Yritys olla aktiivi

Oon kovasti yrittänyt olla aktiivi ja ehkä siinä onnistunutkin jollain asteella. Danskun kanssa oon käynyt tottistelemassa, tehtiin metsäjälki ja muisteltiin esineruutua. Omistajalla niin järjetön treeni- ja kisakuume! Treeniseuran puute verottaa vaan siitä.

Tottisteluihin oon todella tyytyväinen. Seuruussa edelleen haukuttelen Danskua ja sen avulla koirakin saa pidettyä vinkumistaan vähän kurissa. Seuraaminen oli kokonaisuutena kivaa, mutta puutteita toki on niin kuin aina kaikessa ;) D välillä painoi ja välillä vuorostaan unohtui (!!!) katsomaan jonnekin muualle. Kahdesti sille muistutin siitä, että ollaan tekemässä muuten duunia ja koirakin heräsi.

Paikkista ei oltu otettu pitkään aikaan, epäilin muistaako koko koira sellaista. Aloitettiin treenit siis ihan alkuun kevyellä 10 minuutin paikallamakuulla. Siellä se pysyi! Kun palasin koiran luo, se ennakoi ja nousi istumaan. Jätin sen uudelleen maahan ja jatkettiin paikkista jonkun aikaa. Koiran luo palasin sen ympärillä aikani pyöriskellen.

Jäävissä saatiin kerrata paikallaan pysymistä myös siinä tapauksessa, että kävelen koiran taakse. Parilla ekalla kertaa D pyörähti minun ohi mennessäni ympäri, kunnes saatiin onnistuneitakin toistoja. Liikkeestä istuminen on meille kaikista vaikein jäävä liike, D meinaa herkästi jäädä seisomaan. Luoksetuloja tehtiin takapalkalla ja ilman. Ilman takapalkkaa ei ensin meinannut stopata, mutta kun tätäkin saatiin jankattua hetki, niin hyvin sujui!

Otettiin myös 3-4 eteenlähetystä pallolle. Danskulla oli superkivaa ja irtosi erinomaisesti. Dansku usein lähtee niin kiireellä, ettei välttämättä katso minne me menee. Samaa ongelmaa meillä on ollut tokossakin.

Esineruutuahan ei olla kovin paljoa tehty, mutta nyt päätin kokeilla. Vietiin yhdessä Danskun kanssa metsään lelu ja laukussa ollut lompakko. Lelu haettiin heti ja lompakon hakuun jouduin käskyttää ja kannustaa koiraa. Näin Danskun löytäneen lompakon aikalailla heti, mutta ei katsonut sitä merkitykselliseksi esineeksi. Lopulta haettiin lompakko yhdessä metsästä ja koiralle toivottavasti jäi fiilis että siellä voi olla omituisuuksiakin ;)

Metsäjäljen tein omana päivänään, kun kävimme grillaamassa Mustillavuorella yhdessä parin työkaverini kanssa. Göötit oli myös mukana juoksentelemassa, mutta Dansku oli ainoa joka joutui hommiin. Tein sille ehkä 200m pitkän jäljen metsään, ruokaa siellä täällä, keskellä jälkeä ruokapurkki ja lopussa pallo. Suoraa en päässyt kävelemään oikein missään kohti, maasto oli vähän huono jälkimaasto.. Sen huomasin viimeistäänkin siinä kohti, kun Danskun kanssa mentiin jäljelle suht tiheään metsään. Liina oli jatkuvasti kiinni jossain, mutta yksi ylpeyden aihe lisää - Danskua se ei haitannut vaan se keskittyi jäljestämään.

Jälki sujui todella hyvin ja olen supertyytyväinen koiranohjaaja. Pituutta olisi saanut olla paljon lisää, mutta valitsemani metsäpläntti loppui kesken. Saatiin kokemusta vähän erilaisesta maastosta ja keskellä jälkeä olikin suuri ylämäki. Tää ei ollut sitä mitä suunnittelin, mutta kävi se näinkin! Taas tuli jäljellä sellainen olo, että Dansku menee omia reittejään ja purkki jää metsään. Aikoja sitten kuitenkin päätin olla puuttumatta koiran jälkityöskentelyyn, sillä koira tietää jäljen kulun paremmin kuin minä. Niin tiesi tälläkin kertaa!

Olin Juhannuksen töissä ja nyt Dansku & Tiiti jäivät hoitoon. Ollaan Toivon kanssa junassa matkalla kohti Riihikoskea ja Ihanhelmi A-pentuetta!