keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Moikataan kun törmäillään!

Toivottavasti teillä kaikilla blogin lukijoilla ei ole sellainen käsitys, että Vinnassa on minun mielestäni vain vikoja ja että en pitäisi siitä.

Minusta on erittäin suuri harmi, että kirjoituksistani on tullut ihmisille sellainen käsitys enkä todellakaan ole tarkoittanut aiheuttaa sellaista. Vinna on oikein ihana koira ja pidän siitä paljon. Se on minulle todella rakas enkä tosiaan vaihtaisi sitä toiseen. Se, että se ei ole sellainen mitä odotin, ei tarkoita samaa, kuin että en pitäisi siitä yhtään. Voin vielä toistamiseen mainita, että pidän siitä todella paljon. Vaikka meillä on ollut paljon mutkia matkassa, niin tämä on ollut opettavainen ja varmasti ikimuistoinen vuosi yhdessä sen kanssa. Ollaan edetty suuntaan jos toiseenkin ja opittu kumpikin tosi paljon kaikkea uutta. Toivottavasti meillä on yhdessä vielä monta vuotta edessä.
Haaveilin australianpaimenkoirasta muutaman vuoden ja tässä se nyt on ja nukkuu kainalossa. Ja tiedättekö mitä? Olen onnellinen siitä, että Vinna on nyt tässä.
Tämän blogimerkinnän kuvista ensimmäinen on Eija Parviaisen ottama, toinen on Jenny Kålan ottama ja kaksi muuta on Oona Mäen ottamia. Kiitän kuvista.


Tähän päätän Vinnan aktiivitreenailut tämän blogin osalta ja jätän blogin Helmille, Minnille ja Martalle - ja niiden tempauksille. Ehkä satun vielä kertomaan teille täällä jotain meidän koulustakin. Jos joku on kiinnostunut vielä seuraamaan minun ja Vinnan elämää sekä kiinnostunut kuulemaan miten minun opiskeluni etenevät, niin voin ehkä järjestää sen sähköpostissa kysymällä mahdolliseksi.

Huomenna tulee vuosi täyteen siitä, kun aloin täyttää tätä blogia kirjoituksilla Vinnan kanssa elämisestä ja niitä tulikin yli 2010 + 2011 vuosien kirjoitusmäärien. 173 postausta tältä vuodelta, ehkä me ollaan tehty jotain. Voi olla että vielä käyn Vinnan vuoden 2012 tavoitteet täällä läpi - mutta voi myös olla, että en käy.

Kiitos teille tästä vuodesta, ehkä me vielä palataan tänne jossain vaiheessa - nyt tauko täältä tekee ainakin hyvää. Nyt kiitetään, kumarretaan ja poistutaan takavasemmalle ♥

6 kommenttia:

  1. Voi harmi :( On ollut tosi kiva lukea Vinnan touhuista ja kasvusta, kun olen itsekin haaveillut aussieuroksesta jo useamman vuoden ja tätä blogiakin lukenut pitkän aikaa.

    Minulla on ainakin sellainen kuva, että todella tykkäät Vinnasta ja ymmärrän, että aina ei näiden karvakorvien kanssa suju niin ruusuisasti. Mutta rakkaita ne on silti, vaikka välillä pölhöilevätkin ja emäntää harmittaa! Toivottavasti palaatte vielä joskus tänne takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et uskokaan, miten kiva oli kuulla tuo mitä sanoit. Rakkaita nämä ovat, vaikka mitä tapahtuisi eikä sitä totuutta vaan mikään voi pois viedä.

      Nyt me jatketaan meidän matkaa kohti uusia seikkailuja. Toivottavasti säkin joskus saat oman aussielapsen!

      Poista
  2. No höh! Ei noin saa tehdä! Mie ainakin haluan kuulla mitä teille kuuluu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääset varmaan facebookin kautta vähän seurailemaan meidän elämää, ei ehkä niin paljon kun tätä kautta on päässyt mutta jonkun verran!

      Poista
  3. Elä ihmeessä lopeta rustailua sen takia, että joku on käyny jotakin inisemässä! Aivan sama mitä sitä tekee niin joku löytää aina jotain inisemisen aihetta. Pitää vaan laskee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja jatkaa sitä mistä tykkää tai minkä on hyväksi havainnu.

    Jos ei ihmistenkään kanssa suksi aina luista niin eihän se nyt mitenkään voi koirankaan. Se, kun vielä asuu saman katon alla ja on kaiket päivät jaloissa jakamassa niin ilot, kun surut. Tietty myös aiheuttamassa niitä :D On kyllä itekki saanu kuulla millon mitäkin noista rakeista, koulutuksista, syömisistä... ja varmaan koirat yleensäkki on sellanen aihe mikä aina tulee jakamaan mielipiteitä. Jos koiria on joka lähtöön niin on kyllä niitten omistajiakin koulutustyyleineen ja ruokintaperiaatteineen.

    Jos nyt kuitenki päädyt lymyilyyn ni kyllä myö mielellään teistä kuullaan, vaikka meseillen, vaikka sekin lienee jo aika vanha vitsi. Jos sitä joskus suinkin joutaa niin näkyilläkkin ois kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä tarttisi lopettaa rustailua, mutta itselle tuli nyt vaan sellainen olo, että ehkä on parempi että kaikki ei pääsekään meidän puuhailuja lukemaan. Ikävä se on tälläisiä ratkaisuja tehdä, mutta uskoisin että näin sitten parempi sit lopulta kuitenkin. Eipä pitäis olla kenelläkään vastaan sanomisia - ehkä?

      Taidetaan me kuiteen lymyilyyn päätyä toistaiseksi ainakin. Katsellaan sitten tulevaisuudessa asioita uudelleen.

      Pitää kyllä ehdottomasti koittaa jossain vaiheessa näkyillä, olis tosi kiva! :)

      Poista

Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)