Lähtölaskenta jouluun voi alkaa

Jo joulukuun toinen päivä, voi vaan miettiä, että minne tää aika hupenee. Pian ollaan oltu 4kk kannuslaisia! Hassua, miten tää aika vaan katoaa. Vasta olin ekaa vuotta Kiteellä ja odotin kuumeisesti, että pääsisin katsomaan pieniä aussielapsia. Tänään on mittari näyttänyt -21,5 astetta pakkasen puolella ja Nellyn kanssa suunnitellaan pakomatkaa jonnekin lämpimään. Vantaalla lunta jotain 20cm niin meillä on sitten ehkä 1cm.. :D Olis nyt lunta ees kerta pakkasta pitää olla noin paljon.

Eilen treenailtiin Vinnan kanssa valokatkaisijasta painamista. Ensin tehtiin tosiaan sitä, että kosketusalusta oli mun kädessä ja Vinna läpsi sitä. Kun olin varma siitä, että se sujuu kunnolla, siirrettiin alusta jännityksellä seinälle. Ja pentuhan tajusi mistä on kyse ja osasi läpsiä sitä myös kun se oli seinällä. Nostin pikkuhiljaa alustaa korkeammalle ja korkeammalle ja pian se olikin jo valokatkaisijan korkeudella. Pienennettiin aika reippaasti alustan kokoa ja laitettiin se sitten valokatkaisijan päälle. Nyt Vinna osaa läppästä alustaa joka on valokatkaisijan päällä. Ihan joka kerta ei nyt valot sammu/ mene päälle, mutta oon palkannut siitä että osuu sen pienen alustan päälle edes mikä siinä on. Tarkkuutta tuo tarvii lisää, mutta voinhan vaan kuvitella kuinka vaikeeta sen on edes hypätä niin että ne tassut osuu vähän siihen alustalle..
 Käytiin myös vähän tokoilemassa ja Vinna ei oo ikinä tehnyt noin hyvällä vireellä noin pitkää pätkää. Ei itseasiassa aiemmin olla edes tehty noin pitkää pätkää. Tehtiin vuorotellen lelun ja namin kanssa ja Vinnalla oli niin hyvä vire siihen tekemiseen. Seurasi melkein kokoajan kivalla paikalla ja muistin suurimman osan ajasta tuijottaa eteenpäin enkä koiraan. Ekaa kertaa uskalsin ihan kunnolla luottaa siihen, että se tekee kyllä hyvin. Kunnes sieltä tuli kentsun koirien iltalenkittäjät ja Vinna oli sitä mieltä että maailmanloppu tulee kun pimeydessä näkyy liikettä :D Mutta itsellä vahvistuu se fiilis, että tää uusi keino palkata se mun selän taakse on tosi hyvä, sillä nyt se ei kyttäile tai odota millon tulee vapautus. Ainoa, että pari kertaa meinasi käännöksessä palkata itse itsensä ennen aikojaan.

Vinnan kanssa ollaan tänään treenailtu edelleenkin valokatkaisijasta painamista, sujuu samaan tapaan kuin eilenkin. Ehkä vähän hutiloidemmin yrittää osua katkaisijaan ja tosi harvat yritykset onnistuu. Ollaan myös siirrytty pois omasta huoneesta painamaan sitä katkaisijaa olkkariin.
Ollaan myös ylläriylläri tokoteltu tänään, paikallamakuussa Vinna meni sitten ja vetäisi lonkka-asennon taas pitkästä aikaa..  Otettiin sitten lopulta lyhyempi paikallaolo ja korjasin niin monesti sen takaisin sinne, että pysyi lonkka-asennossa sen aikaa kun halusin. Ollaan myös tehty maahanmenoja, perusasentoja ja seuraamista. Oon pitkästä aikaa naksutellut sille pelkästä sivulle tulemisesta ja Vinna on tullut tosi kivasti oikeaan paikkaan.

Ihan hassua, kun nyt juoksusena tuosta koirasta saa irti paljon enemmän, kuin silloin kun sillä ei oo juoksuja. Ei se ikinä ennen oo halunnut näin innokkaasti tehdä ja toimia yhdessä mun kanssa. Ehkä juoksulla ei oo osaa eikä arpaa tän suhteen, mutta just nyt se vaan on sellainen. Vaikka toisena hetkenä se istuu ja tuijottaa, että tee yksinäs, niin toisena hetkenä sen kanssa on niin kiva toimia. Nyt oon myös tosin oppinut pienesti hyödyntämään sen kiihtymisen eri asioista niin, että ohjaan sen siihen tekemiseen. Esim. jos Vinna näkee tiellä auton ja kiihtyy siitä, voi sen käskyttää siinä tekemään jotain ja se tekee tosi hyvällä vireellä ja keskittyy siihen.

Pian voin jo sanoa, että ylihuomenna ollaan Vantaalla ;) Martan messariesiintyminen lähenee ja Minnistä tulee pian pariksi viikkoa kannuslainen! Saanpa siitä sitten käytännöntunneille koiran.