientä länsigöötanmaanpystykorvaa ja sen tottisteluja. Siitä se ajatus vaan lähti. Tiitin kanssa tokokokeeseen? Jos täällä julkistaa, niin pitäähän sellaiset ajatukset sitten toteuttaa? Kaksi kuukautta meidän seuran kokeeseen ja sinne lähdetään mikäli paikka saadaan. Kaksi kuukautta aikaa saada pieni länsigöötanmaanpystykorva koekuntoon. Toisaalta kovin lyhyt aika ja toisaalta taas monen monta treenipäivää.

Tiiti rakastaa touhuta kaikkea ja minun on jo aiemmin pitänyt ottaa itseäni niskasta kiinni sen treenaamisen suhteen. Nyt otan. Ei tuloksella väliä, kunhan nyt käytäisiin kokeilemassa. Ei sinne treenaamatta tietenkään silti mennä, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan!

Toivon kanssa on vähän myös koitettu tehdä jotain, mutta toko ei tunnu yhtään sen jutulta. Tiiti jaksaa jankuttaakin, mutta Toivon jutulta ei vaan tunnu. Agilityyn voisin kuvitella sen olevan omiaan, vielä kun olisi treenimahdollisuus sellaiseen! Oon agilitykoirasta haaveillut siitä asti, kun Helmin kanssa agility jouduttiin lopettamaan. Kenties minulla olisi nyt käsissäni pieni pötkö, josta sellaisen saisi leivottua. Toivolle pitäisi nyt lähinnä saada opetettua rauhoittumista ja kärsivällisyyttä. Se haluaa kaiken juuri nyt ja heti. Luulen, että tällaiset harjoitukset voisivat auttaa myös taistelussa sen eroahdistusta vastaan. Kuten Tiitilläkin oli pahaa eroahdistusta, niin Toivolla on myös. Tiitin eroahdistustaistelut on vihdoin käyty, se ei enää tuhoa tai huuda kurkkusuorana tai yritä raapia tietään minun perään. Toivoa sen sijaan stressaa nyt.

Tänään käytiin reenimimässä ja kaikki koirista oli päteviä. Sain uudemman kerran todeta, että toko ei ole yhtään Toivon juttu. Tii ja D sen sijaan rakastaa! Nämä treenit valoi muhun itseeni uskoa siitä, että kyllä Tiitin kanssa ois mahis päästä kisaamaankin. Tehtiin kaukoja, seuraamista, paikkista, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. On töitä tehtävänä, mutta hyvät pohjat jatkaa.

Tän päivän treeneissä oma huippuhetki oli Danskun kaukot. Ajattelin kaiken muun tekemisen jälkeen kokeilla kaukoja. Seisominen ei edelleenkään sujunut yhtään toivottuun malliin. Jostain sain päähäni sitten haluta minun ja koiran väliin kaksi agilitysiivekettä. Tuomaan väliä minulle ja koirille ja Danskulle esteen ettei voi rynnistää syliini huutamaan. Agilitysiivekkeitä ei siihen hätään ollut saatavilla, mutta silmiini pisti kentän sivuilla olevat jalkapallomaalit. Ei muuta kuin koira verkon taakse maahan ja itse toiselle puolelle. Välimatkaa ei ollut kuin metri maksimissaan ja Danskulla oli mahdollisuus rynnistää edelleen luokseni. Se rauhoittui kuitenkin silminnähden. Annoin käskyjä istumasta ja maasta sille seisomaan. Ja Dansku nousi nätisti vinkumatta. Pari kertaa rauhassa otti askeleita minuun kohti kiertääkseen verkon, mutta muistutin mitä ollaan tekemässä ja palattiin hommiin.

Otettiin Danskulle yksi läpijuoksuluoksari ja toinen stopilla. Kumpikin oli ok, seuruut ja paikkis myös. Kaukoista oon vaan niin onnellinen! Niitä oon pitänyt kisaamisen kannalta suurimpana kompastuskivenä, mut nyt sain vähän lisää toivoa. Ehkä meidätkin vielä näkee joskus kisakentillä! ;)

Alla vielä pari Ihanhelmi -pentujen kuvaa.