ikävä on kova.

Tuntuu pahalta tietää, etten nää sua todennäkösesti enää koskaan. Ikävä on kova ja itkettää että joutuu susta luopumaan. Mut ehkä sulle löytyy sit hyvä koti jostain muualta, se lohduttaa edes vähän.

Helmikuussa 2009 taloon asteli saksanpaimenkoiranarttu. Viikko ennen pennun tuloa oltiin nähty siitä kuvia netissä ja sit ajateltiin käydä katsomassa. Sit kävi niin, että mukaan lähti se musta pentu, jolle menetin sydämen heti ja äitillekin sanoin ennen päätöksen tekoa, että kato nyt miten ihana se on. Kasvattajalla sua oli kutsuttu Tupeksi, kauan me sulle mietittiin nimeä ja Tupeksi sä sitten jäitkin. Meidän pieni Tupetin ♥
Luonteeltas olit mitä mahtavin, sulla oli potentiaalia kaikkeen tekemiseen, käytiin agilitykentällä pari kertaa ja hakeuduttiin näyttelykoulutukseen siedättäytymään muihin koirakoihin ennenko sulla oli rokotukset ees kunnossa. Epävarmuuttas rähisit kaikille ja kukaan ei antanut sun tulla nuuskimaan kun pelkäs että teet pahaa jollekin. Ja sulla oli ikää alle 4kk. Jos olis nuuskimaan voinut päästää et varmasti ois tehnyt mitään pahaa, mut kukaan niistä ei uskonut sitä.
Ei mennyt kauaakaan kun se rähinöinti muuttui vaan pahemmaksi. Helmin kanssa tulit toimeen, mut kaikki muut oli niin inhottavia. Ihmisiä siedit vielä siinä vaiheessa, mut sekin muuttui sit reilu vuoden iässä. Sillon sun kanssa ei voinut kulkea enää julkisillakaan ja kaveritkaan ei saanut mun lähelle ulkona tulla. Mira joka oli sua käynyt mun kanssa ulkoiluttamassa aina ruokkiksella koulupäivisin ei saanut enää tulla ulkona mun lähelle, vaikka se oli sulle ihan tuttu. Vaikka kotona se oli sun paras kaveris niin asia muuttui heti kun mentiin ulos ovesta.
Olit aivan mahtava pakkaus, mut aina ei kaikki mee niin kuin suunnitellaan. Ulkonäöltäs olit upea, mut luonteessa olis ollut parannettavaa. Oikeissa käsissä susta tulee vielä aivan upea koira ja sun kanssa voi tehdä mitä vaan. Anteeks, ettei meistä ollut sitä tekemään. Toivottavasti sulle löytyy hyvä koti jostain muualta. ♥ Nykyäänhän sua Tupuksi kutsutaan, mut mulle oot aina se rakas Tupetin ♥


Muistan sut nyt ja aina, sä osotit mulle sun viimisinä päivinä meillä, et oot oikeesti tosi ihana koira, kunhan sun kanssa tekee ja touhuaa niin paljon kun pitää. Reilu kaks vuotiaana pystyin vihdoinkin ohittamaan sun kanssa toisen koiran ilman, että oisit rähissyt ja puolustanut mua. Me pystyttiin käydä tokokurssilla ja pystyit olla muiden koirien lähellä vaik ihmisiä et sietänytkään ja kouluttaja sai sua vältellä. Annoit mulle syyn olla susta ylpeä.


Tälläsenä mä tuun sut muistamaan aina ♥

temppuilua vol. 2

Helmin kanssa ollaan edetty siihen pisteeseen, että tarjoaa jo välillä perusasentoakin itsestään naksutellessa. Peruuttaminen on selkeesti se vahvin kuitenkin. Mietin et pitäs sen kanssa varmaan muistella vanhoja temppuja mitä oon sille opettanut, jotta se sit vahvistais niidenkin tarjoamista. Pääasia että koiralla on ollut kivaa kun ollaan temppuiltu! Välillä kun odotan perusasentoa, Helmi hyppii istu-maahan väliä ja sit kun naksautan sen noustessa seisomaan se jääkin seisomaan nätisti häntäänsä heiluttaen. Mietin jo että pitäskö mun alkaa opettaa sille käskystä hännän heiluttamista, mut kuinka todennäkösesti se sitten yhdistäis sen siihen että se tarkottaa samaa asiaa nätti & seis -käskyjen kanssa? En kuitenkaan haluu sille kolmea eri käskyä seisomiseen..
Tänään käytiin taas reilu 3km lenkki Helmin kanssa, ennen kuin lähdin Lakun kanssa aksatreeneihin. Päästiin ekaa kertaa Lakun omiin treeneihin mukaan! Helmin kanssa käveltiin siis äidiltä kotiin, ensin äiti tosin tuli hakemaan meidät sinne kun mun piti hakea treenikamoja mukaan.

Lakun aksatreenit oli siis tosiaan tänään ja meni tosi kivasti alun ongelmien jälkeen! Aiemmin en ole saanut keppejä toimimaan, enkä meinannut nytkään saada, mut lopulta ne lähti sit sujumaan läpi -käskyllä ja käsiavulla! Ehkei me ollakaan niin toivottomia ;) 13.7 ois sit epistelyä tiedossa, sitä ennen maanantaina treenit. Mennään mölliradalle vielä, vaikka keinu ja kepit nyt ilmeisesti sujuukin. Pussia ei ollakaan otettu, enkä tiedä onko Maisa sitä Lakun kanssa käynyt. Mut laitoinpa Almalle toiveviestin, jos sitä sais treeneissä otettua joku kerta.

Tälläistä sit tällä kertaa! :) Keskiviikkona ja torstaina Helmi tulee ehkä mukaan kun menen Santtu-labbista käyttämään ulkona.

temppuilua

Ollaan treenattu Helmin kanssa tyyt - käskyllä peruuttamista. Alunperin lähdettiin siitä, kun gööttifoorumilta hain apua meidän motivaatio-ongelmaan. Saatiin ohjeistus sheippaukseen ja siitähän se sitten lähti. Mikä parasta, Helmi on idean tajunnut jo jotenkin.
Peruuttamista lähdettiin siis harjoittelemaan sen tarkempia suunnittelematta. Kun odotin koiran tarjoavan jotain, se astui askeleen taakse päin. Samalla hetkellä palkkasin sen naksuttimen avulla ja lähdettiin työstämään sitä. Pikkuhiljaa lisäsin matkaa, joka koiran piti peruuttaa ennen palkan saamista ja nyt se peruuttaa lähes huoneen toiselta laidalta toiselle. Peruuttaminen on nyt vielä vähän epävarmaa, mutta sitä vahvistellessa. Nykyään kun naksun otan käteen ja koira tajuaa että nyt tehdään jotain, se ensimmäisenä tarjoaa peruuttamista. Tarkoituksena olisi lähteä tätä tapaa hyödyntämään myös tokossa, että siitä tulis sille mahdollisimman kiva juttu ja että se sit lopulta haluais tarjota myös perusasentoa, seuraamista yms.
Laitan tähän vielä videotakin, kunhan saan otettua sen.

agilityilyä pitkästä aikaan

Käytiin maanantaina pitkästä aikaan agilitytreeneissä Helmin kanssa, kun en saanut Lakua mukaan johtuen Maisan ja Lakun muutosta. Sofia tuli maanantaina juuri ennen treenejä meille ja oli pieni kiirus lähteä sitten lähes heti treeneihin kun saatiin tämän tavarat vietyä meille.
Meitä oli viis koirakkoa paikalla ja tarkoituksena oli SM-kisojen hengessä tehdä maksien muunneltu hyppyrata, muuten oli ihan sama, mutta lopussa sitten kuvioon tuli mukaan putki ja puomi (joka kumosi hyppyradan sit kokonaan). Aluks meni maksit, sitten medit ja sit viimeisinä minit. Helmi oli sit kokonaan viiminen koirakko, mutta Alman kanssa sovittiin, että jatkossa jos Helmi tulee mukaan se on sitten ensimmäinen, sillä oli niin väsynyt jo loppua kohti.

Mua vähän epäilytti, miten se rata sujuisi meiltä, oli niin paljon kaikkea muistettavaa, mut tiesin ainakin että koira osaa kunhan mä näytän sille oikean radan. Ainoa ongelmakohta oli meille sit lopulta pituuden jälkeinen hyppy, kun en ollut tarkkaan ajatellut miten Helmin sille lähetän. Näinpä mulla oli sit pientä säätöä siinä, kun hukkasin koiran selkäni taakse ja se kiersi sitten mun toiselle puolelle katsomaan et mitä nyt tehtäisiin. Putkelta tullessa hypylle ja kepeille, tapahtui myös koiran hukkaaminen taakse, siinä mun pitää selkeesti olla tarkempi etten oikeesti jätä sitä koiraa selän taakse.
Kivat treenit oli ja koirakin selkeesti tykkäs kun pääs taas pitkästä aikaan agiliitelemään, vaikka vähän epäilinkin että mitä siitä sit tuleekaan ja jaksaako toi yhtään tehdä. Jaksoi se ja oon tosi ylpeä siitä, oli ihan kauhee hellesää ja silti toi jaksoi toimia siellä kentällä.

Nyt ollaan tiistai-torstai välillä käyty joka päivä sellanen 6km lenkki ja koira on luullut kuolevansa tuolla helteessä ja niin on kyllä omistajakin. Tänään sitten en viitsinyt ottaa koiraa mukaan saattamaan enää lenkin jälkeen Sofiaa juna-asemalle, oli parempi jättää se kotiin lepäämään kun ottaa tonne helteeseen mukaan. Raukka luuli oikeasti kuolevansa takasin tulomatkalla tänään päivällä kotiin ja meinasin jo että miun täytyy kantaa se kotiin asti. Mut onneks se pääsi sitten kahlailemaan jokeen ja piristyi huomattavasti. Järjettömän kuuma tuolla nyt aina kun menee ulos! Mut silti ei oo talvea yhtään ikävä.

Tesniemi 20.-26.6

Käytiin taas Tesniemessä (Karjalohjalla) äidin työpaikan kautta vuokratulla mökillä ja olipa kivaa! Käytiin Tammisaaressa uimarannalla ja sitten Karjalohjalla jollain rannalla katselemassa. Kaikenlaista kivaa puuhaa on ollut koko viikon ajan.
Helmi sai koko viikon kuljeskella vapaana mökin pihalla, sillä naapuriin ei tullut väkeä kuin vasta torstaina ja nämäkin pitivät koiraansa sisällä. Käytiin grillaamassa ja Helmiraukka ei saanut syödä mitään herkkuja mitä siellä oli tarjolla! Mökillä oli iso grillikota jossa käytiin grillaamassa ja meillä oli "oma" ranta suoraan mökin pihasta. Sai käydä aamu- ja iltauinneilla ja Helmi Hengenpelastaja sai olla työssä. Uimaanhan tuo koira ei uskaltanut, mutta kovasti se rannalla vahti ettei kukaan huku.

Helmi kävi kahlaamassa kun käytiin Fiskarsissa ja mökilläkin lopulta sen vedin mukanani uimaan, kun ajattelin että senkin pitää se talviturkki heittää! Valjaista siis tuli vedettyä koira veteen ja uin sen kanssa sitten rantaan asti ja varmistin ettei koira hukkunut matkalle. Muuten toi koitti rannalla pelastaa meidät juomalla järven tyhjäksi.. Ei täysin onnistunut tavoitteessaan vielä tänä vuonna.
Vapaana toi rakasti juoksennella pihalla ja vahtia ettei mitään pahaa satu.

Samalla kun oltiin mökillä, Linnea kävi vahtimassa meidän kissoja. Suuri kiitos vielä hälle siitä, kissojen hoitamisesta oli suuri apu. Alla kuvia Matista ja Epusta, kuvat on Linnea ottanut sinä aikana kun oli täällä. Kuvat Helmistä on ottanut äitini.

Minä ja Helmi uimassa, kun otin Helmin laiturilta veteen jotta sekin saa heittää talviturkkinsa :)
Jäätelöllä :)
Fiskarsissa.
Fiskarsissa kävivät vilvoittelemassa :)
Matti
Matti
Eppu
Eppu
Eppu söpöilee kiipeilypuussa.

espoon toko

Noh, nyt on sit kokeessa käyty ja on mieli vähän sekava. Toisaalta haluais lähtee uudelleen kisaamaan mut toisaalta ei sit missään tapauksessa..
Aamulla siis varttia vaille yhdeksän auto starttasi Elinan pihalta ja matka lähti kohti Espoota. Perille löydettiin kohtuu hyvin ja häkkien kasaamisen jälkeen käytiin ilmoittamassa meidät paikalle saapuneiksi. Nyt löytyy sitten kilpailukirjakin tokoon, jos me joskus satutaan kokeeseen uudelleen eksymään.. Tunnistusmerkinnän kanssa tuli sitten ongelmia, yksi osapuoli sanoi ettei koira saa osallistua kun tatuointi ei näy kokonaan ja toinen sit sanoi että voi osallistua.. Tuomari sit sanoi et riittää et 3 kirjainta näkyy ja saatiin osallistua. Tuli vähän epäuskottava olo, siis totta kai siihen tatuoinnin päälle kasvaa karvoja jos se kerta on ollu 8 vuotta koiran korvassa?

Mutta tosiaan, meidän tokoilut sujui odotusten mukaan, jollei paremminkin joissain kohti. Seuraamisissa Helmi jätätti paljonkin ja piti lähes jatkuvasti vilkuilla tuleeko koko koira edes perässä enää.. Jäävät onnistu omasta mielestä ihan mukavasti, se että Helmi jäi seisomaan ilman käsimerkkiä kertoi jo tosi paljon siitä että se käyttäytyi superoudosti tuolla. Estehypyssä Helmi kuiteen valitettavasti ponnisti laudoista vauhtia ja siitä tippui arvosana alemmas. Paikalla makaamisen kanssa kävi vähän huonommin.. Helmi lähti ryömimään mun perään kun aikaa oli alle 30 sekuntia jäljellä ja sen jälkeen se nous istumaan kun sen korvaa alkoi kutittaa ja sit lopulta käveli varovasti pikkuhiljaa vähän eteenpäin. Onneks ei häirinnyt kenenkään muun suoritusta ja muut koirat pysyivät paikallaan.
Pisteitä meillä oli yhteensä 136 ALO3 - tulos, ykköstulos oltaisiin saatu jos paikalla makaaminen ei olis mennyt persiilleen. Mut ens kerralla sitten! Tuomarina oli siis Harri Laisi. Laisi sanoi meille, että kun seuraaminen saadaan kuntoon niin koirasta tulee todella loistava!

osasuoritus - arvosana - kerroin - pistemäärä
1. Luoksepäästävyys 10 - 1 - 10
2. Paikalla makaaminen 0 - 3 - 0
3. Seuraaminen kytkettynä 8 - 2 - 16
4. Seuraaminen taluttimetta 7 - 4 - 28
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 - 2 - 19
6. Luoksetulo 9 - 3- 27
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - 2 - 16
8. Estehyppy 6 - 2 - 12
9. Kokonaisvaikutus 8 - 1 - 8

peltoilua med tupetin ♥

Eilen Tupe sit matkas kasvattajan luokse. Siellä on toisen siskon kanssa käyty yhdessä lenkilläkin ja hyvin tulleet ilmeisesti toimeen.
Tässäpä kuvia eiliseltä, ennen kuin Tupe läks kohti Mynämäkeä.

Tupe hyppii pallon perässä.. kenguru :D
Olihan Tupella hieno likainen pallo, jota se käytti uimassa ♥
Pallon kanssa laukaten.. :D
Seisotuskuvaahan voi aina yrittää saada.. :D
Oman pallon kanssa on parasta juoksennella!
"Muista hei kattoo et mun pallo varmasti mahtuu siihen kuvaan!"
Tupe tuo palloa :D