Tokat viralliset agiliitelyt

Eli tänään käytiin meidän tokissa virallisissa agilitykilpailuissa Ojangossa, meidän "kotikisoissa". Nähtiin siellä paljon tuttuja (mm. Sanni & Kina, Linnea & Valtsu, Jenna & Otto ja Elina & Manta). Erityisesti kiitän Linneaa joka ei kuristanut mua vaikka roikuin sen niskassa kiinni koko ajan höpöttäen jotain omiani.. Niin ja tuota Anni-Nelli-Elinaa ei sovi unohtaa, kun ilman sitä mä olisin varmaan jättänyt noi kisat väliin! ;--)

Eli tultiin Ojankoon 9 aikaan, kun Elinan piti mennä töihin silloin, mun vuoro olisi ollut vasta kolmosten aikaan. Helmi sai jäädä häkkiin autoon, kun kävin ilmoittamassa että oltiin saavuttu paikalle. Pian hain sen kuitenkin mukaan, kun mä en osaa liikkua ilman koiraa... Linneaparka saapui myös paikalle ja hyökkäsin sen niskaan selittäen jotain omaa ja höpötellen itsekseni. Ja nyt kun muistelen näitä asioita, mun on pakko vielä kiittää Neaa joka anto mun rapsutella Maisaa! Ens kerralla sekin osaa sitten välttää mua kun näkee mut jossain..

Ekaksi siellä alkoi maxien agilityrata ja kymmenen minuuttia sen jälkeen minien hyppyrata. Se hyppyrata ois ollut tosi helppo, mutta. Yksi: Helmillä ei ollut vauhtia ja se pudotti muurin palikat kompuroiden niihin. Kaksi: Se huomasi Miran ratatyöntekijänä ja kävi taas tervehtimässä sitä. Ja kuka sanoi ettei se mitään sitä huomaa? Kuka nyt unohtaisi sen mummon ulkonäön keltä saa aina rahaa? Ei kukaan, tää sama pätee vähän Helmin ja Miran kanssa. Helmi kyllä muistaa kuka on se namitäti.
Hyppäriltä tuli siis kymppi + aikavirhettä. Helmi ei ollut mikään nopea tapaus siellä, vaan itseasiassa aika hidas.

Maxi1 agiradan loputtua, tuli minien rataantutustuminen ja oli aika päästä sielläkin sitten radalle. Valitettavasti Helmin into ei taaskaan ollut huipussaan, vaan koira ensimmäisen hypyn jälkeen ei halunnut enää edetä. Neljännellä hypyllä oli vähän niin ja näin hyppäänkö ja meinasin jo ottaa koiran ja lähteä. Päätin kuitenkin yrittää vielä, seuraavana oli nimittäin aa, joka olisi voinut piristää Helmiä. Niin se piristikin, mutta kun tuli seuraava hyppy, Helmi päätti että jätetään tähän, en jaksa enempää. Niinpä komensin sitten koiran mukaani ja me lähdettiin pois radalta. Tästä siis sitten hylky.

Kun toisella kentällä kokeiltiin agilityä, Helmi juoksi minkä kintuistaan pääsi ja oli niiin kivaa. En tajua mikä siinä sitten oli, kun ei siinä kisaradalla halunnut juosta. Täähän on meillä alkanut vasta viime viikon torstaina ja nyt käytiin siellä fyssarillakin ongelman takia. Mutta ehkä me tästä selvitään, me ollaan lujaa tekoa!
Huomenna luultavasti vaan turisteilemaan Ojankoon BAT:in elonkorjuukisoihin, joissa on samalla gööttimestikset.

Fysioterapiakäynti

Eli tänään käytiin Tamara Merenvallan luona Käpylässä, eläinfysioterapiakäynnillä. Helmin mielestä agilitystä on tullut supertylsää jos rimat ovat ylhäällä, maassa ne menettelee. Näinpä päätin siis, että nyt on jossain vikaa ja lähdettiin fyssarille. Meillä kävi tuuri, kun saatiin peruutusaika perjantai-aamulle klo 9.00. Tämä aika sitten varattiin.

Ukkini vei meidät sitten perjantai-aamuna klo 8.30 Käpylään, 8.50 oltiin perillä ja odoteltiin fyssarin saapumista paikalle. Ei siinä mennytkään kauaa, kun tämä tuli paikalle ja meidän vuoro alkoikin yhdeksältä.
Aluksi katsottiin koiran liikkeitä ees taas mennessä ja sen jälkeen ympyrää mennessä. Tamara käski kävellä aluksi hitaasti ja lisäämään vauhtia pikkuhiljaa lisää, niin kauan että koira rupeaa laukkaamaan. Käveltiin tien päätyyn asti ja koira vaan ravasi hihna pitkällä.. Takaisin kun mentiin niin koira kyllä laukkasi innoissaan "jee mennään tonne eläinkauppaan jeejeejee".. Tamara vaan naureskeli että sillä on intoa ja se on tosi reipas.

Käynti sujui muuten ihan hyvin, lukuunottamatta Helmin kaupan puolelle karkaamisyrityksiä sun muuta, ja sieltä selvisikin yhtä sun toista. Tässä vähän listattuna asioita, mitä sieltä paljastui, tai Tamara sanoi: Löysä kinnernivel, joka naksuu. Selän jumeja availtu, olkanivelet aivan jumissa ja ristikkäiset etu- ja takajalka jumissa.
Suositteli ortopedille menoa + nivelten kuvauttamista jos ei ongelma helpota jumien avaamisen jälkeen. Kannatti myös uusintakäyntiä luonaan kuukauden sisään, että saataisiin kaikki jumit avattua. Helmi on tosi ryhdikäs ja hyväkuntoinen muuten noin vanhaksi, eikä vaikuta ollenkaan siltä että siihen sattuisi, hieman takakorkea, joka tod. aiheuttaa yhdessä hännän kanssa lihasjumeja selkään :)

Tykkäsin kyllä tosta fyssarista ja uusi aika varattu ens kuulle (torstai 16.9 klo 9.00). Haluun kaikki jumit auki sieltä, vaikka maksaakin 50€/ kerta niin haluun viedä hälle.

Nyt loppu päivä lepoa ja huomenna katsotaan sitten pääseekö koira agilityradalle asti. Pitää vähän seurailla miten pirteä se on ja miten paljon intoa tehdä.

pöh, pah ja puh

Mä oon taas ollut laiska, enkä oo päivitellyt tätä yhtään. Me ollaan käyty mätsärissä, näyttelyssä, agiliitelemässä ja muuten vaan laiskoteltu kotona ja mamma on oikeen hylännyt hauvansa kotiin ja lähtenyt mm. päivä- ja viikonloppureissuille.

Erkkari oli siis 1.8 ja sieltä oltiin hakemassa vikaa kertaa valioluokasta laatumainintaa, H:ta ;-) Tuomari paljastui paikan päällä vielä todella tiukaksi, jakoi ERI:ä harvalle. Päivin kasvateista pari onnistui saamaan sen himoitun erinomaisen, kuitenkin kaikki valioluokan koirat. Selvisikö siitä jo jotain? ERI:n saivat kaikki valioluokan koirat, kun joissain luokissa sitä oli enemmän koiria ja läheskään kaikki eivät ERI:ä saaneet, ehkä kuusi kuudestatoista - korkeintaan.. Meille siis valioluokasta ERI, kilpailuluokassa ei sijoitusta. Me ei pudottu ekoina luokasta, muttei kyllä vikoinakaan. :---D

Meidän tuomarina oli Nils-Arne Törnlöv Ruotsista ja pistelen meidän arvostelun tähän jos jotakuta kiinnostaa. :--) Kävin käännöspalvelussa hakemassa suomennoksen siihen ruotsin kieliseen arvosteluun, sillä en saanut lainkaan selvää siitä kehäsihteerin kirjoittamasta arvostelusta.
"Feminiininen valionarttu. Erinomainen tyyppi. Erittäin kaunis pää ja ilme, oikea purenta. Hyvä ryhti. Pitkä heikko selkä. Takakorkea. Hyvä runko. Hyvä asentoiset raajat. Oikea karvapeite. Liikkuu OK." ERI

Ollaan käyty myös Elinan, Nellin ja Annin kanssa treenailemassa ja Helmi on ollut vähän Helmi - tosin vähän kamalampi. Sillä ei oo melkeenpä minkäänlaista intoa toimia mun kanssa. En tiiä mikä sille on tullut, kun lenkeilläkin saa vetää perässä. Agilitystä se kuitenkin innostuu, vaikkei niin paljoa kun ennen, vaikka meillä on tää pienoinen tauko ollut. Oisin luullut sen tuovan sille lisää intoa ja energiaa, mutta siitä on vaan tullut passiivisempi. En uskoisi, että sillä on lihakset jumissa, kun oon hieronut ja venytellyt treenien jälkeen varovaisesti eikä koira oo aristellut mitenkään. Pitää kuitenkin katella, jos ruvettais käymään kontrollikäynneillä hierojalla, tai no jos ainakin kerran kävis kattomassa ettei mikään paikka oo jumissa, jatkosta vois sitten katella lisää.

Koirat on myös käytetty eläinlääkärissä hakemassa loishäätö, Tepolta löytyi nimittäin korvapunkki. Tai no eihän sitä löytynyt kun oltiin äidin kanssa putsattu pojan korvat ja se oli kadonnut sieltä.. Eläinlääkäri vähän sätti kun kaikkien elukoiden korvat oli putsattu = ei voinut löytyä mitään.. Mutta ens kerralla ollaan sit viksumpia! Tupe käytiin kanssa rokottamassa tasan kaksi viikkoa sitten

Käytiin myös viime lauantaina talentsichtungissa Tupen kanssa. Neiti oli aivan mahtava, äiti selitti että muilla koirille on jouduttu viettiä paljon enemmän nostattamaan, Tupelta se löytyi samantien eikä tarvinnut melkeinpä yhtään nostattaa. Äiti ilmoitti heti alussa, että Tupe ei ole ikinä nähnyt hanskaa ees valokuvasta ja tuomari sanoi sen olevan OK. Tuomari oli aivan hämmästynyt ja tosi tyytyväinen, kun Tupe osoittautuikin tosi taitavaksi. Ulkonäkö 836 pistettä ja luonne 915 pistettä!! On kyllä aika mahtava fiilis, ei ois Tupelle ikinä uskonut tollasia pisteitä! Ei aiempaa purukokemusta tai mitään, ja mitä mä nyt oon jotain videoita katellut niin toi oli kyllä jo ihan hyvä suoritus ekakertalaiselta ja mitä oli muiden suorituksia katsellut. Pistelen alle vielä sen meidän talentsichtung-videon luonne-osuudelta :-)

Tässä tällä kertaa vain linkki, voin katsoa jos saisin tänne ladattuakin sen vielä, mutta nyt en ainakaan lataa :-)

Mökkeilyä

Me oltiin sitten viikko pois kaikesta sivistyksestä, keskellä ei mitään. Lähdettiin siis maanantai-aamuna autolla ajamaan kohti Karjalohjaa, jossa Tesniemessä sijaitsikin meidän vuokramökki, jonne suunnataan seuraavan kerran sitten syksyllä.

Tupesta paljastui kunnon vesipeto, ja Helmikin yksi päivä hyppäsi itse laiturilta veteen - kaikki ihmiset olivat vedessä ja Helmiraukka vikisi laiturilla, ja molskis hauvaraasu olikin sitten vedessä! Äkkiäpä Helmi ui rantaan, eikä kyllä sen jälkeen hypännyt enää laiturilta, vaikka vahtikin ettei kukaan huku..
Tupe olikin oikea pelastuskoira, kun joku oli vedessä, se vaikka hyppäsi sen päälle pelastamaan tätä, kunhan vaan pääsi itsekin veteen. Kyllä se pari kertaa mut vähän pidemmältä veti takaisin rantaan, kun siitä otti kiinni. Kunnon vesipelastaja siitä vielä tulee, kunhan oppii että kun käsi heilahtaa vedessä, siitä ei napata kiinni ja luulla että se on keppi..

Torstaina, perjantaina ja lauantaina käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä. Tesniementielle vei sellainen isompi tie, puujärventie, joka oli 5-7 kilometriä pitkä. Torstai-iltana kävelin Helmin kanssa sen melkein päätyynsä ja vielä takaisinkin, perjantai-iltana kävelin sen Tupen ja Helmin kanssa päätyyn asti ja vielä takaisinkin & lauantai-iltana käveltiin se päätyyn asti ja melkein takaisin mökille (pienen välikohtauksen vuoksi äiti tuli hakemaan meidät autolla takaisin mökille). Siinä tuli sitten yli 20 kilometriä käveltyä parin päivän sisään, kuntoiltua tuli parin viikon edestä! Kyllä sen koirissakin huomasi, kun molemmat väsähtivät täysin.

Tupen kanssa oli kiva tokoilla sitten, kun se oli väsytetty ensin täysin. Silloin se jaksoi paremmin keskittyä, kun ei häseltänyt niin paljoa. Sain seuraamistakin opetettua vähän eteenpäin, koira kulkee jo oikeen nätisti imuttamalla sivulla, vaikka välillä meinaakin vähän hyppiä ja pomppia. Me aletaan Tupen kanssa kumpikin oppia!
Helmin kanssa otettiin vähän paikallamakuuta ja pieniä seuruupätkiä, loma on aina lomaa, mutta Helmillä se tietää vaan enemmän ponnisteluja. Voi sitä raasua..

Lauantaina löytyi Helmistäkin sen elämän ensimmäinen punkki! Silmän yläpuolelle oli ilmestynyt punkki, jonka Anneli sitten tänään irroitti siitä, vaikka haastavaa se olikin ilman punkkipihtejä - se punkki olikin tiukkaan kiinni! Helmi oli nätisti paikallaan, kun sähellettiin sen punkin irroittamisen kanssa vaikka miten kauan, aina kuonosta irti päästäessä käänsi päätä pois, mutta antoi nätisti ottaa siitä taas kiinni.

Tänään käytiin sitten Elinan ja koirien (Anni&Nelli) kanssa lenkillä, käytiin koirapuistossa, jossa Helmi pääsi taas ärisemään kunnolla, sekä käveltiin ihan muuten vaan sellanen pieni hihnalenkki. Oli kiva saada lenkkiseuraa, yksin kun tuolla ei liiemmin jaksa kävellä.
Tiistaina lähdetään ehkä agittelemaan Elinan kanssa ja torstaina olisikin agilitymöllit, sunnuntaina sitten ois gööttierkkari, kauheesti ohjelmaa yhdelle viikolle!

Hau open 14.7

Elikkä siis, jos vähän tiivistelisi nyt meidän ekoja virallisia agilitykilpailuja, jotka korkattiin eilen.

Aluksi kolmen maissa lähdettiin Helmin kanssa iskälle pitämään seuraa Tupelle ja kissoille tunniksi, kun äiti oli laivalla. Samalla käytin Tupen ulkona. Kissatkin sai syödä rauhassa ja Helmikin sai Tupen kanssa ruokaa. Kymmentä yli neljä lähdettiin kamalalla kiireellä pihalle, jossa Mira jo meitä odottelikin. Tuntui että ihan kuin olisin muuttamassa jonnekkin, sitä tavaraa löytyi niin paljon otettuna mukaan.. Ulkona kun oli vielä +30 astetta lämmintä, tuntui sietämättömältä kantaa reppua selässä hiestä märkänä.
Asemalle kävellessä matkalla kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja sen jälkeen matka jatkuikin juna-asemaa kohti ja junaa odoteltiinkin n. 10 minuuttia. Pasilassa mulle tuli kamala hinku saada karkkia, joten meninpä sellaselle automaatille ja sitä karkkia ostin. Plääh, miksei kukaan ikinä opeta mulle, että mä voin jättää ne karkit jollein muille..

Pasilassa vaihdettiin siis M-junaan ja tällä mentiin Kannelmäkeen. Mikaelan junalla meni vielä hetki saapua Kannelmäkeen, joten me mentiin sitten Mustiin ja Mirriin katselemaan siksi aikaa, että Mikaelakin saapuisi paikalle. Kivempihan se on porukalla sinne mennä, kun jättää joku yksin.
Purinalle kävellessä heitin Helmin jokeen, ja tämän jälkeen käytiin viemässä kilpailukirja ilmoon ja samalla näytettiin myös rokotustodistus. Meidän kilpailunumero oli siis 14 ja kun katselin, niin Marjolla ja Urkilla (lägpys Tulikäpälän Tulimestari) oli numero 16.

Ennen rataantutustumista juoksin vielä Helmin kanssa joelle ja heitin sen taas sinne, jotta se saisi vilvoitella. Siinä oli sitten 6 minuuttia aikaa sieltä keretä takaisin kentille vaihtamaan kengät ja saatiin juosta takaisinkin. Mä tietysti asiaankuuluvasti stressasin, että nyt mä väsytän sen ja se juoksee radalla paljon hitaampaa, kun nyt vielä omisti sitä virtaa.

Rata vaikutti ihan kivalta, vaikka oli pari sellasta kohtaa, missä mua rupes hieman jännittämään, että entä jos se meneekin tonne ja tonne ja tonne ja otetaan hylky.
Radalle mentäessä koira jäi paikalleen lähtöön, joten mulle tuli heti sellanen fiilis, että nyt se on väsynyt ja tulee yhtä kamala rata kun viimeksi 30.6 Hau openissa. Mutta pöh, pah ja puh. Koiralla oli korvat ja kuunteli ihan loistavasti, vaikka yhdessä vaiheessa kierrä käsky jäikin koiran korvilta pois ja meinasi kielto tulla. Sain kuitenkin onneksi korjattua sen kun ajoissa huomasin ja oikein se sitten menikin, vaikken enää valssaamaan kerennyt siinä kohti, toisaalla se kuitenkin onnistui ihan yhtä hyvin, taisi olla parempi tosin siinä kohti.

Radalta haettiin siis nolla, jes! Kepeille sain koiran ohjattua oikein sisälle, vaikka olinkin aivan hermoraunioina siinä vaiheessa, että nyt me mokataan tää kun ei oo paljoa rataa enää jäljellä.. Aikaa katsoessa taulussa, koin pienoista v'tutusta, sillä yliaikaa oli +2,84 sekuntia, muuten olis tullut se eka nolla. Eihän ekoista kisoista voikkaan parasta mahdollista tulosta saada, mutta kun noin pienestä jäi kiinni niin pisti vähän harmittamaan, ne tais olla just ne pari sekuntia mitkä meni siinä kun koira meinasi kieltää.. Ehkä mä koitan ens kerralla ohjata vähän paremmin, tein tossa kohti nimittäin eri tavalla kun olin suunnitellut, piti mennä sivuaskelia että Helmi tajuaisi että matka jatkuu vielä, mutta ne jäi kokonaan pois. Treeneissä nimittäin kerran kouluttajan kanssa tajuttiin, että Helmin kanssa pitää mennä niin tai se tulee jalkoihin. Enhän mä siinä stressatessa tietenkään muistanut mitään..

Tuloksien ilmestyessä taululle, löysin sieltä myös toisen Cimillalaisen (Cimillan Luka Lumijalka, olisiko?). Näille tuli radalta kymppi ja 13. sija. Meille sitten 6. sija, tulos +2,84s. Meidän aika oli siis 57,84 sekuntia, ja ihanneaika oli 55 sekuntia. Meni kyllä tosi hyvin näin ekoiksi kisoiksi! :-)

Videota saatte tänne lauantaina.

Mätsäri ja agility 12.6 Ojangossa

Eli käytiin eilen mätsäilemässä ja agiliitelemässä ojangossa hienoin tuloksin..

Aamulla oli herätys 6.20, kun bussi meni jo 7.15 ojankoon päin. Oltiin Miran kanssa agilityepiksissä radalla töissä ja paikanpäällä piti olla jo kahdeksalta. Kristiinan kanssa sovittiin edellisenä päivänä, että hää lähtee mukaan koiran taluttajaksi ja hyvä vaan että lähtikin, en ois ikinä pärjännyt niiden hullujen hurttien kanssa ilman sitä. Kristiina oli jo Hakunilassa pysäkillä odottelemassa kun meidän bussi tuli ja siitä jatkettiinkin matkaa kävellen kohti ojankoa.
Aluksi meinattiin oikoa pellon poikki, mutta hyi että se oli märkä, joten päätettiinkin mennä nätisti vain kuntoratoja pitkin. Ja se oli kyllä hyvä ratkaisu!
HSKH:n kentille päästessä siellä oli jo porukkaa jonkin verran laittelemassa paikkoja kuntoon, eikä siinä mennyt kauaakaan kun me päästiin rakentamaan rataa Anne Viitasen neuvoessa. Vaikka Kristiina ei ollut töihin ilmoittautunut, pääsi hänkin rakentamaan rataa seurana, kun työvoimaa oli niin vähän paikalla.
Rataa rakentaessa yhtäkkiä Helmi juoksee innoissaan radalle jeejee nyt agitellaan ja siinä mä sitten olin ja pelkäsin pahinta.. Koiran kanssa takaisin häkille päin jännittäessä oliko se vain avannut vetoketjun, vai tullut siitä läpi..eikös se koira sitten ollutkin raapinut itsensä ulos sieltä! Olisin voinut itkeä siinä vaiheessa kun tajusin sen oikeasti tulleen läpi siitä. Ei kun koira tolppaan kiinni ja takaisin rakentamaan rataa..
Kristiina pääsi koiran hihnan päähän siksi aikaa kun me oltiin radalla töissä, ja kun oli meidän vuoro mennä radalle niin äkkiä hakemaan koira ja nameja. Minikisaavia oli neljä koirakkoa, kaksi muuta Helmin ja Taon lisäksi. Me mentiin toisina radalle ja Mikaela Taon kanssa kolmansina.
Paria pientä kommellusta lukuunottamatta rata meni mun mielestä ihan hyvin, eikä ollut kaatunut niihin kohtiin joihin olin pelännyt. Kielsin Miraa lahjomasta Helmiä nameilla ennen kuin mentiin ratatyöntekijöiksi, mutta eipä hää kuunnellut.. Siinä kolmanneksi viimeisellä esteellä Helmi huomaa että hei tossahan on toi täti keneltä saa paljon nameja tekemättä mitään! Hupsan heijaa koira lähti juoksemaan Miraa kohti, mutta tuli karjaisulla hyvinkin pian takaisin - mutta 5 virhepistettähän siitä tuli. Siinä sitten sihahdin Miralle että hää on kuollut kunhan pääsee radalta pois. Mikaelalle ja Taolle tuli hylly keinulta, kun Tao juos keinun läpi ja Mikaela sitten päätti varuiksi palauttaa sen keinulle.
Palkintojen jaon aika kun tuli, niin Sanni oli kerennyt jo tuomaan Kinan mulle ja oli ollut miljoona sadekuuroa ja kaikki oltiin ihan läpimärkiä. Me oltiin sitten kolmansia, neljästä koirakosta ja Kinakin pääsi mukaan palkintokuvaan joka näkyy sitten alla muiden kuvien kanssa.

Mätsäri alkoi sitten vähän yli kaksitoista ja sinne ilmoitin Helmin että Kinan. Sitähän varten se Kina oli mukaan otettu, että pääsisi sen kanssa kehässä käymään! Ensimmäiseksi menin Kinan kanssa kehään ja pienten kehässä jäätiin odottamaan että me päästäisiin kehästä pois Kinan kanssa että pääsisin Helmin kanssa kehään. Ennen Kinan kanssa kehään menoa likka veti näyttelyhihnan rikki, joten ei kun Helmin ketjupanta kaulaan ja nlyhihna siihen kiinni ja kehään!

Isojen tuomari tykkäsi Kinasta, kehui että se pitää hyvin kontaktia, vaikka liikkeessä näin peitsaakin. Kehui että me päästään sen kanssa vielä tosi pitkälle ja kyseli harrastanko sen kanssa jotain muutakin. Kun sitten kerroin, ettei ole mun koira mutta sen omistaja kyllä harrastaa, tuomari vähän ihmetteli ja sanoi että se käyttäytyy ihan niin että se oisi mun koira ja että meidän yhteistyö on ihan täydellistä. Tuomari sanoi, että ois mielellään antanut molemmille punaisen nauhan, mutta meille tällä kertaa sininen.

Pienten kehän tuomari odotteli meitä siellä ja päästiinkin siis suoraan kehään. Helmi toimi hyvin ja kuuntelikin mua tosi nätisti, vaikka välillä koittikin istua.. Liikkeessä se pari kertaa meinas lähteä laukkaamaan mutta käskyllä sitten muutti takaisin raviin.
Meille tuli sitten punainen nauha, tuomari ei sanonut yhtään mielipidettään koirasta jota olisi kyllä halunnut kuulla..

Siinä sitten jännitettiin, että kerkeänkö molempiin nauhakehiin ja kyllähän mä lopulta kerkesinkin, vaikka niillä oli kauheeta sähellystä palkintojen kanssa ja pienillä sinisten nauhakehä kerkesikin jo alkaa ennen kuin pääsin Kinan kanssa kehään.
Sinisten nauhakehässä Kinan kanssa huomasin, että hei siellähän oli vaan 4 koiraa, joten me sijoituttaisiin! Veikkasin sitä neljättä tai kolmatta sijaa meille.. Tuomari halusi liikkeet katsoa jokaiselta koiralta vielä kerran läpi, ja koitin Kinan saada menemään kunnolla, vähän heikoin tuloksin kylläkin.
Kun kehäsihteeri huusi että pointteri oli neljäs, järkytyin suuresti. Me ei oltukaan vikoja! Kolmannen koirakon huutaessa järkytyin uudelleen, me ei oltukaan kolmansia! Jännitys tiivistyi, oltiinko me ekoja vaiko tokia. Jokin terrieri huudettiin toisiksi, me oltiin sinisten ekoja Kinan kanssa! Tuomari tuli kehumaan ja sanoi, että me päästään vielä pitkälle. Palkinnoksi saatiin pokaali, pussi royal caninin maxi-junior ruokaa ja jokin askelmittari radiolla. Me mentäisiin BIS-kehäänkin!

Helmin kanssa nauhakehään mennessä tuomari katsoi sielläkin uudelleen liikkeet ja pudottikin meidät lopulta ensimmäisinä kuudesta koirakosta. Seuraavaksi kehästä lähti Cilla-seropi ja kehään jäi Repe kolmen mäyräkoiran kanssa (huomaako kukaan, että kyseessä oli mäyräkoirakasvattaja? :"D). Repe oli lopulta punasten kolmas koirakko, ja Mirahan vielä väitti etteivät ne sijoitu!

BIS-kehään mennessä jännitti ihan kauheasti, oletus oli että sielläkin sijoitetaan vain 4 koiraa kahdeksasta. Lopulta sieltä sijoitettiinkin kaikki koirat, Kina oli BIS-kehässä kuudes koira! Kyllä siinä oli likasta tosi ylpeä. Palkinnoksi saatiin sieltä jokin ihme tasku, missä oli 10 laastaria..
Lopullinen tulos Kinalla siis SIN1 BIS6!! Helmillä agilitystä minikisaavista se 3. sija ja PUN ei sijoitusta.

Kiva päivä oli, ilman Kristiinaa ei oltaisiin varmaan ikinä selvitty Tikkurilaan asti sieltä. Kiitos tosi paljon Miralle, Kristiinalle ja Mikaelalle seurasta!! Ja tietenkin Sannille siitä, että sain ylipäänsä ottaa Kinan sinne mätsäilemään! :)

Helmin kanssa agilityn palkintojen jaossa, juuri
palkintopallilta astuttu alas. Kinakin pääs palkintokuvaan, kun en tajunnut jättää sitä Kristiinalle.
















Kinan kanssa kehässä, antoi nätisti katsoa hampaat, vaikka mä vähän pelkäsinkin että se vetää pään pois.

















Toisessa kuvassa Kina meni kerrankin nätisti juoksuttaessa, vaikka kävellen meninkin ja pidin katsekontaktia.

















Kinan kanssa BIS-kehässä, kerrankin likka seisoi, eikä koittanut istua, mennä maahan tai antaa tassua. Se seisominen oli vaan niiiin tylsää puuhaa. :)







Kina henkivartioidensa kanssa. Tao ja Taavi, nämä kaksi pelottavaa mustaa isokokoista pelottavaa henkivartijaa, seurasivat tyttöä ylpeästi minne neiti ikinä keksikään mennä!

kirjasto, posti, faunatar...

Käytiin sitten eilen Miran ja Repen kanssa lenkkeilemässä, aluksi poikettiin kirjastossa palauttelemassa kirjoja ja tämän jälkeen mentiin käymään postissa viemässä multa polluxin paketti sinne ja Mira vei jotain äitinsä kirjeitä.
Sen jälkeen käveltiin sitten faunatarelle, jossa ihasteltiin kaikkea mahdollista ja katseltiin koirille pantoja ja valjaita. Mietittiin miltä Helmi näyttäisi Hurtan panta, hihna ja takki päällä.. Mehän mentiin sinne vain ja ainoastaan ostamaan Helmille jotain nameja, kun ne oli päässeet taas loppumaan..hupsis! Lopulta sieltä sitten lähtikin jotain ruotsalaisia koiran nameja mukaan, mihin Helmi onkin nyt ihan hullaantunut.

Tänään ja eilen ollaan otettu Tupen kanssa nyt kauheesti tokoiluja, enimmäkseen kapulan pitoa ja noutoa. Tupen mielestä kun on paljon kivempaa napata kapula ja juosta karkuun, kuin antaa se mulle sen jälkeen.. Mut ehkä sekin vielä joskus oppii! Vaatii vaan aikaa.. Helmin kanssa koitin kapulan pitoa treenailla, niin eipä se vapaaehtoisesti sitä suuhunsa ottanut, tuskin tulee ikinä ottamaankaan. Plääh.
Opetin Tupelle tänään toisen tassun antoa. Oikean tassunhan se osaa jo antaa, kun sille sanoo 'tassu', tänään sitten treenailtiin vasemman tassun antoa sanalla 'toinen' ja likkahan alkoi tajutakin sen! Välillä nosti tassun ilmaan, mutta välillä sitten tuijotti tyhmänä että siis mitä pitää tehdä en mä tajuaaa. On se vaan vähän höppänä.