Puolitoista vuotias aussiekakara

 Viime viikonloppuna käytiin kehäkettuilemassa kera Martan ja Helmin! Pöytyällä oli ryhmänäyttely, jonka tuomarina oli Esa Ruotsalainen.
Ensin Martta kävi kehässä saaden EH:n. Tuomari ei kuitenkaan nähnyt siinä periaatteessa mitään varsinaista vikaa, vaan enemmänkin ajanmukana tulevia todennäköisesti tapahtuviakin kehityskohteita. Hän sanoi minulle myös, että Martta on hyvin lupaava ja varmasti pärjää vielä kasvettuaan hieman. Martan arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen feminiini narttu, joka antaa itsestään hieman ilmavan vaikutelman. Hyvät mittasuhteet. Kapeapiirteinen pää. Runko ja raajaluusto saavat vielä voimistua. Hyvät kulmaukset. Hyvät värimerkit. Tänään pohjavilla puuttuu. Liikkuu ja esiintyy hyvin."
Helmi kävi Martan jälkeen kehässä veteraaniluokassa ja oli tuomarin mielestä tänään erinomainen. Tuomari kehui kuinka hyvässä kunnossa Helmi on ja ihasteli kuinka gööttiveteraanit usein ovatkin noin pirteitä. Helmi jäi ilman SA:ta ja tuomari perusteli sen Helmin jo löysillä etuliikkeillä. Eipä se meidän maailmaa kaada ettei sitä saatu, sillä tämä oli jo niin hienosti, että Helmi sai erinomaisen. Mutta se onkin ollut kaikin puolin erinomainen koira mulle ♥ Hems oli siis näyttelyssä lopulta ROP-veteraani, käytiin myös Maija Mäkisen kehässä kokeilemassa Näyttelyn parhaan veteraanin titteliä, mutta sieltä tipahdettiin valitettavasti pois. Ja Helmin arvostelu: "Tyypiltään erinomainen, hyvin säilynyt veteraani. Hyvä pää, silmissä jo pyöreyttä. Hyvä rungon ja luuston vahvuus, hieman painunut selkä. Hyvä takaosa, etuosa saisi kulmautua paremmin. Hyvä karva, värimerkit saisivat olla puhtaammat. Liikkuu muuten hyvin, edestä löysästi."

 Helmin jengin luetuin blogipostaus koko blogitusajalta on tällä hetkellä se, missä kerron Kannuksen kennellinjan pääsykokeesta. Sen jälkeen tulee viesti, missä kerron etten kirjoita tänne enää Vinnasta. Kolmantena vuorostaan on vuodelta 2010 postaus, missä totesin meidän aksaharrastuksen mahdollisesti jäävän, kun en tiennyt mikä Helmiä vaivaa. Siinä totesin, että jäädään talvikaudeksi vielä treenaamaan ryhmään, mutta kesken talvikaudenhan Helmi sitten lopetti agilityn ja siirryin ryhmään treenaamaan Laku-staffin kanssa.
Nyt mä ajattelin tehdä jotain suunnitelmista poikkeavaa ja kertoa vähän minun ja Vinnan alkuvuoden kuulumisia! Onhan kovin ankeaa katsoa, että tämän vuoden kirjoituksia vain yksi kappale ja on sentään toukokuu.

Vinna on täyttänyt puolitoista vuotta. Yli puolitoista vuotta olen tiennyt, että minulle muuttaa australianpaimenkoiran pentu. Itseasiassa 7.11.2011 se oli jo aika varmaa, että meille muuttaa pentu, silloin vaan en tiennyt että se on juurikin Vinna.

Viime viikon tiistaina käytiin eläinlääkärissä. Vinna haki terveystodistuksen vesijuoksumattoa varten ja eläinlääkäri kävi sen läpi ja totesi että se on hyvässä kunnossa. Sen sydän löi myös aivan, kuin urheilevan koiran sydän. Helmistä eläinlääkäri on myös sanonut samaa meidän aksa-aikoina :)
Eppu tutkittiin myös, sen sydän- ja keuhkoäänet olivat ok ja eläinlääkäri kehui sen käytöstä paljon. Se ei edes huomannut että sille laitettiin rokotus vaan otti ihan lunkisti pöydällä. Epun hampaista eläinlääkärikin sanoi, että ne on vähän erilaisen pitkät, mutta koska ei ole haitannut kissaa millään tapaa niin sille ei täydy tehdä mitään.

Tammikuussa totesin Vinnan olevan erittäin epävarma miten toimia muiden koirien kanssa. Se ei koirapuistossa uskaltanut mennä leikkimään muiden koirien kanssa ja sillä oli selkeästi aivan hukassa miten sen kuuluu siellä toimia. Se ei enää ollut se pikku-Vinna joka iloisena lähtee leikkimään kaikkien kanssa.
Käytiin Vinnan kanssa osteopaatilla ja Vinnalla olikin hieman jumeja, joka saatiin auki. Nähtiin Susannaa ja Viips oli kovin kovin onnellinen kun näki sen pitkästä aikaa. Nähtiin myös Mikaela & sheltit. Pöötit oli kovin onnellisia kun sai shelttiseuraa.
Tein meidän kaikille koirille namietsintöjä. Martta oli oikein pöhelö ja luuli, että joku oli vaan pudotellut nameja ympäriinsä ja hän vaan sattui ensimmäisenä paikalle.
Tammikuun puolessa välissä Vinna sai silmätulehduksen, kun Hippi tikkasi sitä silmän alapuolelle. Vinna kävi myös näyttelyssä olemassa ERI2 ja oli kaksi viikkoa poissa kotoa ja silloin Martta oli Kannuksessa. Vinna kävi selkä-, lonkka- ja kyynärkuvissa ollen kaikin puolin terve tyttö. Vielä pitäisi silmäpeilauksessa ja polvitutkimuksissa käydä.

Helmikuussa käytiin Vinnan kanssa ensimmäistä kertaa paimentamassa ja musta oli vaan uskomattoman hienoa, kun näin että kyllä tuo koira vähän tietää mitä sen pitää siellä tehdä. Se selkeesti tykkäsi puuhasta paljon, ainoa että se oli vain kovin kiihtynyt ja rynni eteenpäin minkä kerkesi. Kyllä sitä malttia vielä saadaan mukaan samalla kun taitoa :) Kun Vinna palasi hoitoreissultaan kotiin, niin musta tuntui ettei se uskonut mitään mitä sanoin sille ja turhauduin tosi herkästi joka asiasta itse. Vinna vaikutti myös olevan edelleen valeraskaana. Helmikuussa oli myös muutto sinne Pöytyälle.

Maaliskuussa Helmi ja Martta kävivät silmäpeilissä ja Helmi myös polvitutkimuksissa. Ja kaikki terveitä! Helmin silmissä vähän vanhuuden mukanaan tuomaa kaihia. Mulla oli Kannuksessa muutto Lemmikkiin ja käytiin maaliskuussa kahdesti Vinnan kanssa Eevan luona Salossa.

Huhtikuussa Eppu muutti Kannukseen ja kotiutui tänne aivan hienosti. Tuolla se nytkin röhnöttää lattialla :) Helmi tuli Kannukseen muutamaksi viikkoa ja pääsin viettämään sen kanssa aikaa. Käytiin Elisa Ekholmin käytöskurssilla ja saatiin vinkkejä kohti parempaa käyttäytymistä. Näistä olikin paljon apua Vinnan kanssa ja edelleen harjoitellaan niitä, koska täydellisyyteenhän pyritään ;)

Kaikkien näiden kuukausien aikana, ollaan Vinnan kanssa jankutettu tokoa. Se on kehittynyt ihan valtavan paljon ja ainoa ketä sen menoa hidastaa taidan olla minä itse. Seuraamisessa en enää katso koiraa silmiin, en ole päässyt eroon siitä, että oon hieman kääntynyt siihen päin, mutta pikkuhiljaa parempaan päin. Vinna ei joko vaan pidä maahanmenosta tai se unohtaa sen kokoajan. Ollaan opeteltu se uudelleen varmaan tuhat ja sata kertaa ja toivon ettei enää tarvitse. Liikkeestä maahanmeno sujuu pienellä käsiavulla. Liikkeestä seisominen sujuu kun muistan sanoa käskyn painokkaasti, enkä niin varovaisesti kun Helmin kanssa. Hyppy sujuu joinain päivinä ja joinain ei: sekin jo kuitenkin paljon paljon parempi. Paikalla makaaminen sujuu ja ei suju. Välillä Vinna tekee sen hyvin ja välillä varastaa eikä pysy.
Ollaan yhdistetty hakuun myös rullailmaisua ja Vinna niin rakastaa rullan noutamista. Sitä pitäisi vaan päästä treenaamaan paljon enemmän kun nyt, sillä nuo määrät on niin auttamattoman vähäisiä. Viestiä olisin myös halunnut päästä treenaamaan vielä paaaljon, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että unohdetaan ne haaveet toistaiseksi, jotta Vinna ei lähde sekottamaan sitä millään tapaa hakuun.



Ollaan nämä kuukaudet piileskelty ja pidetty salaista blogia, mutta ehkä nyt pikkuhiljaa alan kirjoittaa tänne jotain pienen suurta :) Olipa tylsä kuvaton blogipostaus, mutta kaikki kuvat pistin ennen tätä postausta.

Aussielapsi, pikkutiikeri ja göötit esittää:

Uudet tuulet puhaltaa

Ensimmäinen postaus tälle vuodelle, ai mitenkä niin epäaktiivista? Mut eihän tässä kerrottavaakaan juuri ole ollut.

Ensi viikon perjantaina puhaltaa uudet tuulet ja enää ei kukaan meistä ole vantaalainen. Meidän äiti päätti lähteä toteuttamaan haavettaan maalle muuttamisesta ja nyt sit katotaan kauan se siellä kestääkään ;) Ensi torstaina mä tulen Vantaalle kissoja pakkaamaan ja perjantaina päivällä jää Vantaa taakse.

Martta oli tammikuussa puolitoista viikkoa Kannuksessa ja rakastuin siihen vaan enemmän. Gööteissä on sitä jotain ja ei sitä voi olla tykkäämättä sellaisesta pienestä marsulaisesta.
Martta reissasi mutkien kautta Kannukseen ja saapui hienosti väsyneenä perille mun luokkakaveri Helmin saattelemana. Martta oli päässyt näkemään Turengin ja kulkea junassa ihan vieraan tyypin mukana. Se pääsi myös tutustumaan kentsulle mun kennelvuoron aikaan ja olemaan meidän koulussa oppitunneilla mukana. Ja se oli niin pätevä pieni uudessa paikkaan ja uskon että se oli niin valmis jäämään mun luokse tänne.
Martan kanssa tokoteltiin ja treenailtiin erilaisia temppuja. Hirmuisen nopeasti se oppi uusia asioita ja antoi aihetta olla siitä ylpeä.
1.2 vein Martan takaisin kotiin ja sinä viikonloppuna vietettiin myös mun 18v synttäreitä, tulihan se siis täyteen 25.1.
Alla kuvat on ottanut Oona Pesonen ja katsokaa nyt kuinka söpö tuo pieni Marsu onkaan ♥ Mun seuraava koira on toivottavasti sitten tuollainen pieni tööttiläinen, on ne vaan niin suuri rakkaus.

Ps. Vinna kävi läpivalaisussa ja tulokset tuli kennelliitosta lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja selkä oli terve eläinlääkärin mukaan (kennelliittoon ei voinut laittaa koska alle 2v). Minni menee käymään Turussa kuvissa kunhan aloittaisi nyt sen toiset juoksut joita onkin jo kuukausi odoteltu. Martta varmaan käy kevään aikana tai sitten kesällä.

Hyvää uutta vuotta 2013!

Vuoden viimistä päivää viedään! Tehdään siis katsaus vuoteen 2012 ennen uuteen vuoteen siirtymistä. Toivottavasti tämän viestin julkaisemisen jälkeen ei tule jotain ikäviä seurauksia..

Tammikuussa vietin ekoja viikkoja ensimmäisen "oman" pennun omistajana. Alkoi pienen pennun sosialistaminen, että siitä saataisiin iso ja hieno koira. Aloin ymmärtää, että australianpaimenkoira tarkoittaa samaa kuin australianpirukoira ;) Ulkona moikkailtiin vieraita koiria ja nähtiin tuttujen ihmisten koiria. Mm. Emma, Dusty, Nelli, Anni, Hero, Jade, Tao, Taavi, Beni...
Helmi pääsi tammikuussa perinteisesti varastamaan suklaata, tällä kertaa pahemmin kuin aiemmin. Valvoin yön sen kanssa juottaen sitä vähän kerrallaan tietyin väliajoin ja olin todella huolissani, sillä se ei suostunut syödäkään edes mitään. Siitä se kuitenkin piristyi. Loppiaisena käytiin Mäntsälässä meille jo perinteisessä mätsärissä tällä ketaa Minnin kanssa. Vinna muutti tottakai mun kanssa Kiteelle ja pääsi ihastuttamaan luokkatoverini olemassa niin suloinen pentu, pääsi pyörähtämään tallilla ja vierailevana tähtenä oppitunnilla. Vinna pääsi myös käymään ekoilla rokotuksillaan Pia Hjerppen luona. Matkustettiin myös junalla monta kertaa.



Helmikuussa Vinna ja Minni söivät punaisen tussin, jonka väriä en saanut irtoamaan Vinnan kauluksesta. Sain todeta väliaikaisesti, että Vinna ei olekaan niin nirso kuin olin luullut. Ensin ei syönyt juuri mitään ja sen jälkeen alkoi varastella ruokaa. Vietettiin helmikuussa myös hyvin pentumainen lauantai Kirkkonummen suunnalla ja loppukuusta paljastin pentusuunnitelmia. Tikkurila-Kitee junamatkan aikana törmättiin kivaan konnariin, joka puhui että Vinna on ihan maailman viisaimman koiran näköinen! Treenailtiin Vinnan kanssa perusasioiden ohella sivulletuloa ja seuraamista ja Vinna oli ensimmäistä kertaa yöllä 9 tuntia tekemättä sisälle mitään! Leikkikoulun tavoitteet lähti hieman onnistumaan ja sain Vinnaa jo vähän repimään lelua.
Vinna pääsi myös toimimaan yhden päivän tallikoirana ja se oli sen mielestä ihan superkivaa puuhaa. Onnellisena juoksenteli pitkin tallin käytäviä ja kävi maistelemassa hevosenlantaa. Pentu alkoi tykätä hevosista hirrrmuisen paljon. Vinna kävi myös hakemassa toiset rokotuksensa ja passin.

 

 
Maaliskuussa ihmiset alkoivat ymmärtää, että mulla on australianpaimenkoira eikä berninpaimenkoira. Käytiin seikkailemassa Helsingissä julkisilla paikoissa mistä itsekään en tiennyt mitään. Martta muutti myös kotiin maaliskuun aikana. Minni ja Vinna kilpaa kusi mun sänkyyn, Helmi kävi koirauimalassa ja Martta ihastutti luonteellaan koko perheen. Vinna alkoi tarjota perusasentoa itsestään.

Huhtikuussa kissat täytti vuosia ja aloin siirtää Vinnaa sekaruokinnalle. Vinna alkoi tarjota ympäri pyörähtämistä ja tassun antamista, muttei oppinut maahanmenoa millään. Vinna alkoi tuhota, repi mun patjaan reiän ja alkoi järsiä karmeja ja raapia ovea. Siihen asti oli yksinolot menneet hyvin. Helmi kävi mätsärissä olemassa BIS3 ja Vinnakin kävi ekassa mätsärissään. Helmi kävi hyllyttämässä agiepiksissä ja mä kerroin lähteväni todennäköisesti ensimmäistä ja viimistä kertaa käymään Kannuksessa kennellinjan pääsykokeissa 11.5. Käytiin koulun kanssa Jyväskylässä Taitaja -kisoissa ja matkalla pudotettiin Vinna Miran ja Vuk-aussien luokse Savonlinnaan hoitoon. Vinnan syömisten kanssa oli taas ongelmaa, ei meinannut suostua syödä.

Toukokuussa käytiin Kirkkonummella Minnin ja Martan kanssa. Käytiin treffaamassa Susanna ja sen jälkeen pyörähdettiin Martan kasvattajan luona. Nähtiin Bodeneis H-pennut ja Martta oli olevinaan niin iso tyttö kun pienet pennut meni sen jaloissa. Käytiin pentunäyttelyssä Vinnan kanssa hakemassa tulos PEK2 KP ja Minni kävi junnuluokasta hakemassa Hyvän. Käytiin treffaamassa Sanni, Kina ja Sur Vinnan kanssa Martinlaaksossa. Kävin Kannuksessa pääsykokeissa Jenin kanssa ja oli ihan supermahtava reissu. Tuntui että pääsykoe meni ihan perseelleen, mutta oli silti tosi loistoreissu ja olin iloinen siitä että tuli käytyä. Sain olla myös ylpeä Vinnasta, joka alkoi vihdoin käyttäytyä jollain tapaa kunnolla!
Käytiin Elisan kanssa Joensuun näyttelyssä turisteilemassa ja nähtiin vihdoin Netta ja Brandy-auspai! Vinna lopetti syömisen taas ja muutettiin takaisin Vantaalle lukuvuoden ollessa ohi! Itku meinasi automatkalla Vantaalle tulla, kun oli Kiteellä tullut 9,5kk vietettyä.

Kesäkuussa mätsäröitiin Vinnan ja Martan kanssa gööttiyhdistyksen mätsärissä ja käytiin aksailemassa. Käytiin myös Virossa koiranäyttelyssä hakemassa PEK3 sija ja aloitettiin pentutokokurssi. Käytiin myös Kirkkonummella Bodeneis-näyttelytreeneissä. Vinna kävi näyttelyssä ollen PEK2 KP. Tehtiin reissu Kotkaan, käytiin moikkaamassa Meijua ja Huimaa sekä Jattaa ja Vinnan Milla-siskoa. Käytiin mökillä Karjalohjalla ja Vinna oli täysin korvaton juostessaan mökin pihalla vapaana. Samalla suuri pettymys ja helpotus valtasi mut, kun kennellinjalle päässeiden nimet julkistettiin. Jäin viidennelle varasijalle.

Heinäkuussa oli aussieiden erikoisnäyttely Ryttylässä ja Vinna oli siellä sijalla PEK4. Minni aloitti ekat juoksunsa. Lähdettiin myös viikoksi Ilomantsiin ja Vinna oli kovin kovin onnellinen saadessaan juoksennella mökin pihalla irti niin paljon kun halusi. Se mieluummin viettikin aikansa ulkona kuin sisällä. Aksailtiin ja treffattiin myös muiden joukossa Etta-göötti ja Taika-auspai. Aloin myös perehtyä koiran ruokintaan enemmän. Käytiin ekoissa jälki- ja hakutreeneissä ja alettiin lenkkeillä Nean ja Dustyn kanssa iltaisin. Pettymys lisääntyi, kennellinjalle pääsy oli kahdesta tai kolmesta henkilöstä kiinni. Mun ja Vinnan suhde vaan parantui ja voimistui. Gööttiasiat alkoi mietityttää.

Elokuussa käytiin Kuopiossa, Martta oli 2 kertaa ROP-pentu ja erikoisnäyttelyn VSP-pentu. Vinna täytti 9kk. Treffailtiin Neaa ja Dustyä tiuhaan tahtiin ennen Kiteelle paluuta. Käytiin tekemässä jälkeä ja sen lisäksi aksaamassa porukalla. Palattiin Kiteelle ja otettiin vähän hakua Susannan kanssa. Tapahtui se mahdottomista mahdottomin ja alkoi pakkaus - sain tekstiviestin Suvi Hirvikoskelta ja pian sen jälkeen puhelun, että kennellinjalta joku on lopettanut, ottaisinko paikan vastaan. Alkoi se mahdoton epäröinti ja asioiden puinti, mutta pian unettomien öiden jälkeen matkasin ukin ja mummon kyydissä Kannukseen. Käytiin aksaamassa, tokotettiin ja päästiin hakuilemaankin ja ottamaan jälkeä. Meinasin ekan viikon jälkeen lähteä Kannuksesta takaisin Kiteelle, mutta jäin puhuttuani erään luokkakaverin kanssa.

Syyskuussa Vinna kävi ensimmäistä kertaa junioriluokassa näyttelyssä hakemassa erinomaisen ja sijoittuen luokkansa neljänneksi. Tehtiin myös takapääjumppaa, agilityä, tokoa, hakua, jälkeä ja siirryttiin kokonaan sekaruokintaan. Vinna siis syö aamulla nappulaa ja illalla lihaa. Itse suoritin ensiapukurssin. Eveliina ja Aawa kävivät meillä viikonlopun ajan kylässä ja ausseilla on kivaa. Käytiin raviradalla kaveriporukassa, mätsärissäkin kerran ja Vinna oli PUN2. Oli mun ensimmäinen kennelvuoro ja uskalsin antaa Vinnan Oonalle käytännöntunneille.


Lokakuussa tokoiltiin, tokoiltiin ja tokoiltiin ja amisjakso vaihtui lukiojaksoon. Oli syysloma, joka vietettiin Kannuksessa, hoitolapsi Jussin pitäessä meille myös seuraa. Tehtiin myös kerran jälkeä ja muutamat kerrat nami- ja leluetsintää. Tehtiin myös aksaa vähän ja toki lenkkeiltiin. Martta kävi Turussa näyttelyssä hakemassa EH:n. Tuli täitä ja nenäpunkkeja joita hoideltiin pitkään.

Marraskuussa Vinna täytti vuoden! Martta kävi kasvattajan mukana Tartossa näyttelyssä ja haki sieltä toisena päivänä EH:n ja toisena päivänä ERI1 ROP-jun JUN-SERT. Jyväskylän näyttelystä Mars haki vuorostaan EH:n. Tokoiltiin taas pitkin kuukautta, kunnes Vinna aloitti juoksut. Selvisin lukiojaksosta parilla kasilla, vitosella, kutosella ja seiskalla, mut kaikki meni läpi!


Joulukuussa opeteltiin temppuja ja tokoiltiin. Minni tuli Kannukseen ja sen kanssa päästiin aksaamaan. Vinna lopetti juoksut. Martta haki messarista EH:n. Martta kävi junnulainassa ja Kristelin sanoin, nyt tiedän mitä on häpeä ;) Trimmailin Minnin ekaa kertaa lähes kokonaan itse. Tässä kuussa alettiin tehdä Vinnan kanssa viestiä enemmän. Olin myös itse kunnon koululainen ja sairastin lomalla. Martta täytti vuoden!


Meidän puolesta kiitos kaikille tästä vuodesta, tervetuloa uudet kujeet ja uusi vuosi 2013! ;)

Moikataan kun törmäillään!

Toivottavasti teillä kaikilla blogin lukijoilla ei ole sellainen käsitys, että Vinnassa on minun mielestäni vain vikoja ja että en pitäisi siitä.

Minusta on erittäin suuri harmi, että kirjoituksistani on tullut ihmisille sellainen käsitys enkä todellakaan ole tarkoittanut aiheuttaa sellaista. Vinna on oikein ihana koira ja pidän siitä paljon. Se on minulle todella rakas enkä tosiaan vaihtaisi sitä toiseen. Se, että se ei ole sellainen mitä odotin, ei tarkoita samaa, kuin että en pitäisi siitä yhtään. Voin vielä toistamiseen mainita, että pidän siitä todella paljon. Vaikka meillä on ollut paljon mutkia matkassa, niin tämä on ollut opettavainen ja varmasti ikimuistoinen vuosi yhdessä sen kanssa. Ollaan edetty suuntaan jos toiseenkin ja opittu kumpikin tosi paljon kaikkea uutta. Toivottavasti meillä on yhdessä vielä monta vuotta edessä.

Haaveilin australianpaimenkoirasta muutaman vuoden ja tässä se nyt on ja nukkuu kainalossa. Ja tiedättekö mitä? Olen onnellinen siitä, että Vinna on nyt tässä.

Tämän blogimerkinnän kuvista ensimmäinen on Eija Parviaisen ottama, toinen on Jenny Kålan ottama ja kaksi muuta on Oona Mäen ottamia. Kiitän kuvista.

Tähän päätän Vinnan aktiivitreenailut tämän blogin osalta ja jätän blogin Helmille, Minnille ja Martalle - ja niiden tempauksille. Ehkä satun vielä kertomaan teille täällä jotain meidän koulustakin. Jos joku on kiinnostunut vielä seuraamaan minun ja Vinnan elämää sekä kiinnostunut kuulemaan miten minun opiskeluni etenevät, niin voin ehkä järjestää sen sähköpostissa kysymällä mahdolliseksi.

Huomenna tulee vuosi täyteen siitä, kun aloin täyttää tätä blogia kirjoituksilla Vinnan kanssa elämisestä ja niitä tulikin yli 2010 + 2011 vuosien kirjoitusmäärien. 173 postausta tältä vuodelta, ehkä me ollaan tehty jotain. Voi olla että vielä käyn Vinnan vuoden 2012 tavoitteet täällä läpi - mutta voi myös olla, että en käy.

Kiitos teille tästä vuodesta, ehkä me vielä palataan tänne jossain vaiheessa - nyt tauko täältä tekee ainakin hyvää. Nyt kiitetään, kumarretaan ja poistutaan takavasemmalle ♥

Viestikoiran pätevä alku

Kokeiltiin viestiä sitten kesän jälkeen ekaa kertaa Vinnan kanssa. Ja nyt se ei sekottanut sitä yhtään hakuun vaan meni oikein pätevästi kokonaan ♥ Kristel oli meidän kakkosohjaajana. Otettiin näköetäisyydellä vaan kuten aiemminkin. Liike+ääniavulla, tarkoitus josko tuon ääniavun voisi jättää pois. Vinna ei niin täpinöissään lähtenyt joka kerta Kristelin luokse, mutta hyvin kuitenkin ja kivaa sillä oli joka tapauksessa! Jospa saan tuon Kristelin nyt ylipuhuttua siihen että sen kanssa joka kerta treenailtaisi, niin tulisi pysyvämpi kakkosohjaaja sitten.

Maanantaina meillä oli Miikun käytännöntunnit. Otin Vinnan mukaan, vaikka alkoikin tosi lupaavasti se kerta. Se käänsi häntää Niilollekin ja olis kovin halunnut aluksi kärrylle käveltäessä Nemon luokse. Ja maanantaina oli tosiaan 21 päivää tiputtelun alkamisesta (olisko ollut perjantaina kun Vinna lopetti tiputtelun).
No mutta jaa, meillä oli kuitenkin ennen lomaa vikojen käytännöntuntien kunniaksi jotkut leikkimieliset pikkujoulukisat. Meillä oli rata, missä ensin koiran piti istua tai maata viltin päällä paikallaan, pujotella ohjaajan kanssa pari tötsää, hypätä hyppy, mennä hypyn ali, putkeen, kaksi hyppyä, pöytä missä piti maata ja vikana häkki minne piti mennä ja pysyä siellä. Vinnan aika oli vähän vajaa minuutti kai ja siitä kyllä huomasi että se oli vielä vähän juoksumasenteinen kun se ei ihan täysillä ollut mukana tekemisessä, mutta kuiteen meni kohtuu kivasti ottaen huomioon viime aikaiset tekemiset! Toisena juttuna meillä oli hajuerottelua, eli oli alusta mihin oli upotettuna jotain kippoja missä oli yhdessä nakkeja ja lopuissa jotain muuta. Olin ihan varma, että Vinna tekee temput eikä yritäkään etsiä nakkeja sieltä, mutta toisin kävi ja hienosti se löysi ne sieltä. Kummassakin kisassa Vinna oli kolmas.
Maanantaina Miikun käytännön jälkeen meillä oli kentsulla Sarin koirien käsittelyä ja hoitoa. Käytiin terveystarkastukset loppuun läpi ja hain tunnille mukaan Minnin, kerta sen kanssa oltiin aloitettukin tekemään sitä tarkastusta. Käytiin koirat läpi vielä ja puhuttiin Minnin silmien rähmimisestä jne.

Tiistaina meillä oli Pipan koirien käsittelyä ja hoitoa. Siitä en nyt kyllä kuollaksenikaan muista mitä me tehtiin, mutta oisko ollut puhetta projektikoirista ja jotain muuta sellasta?

Keskiviikkona meillä oli pieneläinten hoitamista. Käytiin eri ryhmien ryhmätöiden kysymyksiä vielä läpi eri jyrsijöistä ja sen jälkeen taidettiin lähteä kentsulle kanien asumuksia laittelemaan uusiksi. Pikkukanit sai koko karsinan käyttöönsä kun ranskanlupat siirrettiin omaan karsinaansa! Riittääpä ainakin kaneilla tilaa nyt.
 Illalla me sitten lähdettiin navettaan ja tällä kertaa olin putsaripuolella tehtävissä.

Torstaina aamulla navettaan, sillä kertaa olin vähän sekaisin ruokkijan ja putsarin tehtävissä. Navetan jälkeen Sari koirien käsittelyä ja hoitoa. Tunnilla putsailtiin korvia ja silmiä sekä opeteltiin myös hampaiden oikeaa katsomistapaa. Vinnan hampaista tuli pähkäiltyä, että se ois ehkä ns. kiva viedä jollekin tiukemmalle tuomarille, että näkis mitä se sanoo sen hampaista. Joku muukin oli mun kanssa samaa mieltä siitä, että sillä ois hyvin lievä yläpurenta.
Kahden aikaan meillä oli sitten hallilla Pipan tokoa. Käytiin läpi perusasentoa ja seuraamista sekä peruuttamista sivulla (=peruuttaminen peruasentoon?). Saatiin myös kotiläksyjä hieman treenata sitä peruuttamista. Vinna teki pääasiassa ihan kivasti, välillä kävin pistämässä sen tolppaan kiinni, jotta se ei kyllästynyt. Seuraaminen sillä meni kohtuu kivasti ja se tajusi myös hyvin pian peruuttamisen sivulla. Mun itse pitää yrittää päästä siitä kierossa kävelystä eroon, ehkä vielä ehkä vielä! Lopputunnista tehtiin myös eri pisteillä pujottelua, tasapainoilua, peruuttamista ja jotain takapään käyttöharjoitusta vielä noiden lisäksi. Vinna ei tötsien pujottelussa meinannut ensin ymmärtää, että en halunnut sen lätkäisevän niitä tötsiä kumoon, sillä olihan se sentään tosi kivaa. Kyllä lopulta saatiin pujottelu sujumaan ilman tötsien kumoon lätkimistä ja Vinna osasi pienesti kääntää takajalkojaan ristiin käännöksissä.

Tänään meillä oli sitten pieneläinten hoitamista ja tehtiin ryhmätyönä Kristelin kanssa hamsteri vs gerbiili työ. Piti verrata niiden joitain ominaisuuksia ja suositella jompaa kumpaa lemmikiksi.
Yhdeltä mulla alkoikin sitten kentsuvuoro, joka jatkuu maanantaiaamuun asti. Junaliput on hankittu ja Vantaa kutsuu jouluaattona kello 11.26!
Ja ainiin, tähän väliin vielä, että Vinna on sitten valeraskaana ja katsellaan tässä että mihin tuo kehittyy. Treeni-intoa sillä ei ainakaan taas oo yhtään, mutta syömään se on nyt alkanut kun ruokailut takkusi yhdessä vaiheessa. Kaikkien nisien ympärillä sillä ei enää oo ns. mustelmia joka on hyvä :3

Nyt nukkumaan ja aamulla klo 6.30 pirteänä (tai ei niin pirteänä....) kentsulle ! :)

Kyl me ollaan ihan normaaleja

Kävin siis Vantaalla ja uhmattiin lumisadetta Helmin ja Martan kanssa pistämällä kamera muovipussin sisälle ja ei kun kuvaamaan!

Trimmasin Minniä hieman Nellyn avustuksella, kuvassa Minni on 1v 6kk ja kuvan on ottanut Nelly Kemppi.

Koulun jälkeen meidän talossa tapahtui kummia.. Pinkkihilkka-Pepe tuli vierailulle ystävänsä Salsa-hilkan kanssa! Alla Tiian kanssa keksittiin, että pitäähän meillä olla jotain kivoja muistoja tästä ekasta kouluvuodesta - näin Tiia alkoi poseeraamaan kameralle kuollen mm. Kristelin huoneen lattialle.

Meidän surullinen syöpäpotilas Tiia

Nyt vietellään täällä Kristelin kanssa viikonloppua joulutorttuja syöden :3 Nelly aiheutti mulle joulutorttujen taittelukammon, josta pääsin nyt Kristelin kanssa eroon. Ei tarvinnut miettiä meneekö jokainen taitos sentilleen oikeaan kohtaan :D

Ps. Koirien blogihan tää on, mutta ehkä ette kuole pariin hassuun kertaan, kun täällä jotain muutakin on!