Tuntuu pahalta tietää, etten nää sua todennäkösesti enää koskaan. Ikävä on kova ja itkettää että joutuu susta luopumaan. Mut ehkä sulle löytyy sit hyvä koti jostain muualta, se lohduttaa edes vähän.
Helmikuussa 2009 taloon asteli saksanpaimenkoiranarttu. Viikko ennen pennun tuloa oltiin nähty siitä kuvia netissä ja sit ajateltiin käydä katsomassa. Sit kävi niin, että mukaan lähti se musta pentu, jolle menetin sydämen heti ja äitillekin sanoin ennen päätöksen tekoa, että kato nyt miten ihana se on. Kasvattajalla sua oli kutsuttu Tupeksi, kauan me sulle mietittiin nimeä ja Tupeksi sä sitten jäitkin. Meidän pieni Tupetin ♥
Luonteeltas olit mitä mahtavin, sulla oli potentiaalia kaikkeen tekemiseen, käytiin agilitykentällä
pari kertaa ja hakeuduttiin näyttelykoulutukseen siedättäytymään muihin koirakoihin ennenko sulla oli rokotukset ees kunnossa. Epävarmuuttas rähisit kaikille ja kukaan ei antanut sun tulla nuuskimaan kun pelkäs että teet pahaa jollekin. Ja sulla oli ikää alle 4kk. Jos olis nuuskimaan voinut päästää et varmasti ois tehnyt mitään pahaa, mut kukaan niistä ei uskonut sitä.Ei mennyt kauaakaan kun se rähinöinti muuttui vaan pahemmaksi. Helmin kanssa tulit toimeen, mut kaikki muut oli niin inhottavia. Ihmisiä siedit vielä siinä vaiheessa, mut sekin muuttui sit reilu vuoden iässä. Sillon sun kanssa ei voinut kulkea enää julkisillakaan ja kaveritkaan ei saanut mun lähelle ulkona tulla. Mira joka oli sua käynyt mun kanssa ulkoiluttamassa aina ruokkiksella koulupäivisin ei saanut enää tulla ulkona mun lähelle, vaikka se oli sulle ihan tuttu. Vaikka kotona se oli sun paras kaveris niin asia muuttui heti kun mentiin ulos ovesta.
Olit aivan mahtava pakkaus, mut aina ei kaikki mee niin kuin suunnitellaan. Ulkonäöltäs olit upea, mut luonteessa olis ollut parannettavaa. Oikeissa käsissä susta tulee vielä aivan upea koira ja sun kanssa voi tehdä mitä vaan. Anteeks, ettei meistä ollut sitä tekemään. Toivottavasti sulle löytyy hyvä koti jostain muualta. ♥ Nykyäänhän sua Tupuksi kutsutaan, mut mulle oot aina se rakas Tupetin ♥Muistan sut nyt ja aina, sä osotit mulle sun viimisinä päivinä meillä, et oot oikeesti tosi ihana koira, kunhan sun kanssa tekee ja touhuaa niin paljon kun pitää. Reilu kaks vuotiaana pystyin vihdoinkin ohittamaan sun kanssa toisen koiran ilman, että oisit rähissyt ja puolustanut mua. Me pystyttiin käydä tokokurssilla ja pystyit olla muiden koirien lähellä vaik ihmisiä et sietänytkään ja kouluttaja sai sua vältellä. Annoit mulle syyn olla susta ylpeä.
Tälläsenä mä tuun sut muistamaan aina ♥
:'( ♥
VastaaPoista