Hakuileva spanieli

Minni on nyt siis vuorostaan pari viikkoa kannuslainen. Tultiin maanantaina aamulla junalla Kannukseen ja jouduin heti jättää Minnin yksin sännätessäni traktoritunneille. Voin vaan kuvitella kuinka paljon pieni hiiri on huutanut täällä yksin ollessaan silloin. Minni pelkäsi ensin Kristeliä, Tiiaa ja Nellyä paljon, mutta nyt se ei ole moksiskaan enää niiden läsnäolosta ja menee mielellään pusuttelemaankin vähän.

Tiistaina Minni oli jo hieman reippaampi ja varmempi. Se ei niin säikkynyt ihmisiä ja alkoi hyväksyä sen, että se on nyt täällä mun kanssa eikä siinä oo mitään pahaa.Tehtiin namietsinnät koirille ja tokoilin Minnin kanssa. Maanantaina aloitin opettamaan sille perusasentoa ja samaa jatkettiin tiistaina sekä myös parin askeleen seuraamista. Tehtiin myös ihan pientä paikalloloa (muutaman sekunnin), niin että olin vieressä tai edessä. Se on Minnille jo todella vaikeaa ja se saattaa alkaa murista, öristä ja haukkua kun haluaisi mieluummin hyppiä ja pomppia. Saatiin kuitenkin onnistumaan tosi lyhyet ja helpot pätkät, kyllä siitä vielä hyvä tulee! Namietsinnöissä Minni tajusi alkaa käyttää nenäänsä. Ensin se oli vähän että "häh, mikä juttu tää on", mutta kun tajusi niin sujui hyvin.
Vinnan kanssa imutusseuraamista, jouduin paljon kehumaan kun meinasi jätättää enemmänkin. Vieläkin ihan juoksumasentunut eikä taideta ottaa tokoa vielä pieneen hetkeen. Tulee vaan huonoja suorituksia, kun koira ei halua toimia ja on niin herkkänä. Tehtiin maahanmenoja niin, että palkkasin heittämällä namin sivulle. Teki kivoja maahanmenoja, mutta jos koitti pidempää aikaa pitää sitä maassa, niin otti taas sitä lonkka-asentoa. Toivoa sopii, että johtuu vaan näistä juoksuista.

Keskiviikkona Minni pääsi mukaan käytännöntunneille, sillä Vinnalla on tosiaan ne juoksut olleet. Meillä oli Sarin käytäntöä hallilla ja vuorossa ekaa kertaa agilityä! Tehtiin verkkokeppejä, putkea ja hyppyjä. Minnillä on tosi kiva vire tekeemiseen ja se on ihan innoissaan kun sen kanssa tehdään.  Putken haki hyvin ja muisti selkeästi mikä se on. Hyppyjä tehtiin eri tavalla kun ollaan aiemmin tehty, oon joko itse liikkunut myös tai lähettänyt sen niin, että oon kyykyssä sen vieressä. Nyt lähetettiin hyppäämään niin, että seisoin vaan sen vierellä. Keppejä teki tosi hienosti, tajusi idean hyvin ja sille saisi kepit varmaan aika nopeastikin opetettua jos vaan olisi aikaa. Harmi, että se lähtee pian taas kotiin. Kepeistä poistettiin yksi verkko ja saatiin silti homma pelittämään. Oli mulla hieno Minni Hiiri aksaamassa :) Tokotettiin myös häiriössä ja teki kivoja perusasentoja, vaikka paikka ei olekaan vielä täysin varma. Osaa kurreasennon paremmin (opetetaan sitä käytännöntunteja varten).
Sarin käytännöntuntien jälkeen meillä oli vuorossa koiran käsittelyä ja hoitoa, piti tehdä terveystarkastukset koirille. Vieläkin voi todeta, että Minni tuntuu vähän punkerolta ja lihaskunto nyt huonohko. Hampaissa hammaskiveä ja sillä on ehkä nisätulehdus. Tiistaina pesin sen ja putsailin nisiä ja muutama niistä punoittaa niin että voisi olla tulehdus. Nyt rasvaillaan ja seurataan.

Keskiviikkona koulun jälkeen mentiin sitten Nellyn kanssa trimmailemaan cockerilapsia! Voi kyllä, minä plus Minnin trimmaus, ei välttämättä ole kovin hyvä yhtälö. Ajattelin kuitenkin, että ei se ole minnekään näyttelyyn juuri menossa ja sen karva kasvaa kuitenkin nopeasti, niin voin hyvin vähän kokeilla että miten se menee. Siistin sen tassuja hieman normisaksilla ja ohennussaksilla, trimmikoneella otettiin korvista ja kaulasta. Sen toisesta korvasta tuli ns. kokeilukorva ja vahingossa sain sille pienen kaljun kohdan sinne... Toinen korva onnistui paremmin, ainoa vaan, että olisi voinut reunoilta ottaa enemmän karvaa pois. Näyttää kovin huolimattomasti tehdyltä. Kaulasta Nelly sanoi, ettei paljoa tarvitse ottaa. Lopulta mä otin vähäsen ja Nelly sitten vähän lisää. Ohennussaksilla saksin sitten mun aikaan saamia rajoja pois kaulasta että korvista. Ehkä ne vähän peittyi! Hännästä nyppästiin ylimääräistä karvaa pois. Ohennussaksilla myös leikkasin sen päästä karvoja pois. Ehkei siitä ihan hirveä tullut - olisi voinut tulla paljon hirveämpikin! Kerta se jokaisella ensimmäinen, ensi kerralla tiedän miten en tee ;)

Eilen (torstaina) meillä oli sitten Miikun käytäntöä! Suunnitelmissa oli hakua verstaalla. Vähä mietin, että muistaisiko Minni yhtään mitään ja ensin se tosiaankin oli ihan pihalla. Ei ymmärtänyt oikein mistä oli kyse ja olisi mieluummin jättänyt Nellyn rappusten alapäähän piiloon. Lähti kyllä pimeään tilaan etsimään Nellyä, kierteli siellä ja palasi takaisin. Ei välttämättä käyttänyt nenäänsä kunnolla vaan yritti ehkä kenties silmillä etsiä? Nelly muutaman kerran sai tulla näyttäytymään Minnille ja lopulta kun piiloa helpotettiin, Minni löysikin tiensä Nellyn luo.
Yläkerrassa otettiin sitten kaksi pistoa. Lähetin portaiden alapäästä Minnin etsimään ylhäältä Nellyä, ensin Minni sai nähdä kun Nelly katosi Minniä kutsuen vasemmalle puolelle (mahdollisuus mennä oikealle tai vasemmalle). Kun päästin Minnin etsimään, se löysi tällä kertaa Nellyn nopeammin. Toisella pistolla Nelly meni oikealle puolelle piiloon ja nyt Minni sai vaan nähdä, kun Nelly katosi yläkertaan päin ja vein sen sitten pois näkösältä. Nyt Minni oli ihan mukana touhussa ja kiskoi vaan Nellyn perään. Nuuskutus vaan kuului alakertaan kun se yritti etsiä Nellyä, ensin vasemmalta puolelta, sitten oikealta ja taas vasemmalta puolelta. Sen jälkeen se palasi portaiden yläpäähän tuijottamaan mua ja Miikkua, visusti vältin katsomasta sitä silmiin, sillä tiesin että sillä hetkellä se palaa mun luokse odottamaan lisäkäskyä. Ja kun en katsonut sitä, se lähtikin takaisin oikealle puolelle etsimään Nellyä, Nellyn löytäenkin! Oli oikein pätevä lapsonen.
Otettiin myös hieman tokoa Miikun käytännössä ja käytiin viemässä koiria erilaisille pinnoille, alustoille. Minni ei oikein pelännyt mitään eri alustoja ja käveli oikein hienosti kaikkialla. Ainoa, missä se käveli mun perässä, oli sellaiset ritilärappuset eikä niistäkään voisi sanoa, että se olisi pelännyt niitä. Tokossa otettiin ns. ohituksia ringissä, perusasentoja, luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa. Minni teki oikein kivasti ja tasonsa mukaisesti. Ohituksissa ei juuri ongelmaa, mulla on joku namin pudotteluongelma vaan.. Luoksepäästävyydet meni kivasti ja perusasentoja teki oikein kivasti myös. Paikallamakuuta tehtiin hyvin lyhyellä palkkausvälillä niin, että Minni makasi paikallaan mun sivulla. Palkkasin sitä tosi tiheästi (muutaman sekunnin välein) ja saatiin näin onnistumaan. Minni on niin kärsimätön, että alkaa piippaaman lähes heti kun en anna lisäohjeita.

Tänään meillä oli koululla vaan traktorilla ajamista. Kiteellä ollessa en tykännyt traktoritunneista yhtään. Mutta mikä muukaan se reaktio olis voinut olla, kun kaupunkilaistytön nenän eteeen lyödään traktori ja pitää hypätä rattiin ajamaan? Lopulta se oli Kiteellä sellaista pakkopullaa, kaikesta oli hirveä stressi miten ne pitää suorittaa enkä olis oikein mitään halunnut tehdä. Nyt kun oon taas Kannuksessa, niin se on jo tuttua juttua ja ihan superkivaa! Kun olis enemmänkin tuota niin olisko edes kivaa, helposti vois koko päivän viettää täällä vaan ajellessa! :D

Tosi ylpeä olen tästä viikosta ja siitä kuinka Minni on sopeutunut Kannukseen. Se ei niin pahasti huuda mun perään ja on jo vapautuneempi täällä. Kyllä se vieraita ihmisiä hieman aristaa, paitsi jos ne tulevat mun kanssa samaan aikaan vaikka meille sisälle. Silloin kaikki ihmiset on ok, mutta jos tulevat "ominpäin" kylään, niin ei varmaan uskalla mennä moikkaamaan. Käytännöntunneilla jos ei tehty jotain, Minni kävi mun viereen nukkumaan. Aika hienoa, että se pystyi uudessa ja vieraassa tilanteessa ottamaan niin rennosti. Tuntui, ettei se ottanut ollenkaan stressiä siitä uudesta tilanteesta vaan oli siellä vaan mukana ja luotti siihen, etten vie sitä mihinkään vaaralliseen ja kamalaan paikkaan. Ainoa, kun se ei voinut rauhoittua, oli se, että jätin sen aksatunneilla kiinni tolppaan. Siellä se kyllä piipitti. Kun taas jätin sen kaupan eteen ulkona, se odotti ihan hiljaa mitään sanomatta! Aika loistavaa. Miikun käytännön tunneilla piti pistää koirat rauhoittumaan, niin tiesin, että jos komennan sen maahan, niin Minni ei ainakaan rauhoitu. Odottelin, että se kävi itsestään maahan makaamaan ja tällöin se kävikin lähes heti nukkumaan siihen vaan.

Viikonloppuna koitetaan, josko päästäisiin kokeilemaan viestiä Vinnan kanssa. Oon Oonaa (Niilo -opasprojektin om.), Eevaa (Hippi-jämptin om.) ja Kristeliä (Candy-kleinin om.) yrittänyt puhuttaa meille apuohjaajaksi kun Ora-Oona jäi Vantaalle, mutta ketään en oo saanut mukaan sitä koittamaan! Kristel on kuitenkin puhutettu nyt lähtemään mukaan sitä testaamaan, ehkä saadaan se vielä innostettua mukaan tähän.

Ps. Helmi on ilmotettu Turkuun 20.1. Jos joku göötisti on menossa pääkaupunkiseudulta ja kyytiin mahtuu, niin laitelkaahan tähän tai sähköpostiin (norruska@gmail.com) viestiä! Taas olen kyytikerjäläisenä.

Pps. Martta sai messarista EH:n täysin totuuden mukaisella arvostelulla. Esiintyi ihan kivasti kehässä, vaikkei enää kyllä niin hyvin kuin aiemmin.