kennelyskä vihdoin ohi!

Vihdoin uskallan julistaa kennelyskän meidän perheen osalta voitetuksi, mutta ehkä kuitenkin koputan vielä puuta. Tiiti ei ole yskinyt moneen päivään ja Särmälläkin menossa nyt kolmas täysin yskätön päivä. Harmillisesti yskää edelleen pyörii meidän koulualueella eikä se siltä osin ole vielä päihitettyä. Onneksi Särmällä kennelyskä meni ohi paljon lievempänä kuin mitä Tiitillä. Ehkä siitä KC-nenäsumutteesta todella oli hyötyä.

Koulussa meillä on nyt ollut lähes koko viikko navettaa. Suoritetaan torstaina ja perjantain navettanäytöt, alkuviikko on vielä harjoiteltu näyttöjä varten. Itse aloitan näytöt huomenna lypsyllä ja torstain iltapäivälle sekä perjantain aamulle jää jäljelle vielä putsarin ja ruokkijan tehtävät. Vähän jännittää, et miten siellä sit lopulta menee. Mut eiköhän nuo tehtävät jotenkin suju. Lypsy ja putsarin tehtävät ei niin jännitä, mutta ruokkijan hommia oon tehnyt niin vähän että se epäilyttää. Mut silti jotenkin hassu ajatus, että tää viikko ja meidän opiskeluajan pakolliset navetat on tehty!

Tällä viikolla pyörii täällä meidän koululla myös kennellinjan pääsykokeet. Itse olin tiistaina iltapäivällä pääsykokeissa tutorina ja perjantaina iltapäivällä pääsen katsomaan vikoja pääsykokeissa käyviä. Tiistaina pääsykokeissa ainakin oli kivanoloista porukkaa, toivottavasti törmätään vielä uudelleenkin ensi syksynä! :) Oli kivasti eri puolilta Suomea porukkaa, osa vähän lähempää ja osa kauempaa.

Särmän lähtöön sekä minun ja kaverin ulkomaan työssäoppimiseen pitäisi kumpaankin olla enää alle 20 yötä. Särmän lähdöstä ei edelleen ole kuulunut mitään, mutta kaverin kanssa saatiin eilen lentoliput Englantiin. Kauheen jännittävää ja tää alkaa pikkuhiljaa tuntua kovinkin todelta. Monet asiat askarruttaa, mutta kuitenkin odotan sitä reissua ihan mielenkiinnolla. Pari päivää vajaa 4 viikkoa ollaan tosiaan Englannin Prestonissa tekemässä meidän opiskeluihin liittyvää työssäoppimista eläintenhoitotöissä.

Odottelen vähän jo viikonloppua, kun saa vihdoin nukkua kunnolla. Edellinen viikko ja tää viikko on mennyt vaan vauhdissa ja on kokoajan saanut olla melkeinpä tekemässä jotain. Ollut siis reissuviikkoa, kennelvuoroa ja nyt tää viikko navettaa.

Koirien treenaamisesta ei ole oikein mitään sanottavaa. On me treenattu, mutta siihen se jääkin. Kun ei missään treenikentällä tms saa käydä, niin on vähän tylsää treenata kotona tai takapihalla. Särmän kanssa on tehty etsintää. Tiitillekin tein pari leluetsintää yksi päivä, siinä sillä on vielä harjoiteltavaa, kun ei oikein ymmärrä etsiä sitä lelua. Paikallaoloa on harjoiteltu kummankin kanssa, Särmän kanssa vähän paremmalla menestyksellä kuin Tiitin. Ja takaosan harjoituksia (esim. peruuttamista ja vadin ympäri pyörimistä) on tehty molempien kanssa. Siihen se oikeastaan jääkin.

Jospa viikonloppuna löytyisi enemmän kirjoitettavaakin, kun koirien kanssa uskaltaa lähteä metsään ja on navettanäytötkin ohi. :)

Kummallinen pikku-Tii ja pentukuumeilua

Aloitin jo ennen reissuviikkoa kirjoittamaan, kuinka Tii reagoi erilaisiin alustoihin, mutta myös ympäristöönsä. En ikinä kuitenkaan julkaissut sitä kirjoitusta, sillä tuntui ettei siinä ollut mitään järkeä. Jotenkin niin hankalaa ymmärtää tuon koiran logiikkaa. Nyt yritän edes jotenkin selventää tänne blogiin miten meillä on sujunut.

Tiiti oli siis ma-to hoidossa hoitolalla kera Särmän. Torstaina tultiin kotiin ja Tii käveli ihan reippaasti sisälle, ei varsinaista ongelmaa. Se oli vähän varuillaan, mutta viipotti menemään kuitenkin ihan hyvin. Perjantaina se kulki sisällä samaan tapaan, kunnes päätin treenata sen kanssa sisällä. En kovinkaan paljoa mieluusti treenaa sen kanssa mitään sisällä, sillä se on kokenut sen hieman epämiellyttäväksi. Nyt päätin kuitenkin yrittää. Ei olisi ehkä kannattanut.

Pikku-Särmä

 Alkuun treenaus sujui hyvin. Naksuttelin sille kun se teki oikein ja Tiiti ihan innoissaan oli menossa mukana. Välillä revittiin vähän lelua ja kaikki meni ihan hyvin. Yhtäkkiä Tii ei enää halunnut tulla kuitenkaan luokseni. Se vaihteli paikkaa mennen sekä matolle että pöydän alle. Mutta vältti tulemasta minun luokseni. Ei edes uskaltanut tulla hakemaan makupalaa. Se kovin vaan tuijotteli minun ympärilleni. Tilanteessa ei tapahtunut mitään "pelottavaa" ja koiralla oli treenatessa kivaa. Kokeilin vaihtaa paikkaa, jos se olisikin säikähtänyt vaan takanani ollutta kissan kiipeilypuuta tai televisiota, mutta Tii ei edelleenkään halunnut enää tulla luokseni. Lopulta saatiin matolla naksuteltua sen kanssa vielä pari kertaa ja jätettiin treeni siihen. Kun menin ulos leikkimään sen kanssa lelulla melkein heti tapahtuneen jälkeen, niin se oli siellä ihan okei. Todella hämärää.

Olen myös tehnyt täällä meillä kotona huomion, että jos Tii kävelee sujuvasti sisällä ja siirrän vaikka kissan hiekkalaatikon, tuolin tai imurin keskelle lattiaa, siitä muuttuu heti taas kovin varovainen eikä se uskalla kävellä sisällä. Kun kävin sen kanssa aiemmin verstaalla kävelemässä, niin vaikka puutyöluokan lattia pysyi samana, toisella puolella luokkaa se suostui kävellä paremmin kuin toisella. Toisella puolella luokkaa oli suurempia työkoneita, toisella taas erilaisia työtasoja ja muutama kaappi. Se tarkkaili ympäristöään paljon, mutta oli kuitenkin riippuvainen alustastakin: tietyille alustoille se ei halunnut tulla. Kummallakin puolella se oli kuitenkin luokassa varautunut ympäristöään kohtaan, mutta kunnon jäätymistä sillä ei varsinaisesti tapahtunut.

Pikku-Särmä ja Pipsa

Ulkona se ei enää ole alkanut kiskoa jännien rakennuksien tms lähistöllä vaan on mennyt oikein reippaasti. Ainoastaan nuorten mekkalointia kuunnellessa Tii oli hieman epävarman oloinen kävellessään ja vilkuillessaan nuorisoa, mutta tuli kuitenkin reippaasti mukana, kun en itse reagoinut nuorison hälinään.

Harmi, kun meidän Kannus-aika menee nyt kennelyskän parissa. Viimeisellä viikolla päästään todennäköisesti pyörähtämään vielä jossain, mutta muuten aika jää harmillisen vähäiseksi. Uskon kyllä tämän olleen Tiitillekin erittäin jännittävää jo näinkin.

Mä niin odotan, että nuo koirat tervehtyy ja pääsen niiden kanssa taas kunnon lenkeille metsään! Käytiin Tiitin kanssa eilen parin kilometrin lenkki, nyt kun se ei ole yskinyt enää. Se oli sen jälkeenkin vielä erittäin energinen eikä yskinyt, joten näin voidaan jatkaakin. Särmä vielä köhii hieman, eli se ei pääse lenkeille mukaan. Ehkä me aletaan kuitenkin olla jo pikkuhiljaa voitolla tän kennelyskän suhteen.

Loppuun vielä voisin marista siitä, että olin jo hetkeksi unohtanut mun järkyttävän pentukuumeen, kunnes luokkakaveri herätti sen taas henkiin. Aikaa on taas kennelvuoron ohella kulunut pentukuvien katselemiseen.

spk Boni pentuna. Kuva © Kristiina Pyykölä

Lumo, Ronja ja Vinna ♥

Olisikohan tämä pieni Marsu pentuna

Pieni paras Särmä ja Pipsa ♥

Kennelyskäpaholainen

Se ei halua lähteä pois. Kennelyskä. Särmä yskii. Tiiti köhii silloin tällöin. Energiaa niillä molemmilla on ihan hirmuisesti, mutta samalla Särmä on tosi väsynyt ja uni maistuu. Ja lepohan molemmilla jatkuu, koska kennelyskä riivaa edelleen. Nythän ne oli tosin kentsulla hoidossa ma-to.

Maanantaista torstaihin oltiin siis reissuviikolla. Kierrettiin läpi Poliisikoiralaitos, Opaskoirakoulu, Viikin eläinsairaala, Tullin koirakoulu, Sea Life, Porin merivartiosto ja Puolustusvoimat. Kaksi ekaa yötä oltiin Helsingin Rastilassa ja viimeinen yö Porissa, Yyterissä. Kokonaisuudessaan todella kiva reissu. Oli tosi kiva päästä näkemään nuo paikat ja eiköhän siinä jotain uutta jäänyt käteenkin.

Särmän lähdöstä ei ollut Tullillta antaa mitään uutta tietoa. Viimeistään 31.5 se lähtee, mutta muuta ei tiedetä. Mut eiköhän se asia munkin korviin kantaudu kunhan se saadaan tietää. Vähän sitä mielessä kutkuttelee ajatus toisesta projektikoirasta, mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Eiköhän se viimeistään syksyllä selkiä tuleekohan sellasta taloon ;)

Kennelyskä tuli kylään

Otsikko varmaan kertoo kaiken. Nyt meillä sairastetaan. Kennelyskä päätti tulla vierailulle ja pieni töötin pentu yskii yskimisen perään. Yskii ja oksentaa voimakkaan yskimisen takia. Särmä oireilee kennelyskästä silmien rähmimisellä. Se on kyllä saanut nenäsumutteen kennelyskää vastaan, Tiiti on saanut ainoastaan nelosrokotteen yhteydessä olleen kennelyskärokotteen.

Tätä tautia ei suosittelisi kenellekään. Ensin Tii yski vain pari hassua kertaa. Sen jälkeen muutaman hassun kerran lisää. Sen jälkeen se vaan yskii, yskii ja oksentaa. Ell suositteli saunomista ja Bisolvon -merkkistä yskänlääkettä. Nyt se on saanut yskänlääkettä ja sen voinnissa huomaa eroa. Se ei yski enää niin paljoa, oksentelu on lähes loppunut. Tiitille suositeltiin aamuin illoin annettavaksi 2tbl.

Ikävien uutisten lisäksi tänään on myös erittäin spesiaalipäivä. Särmä on tänään vuoden. Särmän lähdöstä on puhuttu alusta asti, että se lähtisi noin vuoden iässä. Nyt se on vuoden. Ja se on tiedossa, että se lähtee tässä kuussa kohti työkoiran haasteita. Se on vaan maailman kaikkeuden parhain koira. Maailman paras labradorinnoutaja. En ikinä ajatellut siitä tulevan näin rakas.

Kyyneleet vaan väistämättä tulvii silmiin, kun tiedän että kuukauden päästä olen todennäköisesti lentokoneessa matkalla Englantiin (lähdetään sinne työssäoppimaan ystäväni kanssa) ja minulla ei ole enää labradorinnoutajaa. Kuka sitten heiluttaa meillä kotona häntää 24 tuntia vuorokaudessa? On iloinen kun toista edes vilkaisee? Entä kenen kanssa voin sählätä vaan käytännöntunneilla niin että kummallakin on hauskaa? Kuka tekee ne asiat, mitkä on olleet Särmän tehtävänä? Mun tulee tuota koiraa niin ikävä. Ei voi edes sanoin kuvailla. Se vaan on maailman paras koira. Täydellinen koira minulle.

Tiiti 7 kuukautta

Särmä 12 kuukautta

Tiitin päivät 4-6

Päivälle 4, eli torstaille, jatkoa. Tiiti nukkui yönsä suureksi osaksi minun vieressä, mutta sen lisäksi myös lattialla. Se on äidin luona oppinut jotain ihan omia unirytmejä. Se on kahtena aamuna herättänyt minut kello 6 ja vaikka normaalisti kääntäisin koiralle vain kylkeä, Tiitin tapauksessa on pitänyt päästää se käymään pissalla ja mennä takaisin nukkumaan sen jälkeen.

Vauva-Tiiti

Illalla kun kävin suihkussa, Tiiti ei itkenyt perään. Se ei myöskään ollut "hysteerinen" minun tullessa kylpyhuoneesta ulos. Käytiin treffaamassa Arpaa, Helmin projektikoirana olevaa bordercolliepentua. Tiiti ei oikein välittänyt leikkiä Arvan kanssa, se mieluummin haisteli heinikkoa. Välillä sitä selkeästi olisi kiinnostanut lähteä juoksemaan, mutta se ei kerännyt rohkeuttaan ja lähtenyt. Pysyi mieluummin jaloissa haistelemassa.

Päivänä 5, eli perjantaina, Tiiti suostui syödä aamuruokaansa lattialla. Ei matolla, vaan lattialla. Yksin sitä ei voinut jättää syömään, sillä iski itku.

Minun ei pitänyt ottaa sitä mukaan käytännöntunnille, mutta koska meillä oli aika leppoisat tunnit, otinkin sen mukaan. Tiiti yllätti minut olemalla oikein pätevä. Ehkä sekunnin epäröinnin jälkeen se kiipesi kiviportaat ylös (kahdessa eri paikkaa). Käveli verstaalla kolmella erilaisella lattialla eikä yhdelläkään menettänyt kykyään syödä. Toinen puoli puutyöluokkaa Tiitiä pelotti, joten namiteltiin vaan hirmuisesti toisella puolella luokkaa. Särmä rällätti siellä vapaana ja Tiiti meni varovaisesti perässä tutkaillen. Se oli kuitenkin paljon reippaampi, kuin ajattelin sen ikinä pystyvän olemaan.

Käytännöntunnin lopuksi pidettiin "viestikilpailu". Meidän ryhmään kuului Tiitin lisäksi Rino-spk ja Micke-sheltti. Meidän tiimi oli "samanväriset", sillä kaikki oli punertavia koiria :) Tiiti oli meidän joukkueen toinen koirakko. Ensin aloitettiin jalkojen välistä pujottelulla tolpalle. Makupalan perässä se sujui Tiitiltä oikein hyvin. Tolpalta piti tulla takaisin päin peruuttamalla. Peruuttamista saatiin tehtyä pari metriä, mutta sitten Tiiti päätti, että hän ei kyllä halua tehdä sitä. Ja Tiitihän ei tehnyt kun se niin päätti. Pari kertaa se karkasi pois, koska oli todella tyhmää.

Tiesin, että jos lähtisin pakottamaan sitä työskentelemään, niin sillä ei ole enää kivaa ja se aika varmasti jäätyy. Niinpä jätettiin leikki siihen, otin pennun kainaloon ja mentiin lähtöön lähettämään Micke viimeisenä koirakkona matkaan :) Lähdössä tehtiin leikkiä

Kotona Tiiti on kävellyt paremmin. Kylpyhuoneeseen ei voi tulla, mutta olohuoneessa se kävelee pääasiassa aiempaa paremmin. Vielä hetkittäin se jäätyy ja itkee perään.

Päivänä 6, eli lauantaina, käytiin koirien kanssa lenkin yhteydessä raviradalla. Heti kun käveltiin raviradan porttia kohti, huomasin Tiitin tuijottavan porttia. Mentiin koiran ehdoilla portin luokse ja Tiiti suostui kävellä hienosti portin läpi ja pois sieltä. Vähän varoi porttia, mutta muuten ok. Särmä ei tykkää juosta Tiitin kanssa vapaana, kun Tiiti terävillä hampaillaan roikkuu sen jaloissa kiinni. Pieni mammanpoika pakenee vaan hirmuista Tiitiä mamman jalkoihin turvaan ;)

Tiiti käveli Tiian ja Kristelin kotona ihan hyvin. Mattoja siellä on, mitä pitkin se käveli, mutta meni myös lattioita pitkin. Takapihan terassin kanssa ei yhtään ongelmaa. Vaikka vieraita ihmisiä tuli käymään, Tii uskalsi käydä moikkaamassa ja mennä rapsutettavaksi.

Käytiin lemmikin yhteisissä tiloissa. Ensin Tii ei olisi halunnut tulla sinne sisälle millään (oli irti) ja juoksi vain karkuun. Kannoin sen sisälle ja sillä aikaa kun itse laitoin pyykkejä koneeseen, Tii tepasteli tutustumassa ympäriinsä. Myöhemmin samana päivänä käytiin yhteisissä tiloissa niin, että molemmat koirat oli mukana. Tiiti tuli itse reippaasti sisälle ja vähän lattiaa varoen kipitteli Särmän perässä menemään.

Yönsä pentu nukkui minun vieressä/pedillä/sängyn alla lattialla. Kotona lattioilla kävelyssä ei huomattavaa eroa.

Kuva syksyltä Epusta

Eppu pääsi yksi päivä ulos tarhattavaksi. Suljin sen ulos koiran ulkohäkkiin ja valvovan silmän alla se sai seikkailla häkissä omaan tahtiinsa. Tiiti pääsi hetkeksi sen seuraksi sinne. Kissastakin varmaan kivaa vaihtelua päästä pitkän tauon jälkeen ulos. Epun turkki on huonossa kunnossa tällä hetkellä. Karvaa irtoaa edelleen ihan järkyttävästi harjauksesta huolimatta ja turkki on pehmeää höttöä. Ruokana tällä hetkellä Applaws. Olen pohtinut pitäisikö minun alkaa antaa sen ruoan sekaan taas lohiöljyä, jos se auttaisi sen huonoon karvanlaatuun.

Tiitin päivät 1-4

Tiitin ensimmäiset neljä päivää Kannuksessa on menneet nopeasti. Se alkaa pikkuhiljaa reipastua enemmän. Huomenna tarkoitus olisi jättää se minun koulupäiväni ajaksi kotiin yksin, sillä huomennakin on käytäntöä enkä halua Tiille uutta vierasta pintaa nyt heti perään. Sille on varmaan muutenkin kovin stressaavaa olla täällä, vaikka minä ja Särmä ollaankin sen tukena. En kyllä tiedä kumpaa se stressaa enemmän, sitä että se joutuu olla yksin kotona vai sitä että se joutuisi uudelle erilaiselle alustalle...

Martta tarkkailee

Huomenna tarkoitus käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä ja antaa Tiin rauhassa pohtia miltä tuntuu kävellä meillä kotona lattioita pitkin :) Aika kauan se saa koulupäiväni ajan olla yksin, mutta toisella kertaa Särmä on sen seurana enkä usko sen stressaavan sitä niin paljoa. Tänään unohdin nauhoittaa Tiin yksinolot, mutta jatkan sitä taas huomenna. Pääseepä seuraamaan mitä toinen touhuaa. Lelujen suolistamisesta ja puruluiden katoamisesta päätellen se kuitenkin täällä tekee muutakin kuin itkee minun perään ;)

Vinna & Tii

Päivänä 1, eli maanantaina matkustettiin Tiitin kanssa junalla Kannukseen. Se oli varmasti pienelle göötille kauhistuttava kokemus, mutta Tiiti oli oikein rento koko junamatkan ja nukkui sen. Toisaalta se sai matkustaa hetken junan lattialla ja suuren osan matkasta minun sylissä. Jaloissa oli niin ahdasta, että halusin pitää Tiitin sylissäni. Junan vaihtaminen kuului matkaan ja tämän ajan kannoin Tiitiä sylissäni. En halunnut ottaa riskiä sen suhteen, että se onnistuisikin säikähtämään junaa tms. ja joutuisin joka tapauksessa ottaa sen syliini tukien sen säikähtämistä. Näin päästiin ilman suurempia säikähtelyjä.

Tiiti pelkäsi todella paljon Kannuksessa meidän asunnon lattioita. Se ei uskaltanut juurikaan kävellä täällä. Pääasiassa pakotin sen itse kävelemään, mutta jos tuli kiire jonnekin, niin nappasin sen syliini. Käytiin kylässä ystävieni Tiian & Kristelin luona ja näillä Tiiti uskalsi kävellä mattoja pitkin. Meillä kun ei paljoa mattoja ole.
Lenkillä Tiiti alkoi yhtäkkiä kiskoa eteenpäin korvat luimussa nähdessään jotain jännää, joten käytiin sen kanssa kävelemässä joillain rappusilla ja koulun seinustalla. Näin se tajusi pian, ettei ne rakennukset sitä ole syömässä. Meidän takapihan terassi oli pelottava.

Käytiin Tiitin kanssa myös hoitolalla tekemässä kissalaan Epun jäljiltä peruspesu. Tiitiä pelotti todella paljon, mutta se sai paljon rapsutuksia ja pystyi välillä syömään makupaloja. Se käveli itse hoitolasta ulos.

Ensimmäisen yönsä Tiiti nukkui sängyn alla pedin päällä.

Särmä

Päivänä 2, eli tiistaina, Tiiti pääsi mukaan kouluun. Kaunontalon lattiat oli hirmuisen jännittävät, mutta Tiiti pääsi kuitenkin kävelemään kaksia erilaisia rappusia ja luokkahuoneiden lattioita pitkin. Paljon sitä jännitti, mutta se ylitti itsensä kävelemällä siellä. Koulupäivän ollessa ohitse, Tiiti oli jo paljon reippaampi ja käveli lattioilla aavistuksen paremmin. Kotona se edelleen pelkäsi lattioita, mutta tuli jo paremmin minun perääni kun katosin näkyvistä. Takapihan terassi ei ollut enää pelottava. Koululla Tiiti pääsi käymään myös koirakärryssä sen aikaa kun minä kävin syömässä. Sieltä se yritti kaivautua pois.

Seuraavan yönsä Tiiti nukkui pedillä sängyn vieressä. Hyppäsi muutaman kerran sohvalle ja sänkyyn.

Päivänä 3, eli keskiviikkona, Tiiti pääsi ensimmäiselle käytännöntunnilleen. Vanhemmat koirat pakattiin koirakärryyn ja pennut pääsivät autoon matkustamaan häkeissä. Tiiti pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa hakua. Se oli vähän järkyttynyt siitä, että ihmiset makasivat pusikoissa piilossa, mutta loppua kohti sujui jo paremmin ja Tiitikin rohkaistui vähän. Tiiti pääsi myös odottelemaan omaa vuoroaan Särmän kanssa samaan boksiin koirakärryyn.

Tii

Kotona Tiiti edelleen pelkäsi lattioita ja jäi välillä nurkan taakse itkemään kun ei meinannut uskaltaa tulla perääni. Tein huomion, että omassa huoneessa se uskaltaa jopa leikkiä lattialla Särmän kanssa, mutta olohuoneessa se on enemmän epävarma. Jalat harallaan, kynnet esillä se suostui olohuoneessakin jonkun verran liikkua.

Yönsä se nukkui minun vieressä ja pedillä lattialla, vähän vaihdellen. Hyppi enemmän sänkyyn ja sohvalle.

Päivänä 4, eli tänään torstaina, Tiiti pääsi käymään hallilla ja kentällä treenaamassa. Hallilla kierreltiin vaan tutustumassa hallin neljään erilaiseen lattiapintaan. Kolmella pinnalla ruoka maistui Tiitille ja neljännellä se menetti kykynsä syödä ja meni "paniikkiin" ja halusi vaan tilasta pois. Palattiin takaisin alueelle, jolla Tiiti vielä oli kykenevä toimimaan ja siellä ruoka taas maistui ja pidettiin kivaa. Inhottavalle alustalle se ei halunnut tulla, enkä pakottanutkaan sitä. Pidettiin kivaa niillä alustoilla, mitä se ei pelännyt. Puomin alastulo oli erotettuna maahan hallilla ja houkuttelin Tiitiä kävelemään sitä pitkin. Siinä meni vähän varovasti, mutta ei jäätynyt. Syötiin siinä päällä pariin kertaan makupaloja niin, että siitä jäi mukava kuva.

Hallilla leikittiin lelulla. Koska Tiitiä vähän jännitti, se ei halunnut ottaa lelua suuhunsa, mutta kovin sinkoili sen perässä. Kentällä Tiiti sai olla koirakärryssä ja pääsi myös tapaamaan uusia koirakavereita, ensin jännitti, mutta sen jälkeen halusi itsekin mennä luokse (vaikka koirat oli Tiitä paljon isompia).

Kotona Tiiti kävelee paremmin sisällä, mutta ei kuitenkaan olohuoneessa edelleenkään reippaasti. Edistystä kuitenkin nähtävissä.

Projekti Tiiti

Kerroin varmaankin joulukuussa meidän karvakorvien määrän lisääntymisestä. Meille tuli tällöin Tiiti. Tiiti on äitini länsigöötanmaanpystykorva narttu. Syntynyt lokakuussa 2013, ikää tällä hetkellä 6 kuukautta. Viralliselta nimeltään Wäliharjun Dallas Diwa. Ja nyt Tiiti on Kannuksessa.

Vinna lähti hoitoon äitini luokse. Se on siellä loppukevään sekä myös alkukesästä. Kotiin se tulee takaisin heinäkuun alussa, kun tulen takaisin ulkomailta työssäoppimasta. Siihen asti se saa nauttia maalaiselämästä kahden göötin kanssa. Tai no Martan juoksuahan odotetaan edelleen, että se saataisi astutettua lähiaikoina. Pieni gööttipuppeloita siis toiveissa. Martan tulevasta pentueesta voi lukea lisäinformaatiota Martan kasvattajan kotisivuilta ;) Tiedossa varmasti lupaavia harrastuskavereita sekä näyttelyihin että harrastuksiin!

Mutta mikä ihmeen projekti Tiiti? Sitä saattaa moni ihmetellä. Toisin kuin muut koiramme, Tiiti on elänyt koko ikänsä maalla. Ei se siellä ole kohdannut oikeastaan juuri mitään ihmeellistä. Elänyt tavallista kotikoiran elämää. Ongelmia alkoi ilmetä, kun treenihallilla Tiiti ei halunnut mennä betonilattian päälle tai pentunäyttelyssä kävellä pitkin outoa lattiaa. Jo pennusta asti se on tehnyt ulkona myös ns. jäätymisiä, eli se saattaa yhtäkkiä vaan jäätyä (esim. hihnan kiristyessä tai jonkun rakennuksen vieressä) eikä halua liikkua. Tehtiin myös huomioita, kuinka se pelkää erilaisia alustoja. Se on arka erilaisille pinnoille. Tämä on suuri syy sille, miksi se on nyt Kannuksessa.

Helmi & Martta

Koska opiskelen itse Kannuksessa kennellinjalla, koen että minulla on hyvät mahdollisuudet koulun puitteissa yrittää saada Tiitin alustapelkoa pois. Täällä se joutuu väistämättä kohtaamaan kaikkea jännittävää, se pääsee mukaan käytännöntunneille erilaisiin paikkoihin sekä oppitunneille opiskelemaan kaikkea uutta ja jännittävää ;) Totta puhuen en usko, että siltä sen alustapelkoa saadaan häivytettyä pois, mutta uskon sitä voivan lievittää. Tällä hetkellä se tekee totaalisen stopin vieraalla alustalla eikä kykene syömään eikä liikkumaan. Tähän olisi tarkoitus saada kuitenkin edistystä.

Ajattelin koota blogiin päiväkerrallaan huomioita siitä, mitä Tiiti on päässyt kohtaamaan ja miten se on reagoinut niihin asioihin. Sain myös ohjeet juurikin Tiitin alustoille totuttamiseen koulusta ja katsellaan miten tämä lähtee sujumaan.