Kaksi pientä tähteä

Eilen Sahaajankadun kentällä Helsingissä oli match show, missä pyörähdettiin Vinnan ja Martan kanssa. Vinna isoissa pennuissa ja Martta pikkupennuissa. Nea poimi meidät kyytiin viiden jälkeen ja mätsäriin ilmoittauduttiin viimisten koirien joukossa. Nealla oli mukana Dusty ja Donna ja mätsäripaikalla meidän seuraan liittyi Linnea Osmon ja Tryffelin kanssa. Linnean lisäksi nähtiin myös Riitta ja Fiilis.

Vinna meni kehään numerolla 33 ja Martta 46, molemmat olivat toiseksi viimeisiä kehissään. Vinna esiintyi tosi hienosti, ikinä ennen se ei ole antanut tuomarin katsoa hampaita nätisti ja sieti kopeloinninkin jollain tapaa. Pidin sen päästä kiinni, jottei pyörähtänyt ympäri katsomaan mitä tuomari tekee. Pentu liikkui tosi kivasti. Vinnan parina oli pitkäkarvainen saksanpaimenkoira, joka sai sillä kertaa punaisen nauhan ja Vinna sinisen. Jäätiin Vinnan kanssa suoraan sinisten nauhakehään, jossa ensin selviydyttiin kilpailemaan seitsemän parhaan joukkoon, sitten neljän parhaan joukkoon ja lopulta kahden parhaan joukkoon! Lopulta Vinna olikin sinisten pentujen toinen. Vinna alkoi lopussa kyllästyä koko touhuun ja katsoi mua vaan melkein kokoajan silmiin kuin pyytäen pois pääsyä siitä tilanteesta. Nyt en haluakaan viedä sitä ainakaan pariin kuukauteen minnekään, sillä se ei oikeasti tykkää siitä, mieluummin tehdään jotain mistä Vinnakin tykkää.

Martan parina kehässä oli Ansa-cockerspanieli, jota Martta olis kovasti halunnut mennä nuuskimaan. Ollaan aiemmin nähty Ansa Rajasaaren koirapuistossa ja sen jälkeen kahdessa match showssa. Martta ei parikehässä esiintynyt kunnolla, jostain se keksi että liikkeessä voi etujalat ns. mennä ravia ja takajalat pupulaukkaa... Yritin siinä sitten katsoa että ravaako se vai mitä ihmettä se tekee. Sain sen kyllä seisomaan, mutta en niin hyvin kuin olisin toivonut. Sinisten nauhakehään päästiin taas melkein suoraan ja siinä ensin seisottaessa meidän edessä oli vähän matkan päässä jonkun koiran namioksennukset ja Martta kiskoi niitä kohti kuola valuen eikä luonnollisestikaan olisi halunnut seisoa. Sain sen taas kuitenkin onnistumaan ja liikkeetkin melkein aina kun tuomari katsoi. Toisen kerran kun piti seisottaa, Martta seisoi tosi hienosti ja olin hirmuisen ylpeä siitä. Senkin kanssa selviydyttiin kummasti neljän parhaan joukkoon ja lopulta oltiinkin sitten neljänsiä!

En muista meidän porukan sijoituksista sen kummemmin kuin että Donna oli ilmeisesti PUN1 BIS2, Dusty PUN- ja Osmo PUN-. Kaikki esiintyivät hienosti :)

Eilen aamulla käytiin ensin Martan kanssa Haltialassa treffaamassa Katja ja Etta-pentu. Etta on Marttaa muutaman viikon nuorempi ja tytöt olivat suunnilleen saman kokoisia ja niillä oli tosi kivaa keskenään painiessa. Katjan kanssa puhuttiin jos nähtäisiin ensi viikolla uudelleen. Kuvia tulossa myöhemmin!

Huomenna olis tarkoitus suunnata kokeilemaan jälkeä ja lauantaina hakua!

Homeopatiaa ja koiran ruokintaa

 Joillekin on voinut käydä selväksi, että olen tosi kiinnostunut koiran ruokinnasta ja oon yrittänyt perehtyä siihen todella tarkkaan. Mua myös kiinnostaa koirahieronta, koirien fysioterapia ja eläinosteopatia (sekin erityisesti koirille). Oon taas perehtynyt lisää ruokintaan ja sen lisäksi homeopatiaan ja kukkaterapiaan. Kirjastossa oli hyllyssä sattumalta Ulla Kivimäen kirja ”Koiran luonnonmukainen hoito” ja päätin napata sen mukaan mökille, kerta sieltä ei parempaakaan lukemista meinannut löytyä. Nyt kun olen kirjan lukenut, en katsokaan enää että se oli huonoa lukemista, vaan itse asiassa oli kiva perehtyä vähän eri asioihin kuin aiemmin.

Alun alkaen en ole ollut erityisen kiinnostunut homeopatiasta, kukkaterapiasta tai mistään muusta vastaavasta, mutta nyt kun luin tuota Ulla Kivimäen kirjaa, kiinnostuin siitäkin. Aiemmin en ole uskonut siihen että ne voisivat auttaa, mutta tällä hetkellä mua kiinnostaisi perehtyä siihen vaan lisää ja kokeilla omillakin koirilla. Kirjassa mainittiin mitä kannattaisi kotiapteekkiin hankkia ja tekisikin mieli tuollaisia hankkia kotiinkin, jos niistä todella olisi apua.

Kirjassa kerrottiin lonkkanivelen kasvuhäiriöstä C-vitamiinin syötön kanssa. C-vitamiinin syötöllä ennaltaehkäistään lonkkavikaa ja kirjan mukaan sen on todistettu auttavan ja osa eläinlääkäreistä uskoo tähän. Amerikkalaisilla kasvattajilla saattaa olla pentujen kauppasopimuksissa pykälä, missä myyty lonkkavikainen pentu korvataan ainoastaan siinä tapauksessa, että sille on syötetty C-vitamiinia ohjeen mukaan alusta asti. Kirjassa kerrotaan myös, että eläinlääkinnän C-vitamiinipioneeri W.O Belfield ja luontaishoitoihin perehtyneet eläinlääkärit Lemmon ja Kearns eivät ole törmänneet yhteenkään parvoon sairastuneeseen C-vitamiinia syöneeseen koiraan ja näistä useimmat ovat olleet vielä rokottamattomia. Tämän jälkeen multa löytyy myös kiinnostusta syöttää C-vitamiinia noille koiruuksille, kerta siitä on tutkitusti ollut hyötyä. Silti vähän epäilen tämän todenmukaisuutta, vaikuttaahan moni muukin tekijä, kuin perinnöllisyys siihen.

Meidän omaan ”kotiapteekkiin” haluaisin mm. Apis Mellifica 30 (ampiaisen, mehiläisen, paarman, mäkäräisen, muurahaisen tmv puremaan oireiden ehkäisemiseksi), Aconitum 30 (korvatulehduksen ensioireet, korvan kuumotus ja punoitus), Nux Vomica 6-30 (myrkyllisten kasvien, alkoholin, suklaan ja ylensyönnin haittavaikutuksiin), Ferrum Phosphoricum 12-30 (yleinen kuumelääke), Arnica 30-200 (ensimmäisenä kyynpureman oireisiin), Apis 30 (toisena kyynpureman oireisiin), Vipera 30 tai Lachesis 30 (kolmantena kyynpureman oireisiin), Pyrogenium 30 tai Echinacea 30 tai Lachesis 30 (verenmyrkytykseen kyynpureman yhteydessä). Verenmyrkytystapauksissa annetaan vartin välein echinaceata ja lachesista, kunnes potilas saadaan lääkäriin, itse käärmeenpuremaan voidaan laittaa muutama tippa teepuuöljyä.
Näiden lisäksi olisi varmaan hyvä pitää meillä kotona ruokaöljyä ja parafiiniöljyä (polttavanmakuisten aineiden, esim. bensiini ja tärpätti sekä pesuainemyrkytys, vaikutuksen lieventämiseen), lääkehiiltä (kaikkiin myrkytystiloihin 1-5g/kg), maitoa nyt yleensä onkin (emäksisten aineiden neutralointi, pesuaineet ja elohopeamyrkytys) sekä K-vitamiinia (rotanmyrkyn syömisen jälkeen). Homeopaattisia lääkeaineita annetaan vähintään 20 minuuttia ennen tai jälkeen ruokailun. Niitä ei tarvitse niellä, vaan ne imeytyvät suun limakalvoilta.

Helmi syö meillä nyt raakaruokaa ja olen aika varma sen ruokavalion suhteen, että vitamiinit sun muut menevät vähän huonosti nyt, joten pitää tarkistaa vähän että miten niiden pitoisuudet Helmin ruokinnassa menee. Pitäisi sille kasvissosetta päästä tekemään itse, niin saisi lisäiltyä sinne kaikkea mistä Helmi voisi näitä saada, Mustin ja Mirrin Maukas –sarjan kasvissoseessa en usko olevan kaikkea tarpeellista, sen sisältö näyttää niin niukalta verrattuna kaikkeen mitä mä olen aina Helmin soseisiin itse laittanut. Tämän tekstin kirjoittamisesta on hieman aikaa ja tällä hetkellä Helmi syö Moren Senior -ruokaa ja tullaan syöttämään seuraavaksi yksi 2,5kg säkki Sam's Fieldin senior -ruokaa.
Martta syö Pro Pacin isojen koirien penturuokaa, se tulee varmaan siirtymään Boosterin penturuokaan tai Basiciin kunhan saa nuo Pro Pacin ruuat syötyä. Minni syö nyt Purina ONE Junior (12-24kk ruokaa), sillä satuttiin voittamaan sitä mätsäristä 6kg ja sen lisäksi Boosterin Basicia.
Vinna vuorostaan syö nyt Jahdin ja Vahdin energia –ruokaa ja aika varmasti tuun siirtämään sen joko Boosteriin tai Happy Dogiin, sillä kumpaakin on saatavilla Kiteeltä jälleenmyyjältä. Kalliimpaa ne ovat kuin tuo JV:n energia, mutta varmasti parempia ja voisi luulla että sopisivat tuolle herkkävatsaiselle paremmin. Vinna syö tällä hetkellä JV energiaa ja Boosterin Basicia.

Ulla Kivimäen kirjassa puhuttiin etoksiinista (E 324), jota useat koiran teolliset kuivaruoat sisältävät. Se on kasvinsuojelu- ja kuminsäilöntäaine ja sen käyttö on sallittua eläinrehuissa hapettumisen estoaineena. Etoksiini on terveydelle haitallista, joutuu se sitten iholle tai nieltäisiinkö sitä. Etoksiinia ei saa kemikaalilaisäädännön mukaan säilyttää elintarvikkeiden eikä eläinravinnon kanssa, mutta rehulaki sanoo, että sitä saa lisätä 150mg kiloon eläimen täysrehua. Miksi näin?
Kirjasta löytyi myös lista ruuista, mitkä sitä sisältävät ja niitä ovat mm. ANF, Hills Prescription Diet W/D, Purina, IAMS ja Royal Canine USA (nämä ruoat on mainittu Diane Steinin kirjassa Natural healing for dogs & cats, sivulla 178). Koiranruokavalmistajat eivät usein mainitse ruoan sisältävän etoksiinia, vaan se saatetaan mainita turvallisena antioksidanttina. Etoksiinipitoinen koiranruoka liitetään usein pentukuolleisuuteen, syöpään, kitalakihalkioon sekä muihin epämuodostumiin.
Kirjassa mainittiin myös lisäaineena natriumnitriitti, joka on ihmisillekin syöpää aiheuttava lisäaine. Sitä löytyy koiranmakkaroista, mutta meillä ei niitä koirat syökään (tai no varmasti söisi mutta ei olla osteltu).
Koirien teollisissa kuivaruuissa käytetään usein synteettisiä hivenaineita, koska ne ovat halvempia kuin luonnolliset hivenaineet. Tuoteselosteessa mainittu rauta voi olla rautaoksidia eli ruostetta ja magnesium huonosti imeytyvää magnesiumoksidia. Tuoteselosteessa voi olla laskettu magnesiumin oikea määrä suhteessa kalsiumiin, mutta koira ei voi hyödyntää magnesiumoksidia samalla tavalla oikeassa suhteessa kalsiumiin nähden kuin magnesiumia.

Monesti sitä alkaa miettimään, että mitä ruokaa sitä uskaltaa sitten koiralleen syöttää? Kaikissa on varmasti jotain vikaa, mutta mikä olisi sitten paras vaihtoehto laajasta kuivaruokavalikoimasta? Raakaruokintaan haluan vielä joskus Vinnan kanssa siirtyä, mutta se on vaan hieman kalliimpaa (toki ruoasta riippuen), vaatii pakastintilaa ja pennun kanssa en halua vielä alkaa barffaamaan, pentuaika on parempi mennä nappularuoalla niin ei tarvitse niin paljoa pelätä että syötän sitä väärin. Teollisen koiran kuivaruuan on kirjan mukaan havaittu aiheuttavan koiralle B6-, D- ja C-vitamiinien ja sinkin puutetta sekä kaliumin imeytymishäiriötä. Koska teollinen kuivaruoka voi myös sisältää teurasjätettä ja jäteviljaa, joka ei sovellu ihmisten ravinnoksi hajun tai jonkin muun viallisuuden vuoksi. Ja näitä me sitten syötetään meidän eläimille.

Luin myös Anders Hallgrenin kirjan ”Koiraongelmia ja ongelmakoiria” ja siinä tykkäsin erityisesti sivulla 67 alkavasta oppimisen kertomisesta (esim. operantti oppiminen jne.). Kirjassa myös puhuttiin ympäristön ja perinnöllisyyden vaikutuksesta siihen millainen koirasta tulee. Mukana oli myös Pertti Vilanderin ”Koirankorjauskirja”, jossa on Pertti Vilanderin ohjeet ongelmakoiran koulutukseen. Tupen jälkeen mua on kiinnostanut todella paljon perehtyä ongelmakoiriin ja niiden koulutukseen ja ongelmien purkamiseen. Oon netissä ja kirjoista lukenut ongelmakoirien koulutuksesta ja yrittänyt perehtyä siihen ja miettiä miten meidän omat ongelmat olisi ratkaistu. Hyvään alkuun katson meidän päässeenkin mm. ohitusten suhteen, mutta harmi että se jäi kesken kokonaan kun ei ollut täysin aikaa sille.

Muutaman päivän puuhailuja

Elina nappasi tänään mut, Vinnan ja Martan mukaan, kun lähti käymään Ojangossa treenaamassa. Elina oli suunnitellut myös mulle ja Vinnalle pienen ratapätkän (neljä estettä, pystyi toistamaan useaan kertaan), joka paljastuikin lopulta liian pitkäksi Vinnalle. Tehtiin sitä sitten vähän lyhyempänä ja sen lisäksi vielä suoraa. Martan kanssa tehtiin myös tuota ratapätkää, tosin vain kahta-kolmea estettä siitä. Martta pääsi myös tekemään suoraa pari kertaa. Keppitreeni jätettiin pois kokonaan tältä päivältä, sillä koirat väsyivät jo nopeasti tuostakin tekemisestä. Tehtiin tosi lyhyitä pätkiä ja välillä pidin tyttöjen kanssa taukoa tekemisestä. Koska Helmin kanssa ei tarvinnut juurikaan tauotella mitään, on siis ollut totuttelemista siihen, ettei pentu välttämättä jaksa enää silloin kun juuri itse innostuu ja haluaisi alkaa jankata lisää ja lisää.
Kun käytiin treenaamisen jälkeen kävelemässä Ojangon metsässä, Vinna ja Martta oli puolimatkassa menossa jonkun vieraan koiran luokse (havahduttiin Elinan kanssa siihen kun tää mies koiran kanssa vihels kuuluvasti, koira ei ilmeisesti ollut myöskään koiraystävällinen). Itsellä iski paniikki, että nyt ne menee sinne ja aloin äkkiä huutaa kumpaakin tyttöä luokse ja mitä ne tekivät? No tulivat luokse! ♥ Ihan superylpeä olin niistä, sillä ne olisivat voineet valita myös sen toisen koiran. Ja vieläkään en aio lisätä luottamusta Vinnaan yhtään sen enempää, niin paljon se on teiniperseillyt viimeaikoina.

Eilen vuorostaan käytiin Martan ja Vinnan kanssa Haltialassa Nean, Dustyn ja Emman kanssa. Vettä aluksi satoi, eikä muista ihmisistä ollut näin tietoakaan. Meitä sade ei kuitenkaan haitannut ja koirat tykkäsivät juosta vapaana! Vinna yllätti taas pari kertaa, kun tuli ihminen vastaan. Se taas harkitsi, kumman se valitsee - mut vaiko sen toisen ihmisen - ja kaikilla kerroilla se valitsi mut. Jee! Kunhan Minni lopettelisi juoksunsa niin pääsisi sekin taas seikkailemaan sinne, tänne ja tonne.

Huomenna treffataan aamusta Katja ja Etta -göötti, joka on Marttaa pari viikkoa nuorempi. Illalla olisi taas vuorossa match show Vinnan ja ehkä myös Martan kanssa Sahaajankadun kentällä Helsingissä. Perjantaina taas mennään todennäköisesti jälkitreeneihin Heidin ja Ava-valkkarin mukaan. Tekemistä siis riittää. Helsingissä pitäisi mennä pyörähtämään myös joku päivä Susannan kanssa.

Tänään Helmi varoi vasenta etujalkaansa. Makasi selällään lattialla ja Martta taisi pestä sen hampaita ja havahduin siihen että Helmi vinkui. En aiemmin ollut kuullut, että se vinkuisi, joten oli ihan hassua kuulla se nyt. Helmi piti tassua vaan suorana ilmassa eikä halunnut ojentaa sitä. Pienen hieromisen ja venyttelyn jälkeen Helmi pystyi kävellä sitä käyttäen, mutta ontui. Vähän hieroin sen molempia etujalkoja ja näiden ympäristöä lisää ja pian koira kävelikin taas normaalisti. Mikähän siinä jalassa sitten mahtoikaan olla? :/

Maalaiskoiran elämää

Oltiin viime viikko Ilomantsissa Vinnan kanssa mökkeilemässä. Ukki maksoi meidät käymään sen ja mummon luona mökillä, joten lähettiin 9.7 junalla Joensuuhun, mistä mummo ja ukki meidät tuli hakemaan autolla. Takaisin kotiin tultiin 15.7 illalla.

 

Vinna nautti kovin maalaiskoiran elämästä, oli oma piha ja rantaan lyhyt matka. Sai tulla mukaan istumaan saunan lauteille ja juosta pitkin pihoja loikkien ojasta seuraavaan. Sillä oli niin kiva mökkiviikko! Omassa pihassa parasta oli se, että sinne sai jäädä vaikka ihmiset meni sisälle. Siellä se höntti juoksi taloa ympäri onnessaan ja kun näki, että se on lähdössä pois pihalta - huusi vain sitä nimeltä ikkunasta niin se äkkiä juoksi etuovelle ihmettelemään kuka sitä huusi ja mistä. Mummon kasvimaalta Vinna kävi varastamassa mansikoita, joita se ei aina edes viitsinyt syödä - kunhan vain piti saada repiä ne pois sieltä! Vinnan harmiksi lintujen takia mansikoiden suojaksi pistettiin verkko, eikä pieni paimen päässytkään enää mansikkavarkaisiin. Vinna pääsi myös mukaan tarkistelemaan oliko katiskoihin tullut kaloja ja ihmetteli kovin niitä sätkiviä otuksia.



Maanantai-keskiviikko me vaan oleiltiin rauhassa mökillä, käytiin soutelemassa ja koira kävi uimassa. Vettä tuli melkein kokoajan taivaalta, joten oli vähän ikävää säätä. Keskiviikkona pyörähdettiin iltatorilla, Vinna tosin sai jäädä silloin ensimmäistä kertaa mökille yksin - eikä onneksi tuhonnut siellä mitään.
Torstaille meillä olikin vähän erikoisempaa tekemistä! Ilomantsissa on paikka nimeltä Anssilan maatilamajoitus (tmv) ja mentiin pyörähtämään siellä päiväreissulla. Anssilassa oli lehmiä, lampaita, kanoja, kissa ja kani. Vinna ensin ihmetteli kovin lampaita, mutta lopulta olis halunnut mennä aitaukseen tutkimaan niitä tarkemmin. Lehmät oli vieläkin tosi jänniä, mutta uskalsi tulla paljon lähemmäs niitä kuin aiemmin. Kanoja ei käytykään katsomassa ja kania Vinna ei tainnut edes tajuta. Kissaa sen sijaan ei näkynyt lainkaan, mutta talon Nana-koira kyllä nähtiin. Paikalla ajattelin, että Nanahan oli ihan kuin Peter Panissa esiintyvä koira, mutta lopulta kun kotona googlettelin, totesin muistot vääriksi. Eihän niissä ollut muuta samaa kuin koko ja nimi!
 Perjantai ja lauantai me taas vaan laiskoteltiin. Lauantaina mä uskaltauduin Vinnan kanssa uimaan suoraan saunasta, vähän kyllä epäilin, että onko se vesi miten kylmää, mutta tosiasiassa se oli aika lämmintä! Vinna tosin ei halunnut tulla mun kanssa uimaan, vaan pysytteli rannassa sen aikaa kun mä kävin uimassa mummon kanssa. Ihme koiruus.
Sunnuntaina oli sitten suuntana pääkaupunkiseutu ja Vinnaa taisi kovin harmittaa kun joutui junaan taas. Se olisi niin mielellään jäänyt vielä mökille, että alkoi itseäkin harmittaa. Parikkalan kohdalla junassa jopa mietin, että entä jos jäätäisiin junasta pois ja mentäisiin takaisin Ilomantsiin! En kuitenkaan lähtenyt toteuttamaan tätä ideaa, sillä viereiseltä raiteelta meni juuri silloin Joensuuhun päin menevä juna, eikä oltaisi keretty enää vaihtaa siihen ;) Jos vaan kyyti järkkääntyisi Joensuuhun asti, voisin kyllä mielelläni lähteä uudelleen Vinnan kanssa mökkeilemään Ilomantsiin!



Joka päivä tehtiin pihalla kujakeppejä ja tokoiltiin. Kujakeppien idea Vinnalla on painunut päähän ja muuten ne sujuukin aika avonaisina jo hyvin, mutta V oikaisee suoraan toiseen keppiväliin jättäen siis kaksi ensimmäistä keppiä väliin! Treenattiin loppuviikosta siis paljon helpotettuna sitä, että sain sen menemään kaikki kepit enkä vain osaa. Meillä oli kahdeksan puukeppiä käytössä. Tehtiin myös rengasta hulahula -vanteella ja kyllä V sen tajusi, mutta kiinnostus oli tosi huono, kun mummo raivaussahalla veteli puskia alas juuri silloin ja Vinna olisi sitä halunnut ihmetellä.

Nähtiin myös kyykäärme yhtenä päivänä, meinasin sen päälle talloa - onneksi en kuiteen tallonut. Vinna ei sitä huomannut, kun olin juuri sille kepin viskannut, mutta pienestä oli kiinni etten itse päälle tallonut! Punkkisaldo mökkiviikolta oli yksi punkki, ja sekin onneksi vaan käveli Vinnassa ja sai siitä nypättyä pois sen heti. Sen enempää ei niitä näkynytkään, vaikka tuo kaikki pusikot ja heinikot kävi varmasti läpi. Onko se valkosipuli vaan niin hyvää punkinkarkotinta ;)

Kotona Vinna pisti painit pystyyn heti Martan kanssa ja äidiltä sain kuulla, että Minni on nyt tosi herkkä juoksujen aikana. Helmi taas ei oo ollut taas kamalan innokas lenkkeilemään, mutta ei se enää pitkään aikaan olekaan ollut. Vinnan kanssa pyörähdettiin vielä koirapuistossakin kotona, sillä siellä sattui olemaan 3,5-vuotias sheltti ja reilu vuoden ikäinen muu koiruus. Kummastakaan ei V oikeen saanut painikaveria, mutta hyvin se silti yksin siinä hyppelehti!

Tähän pistelen vähän kuvia, kaikkia en ole vielä kerennyt läpi katsoa, joten lisää on tuloillaan jossain vaiheessa.

Aikuinen nainen mä oon..

Minni aloitti tänään 13kk iässä ensimmäiset juoksunsa! Kuukaus niitä on venattukin, joten oli se korkea aika aloittaakin ne. Eilen treffattiin Elina, Anni ja Nelli ja Nellillä oli juoksut lopuillaan. Minni ja Martta kovin nuuskutteli Nelliä ja Minni sitten keksi aloittaa omatkin juoksunsa.
Ehkä Vinnakin tässä lähiaikoina aloittaisi ne omat juoksunsa..? Sen kanssa suunnataan huomenna mökkeilemään Ilomantsiin.

Kuinka monta pantaa Vinnalla on?

- Muutama, onhan se sentään prinsessa.

Äiti antoi mulle miettimisen aihetta, kun se kysyi, että montako pantaa Vinnalla on. Tyhjentelin täällä sitten tänään laatikoita ja etsin kissojen ja koirien kanssa noiden pantoja (tosiasiassa Eppu ja Teppo vaan loikoilivat tyhjässä koiranruokasäkissä onnessaan), silti pari oli kadoksissa.
Lopulta voittajaksi pantojen määrässä selvisi Martta, jolla oli eniten pantoja meidän koirista. Tosin Martta onkin niin pieni, että sille menee muiden pentupannat ja osa Helmille ja Vinnalle ostetuista pannoista ei muille mene kuin sille..
Hihnoja meidän koirilla on kymmenen kappaletta, osan uudesta ulkonäöstä on Martta kiltisti huolehtinut. Sen lisäksi löytyy vielä muutama liina, oliskohan jotain jälkiliinoja. Meillä on myös viidet valjaat, kahdet T-valjaat ja kahdet Y-valjaat sekä yhdet vetovaljaat. Yhdet T-valjaat on Tupen (menee Vinnalle ehkä kun Vinna kasvaa) ja loput Helmin, mutta oon käyttänyt niitä myös Vinnalla, Minnillä ja Bonilla silloin kun se oli meillä. Vetovaljaat on olleet saksanpaimenien, toivottavasti menevät Vinnalle kun Vinna vähän lihoo ja saa massaa lisää. Ehkä M-koko olisi voinut olla Vinnalle parempi, mutta pitää toivoa että noikin kävisi (L-koko).

Vinnan pannat, vetovaljaat ja kaksi pantaa mitkä ovat Vinnalle vielä liian isoja.

Siinä on koiruuksien kahdet T-valjaat ja kahdet Y-valjaat. Sen lisäksi tuossa on koirien näyttelyhihnat, ensimmäisenä Vinnalle virosta ostettu nahkahihna+snake, sen jälkeen Helmin ja Martan puolkurra+hihna, sitten Minnin kaksi näyttelyhihnaa, Martan ja Helmin blingbling-hihna, ja sen jälkeen Helmin kolmas näyttelyhihna, jonka alunperin ostin Kinaa varten, kun kävin Kinan kanssa mätsärissä.

Tässä on sitten Martan kokoa olevat pannat mitä meiltä löytyy. Osa menee myös Helmille eikä ole näytetty Helmin pantakuvassa.

Alla vasemmalla Helmille sopivat pannat ja oikealla Minnille. Kaikki pannat ei ole siinä, kun jostain syystä jätin niitä laittamatta.

Minnin tossut, Vinnan heijastinliivi, yksi Helmin takeista, fleksi, haukunestopanta, koiruuksien kulkuskaulain, Vinnan kuonopanta, Rakastan agilityä -huivi ja kuonokoppa.

Australianpaimenkoirien erikoisnäyttely

Käytiin eilen Hausjärven Ryttylässä australianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä. Koko pentue oli kokoontunut paikalle ja sen lisäksi vielä kasvattaja ja Vinnan sijoittaja Eija olivat paikalla. Vinna esiintyi paremmin kuin olisin voinut toivoakaan ja oli tällä kertaa PEK4. Arvostelu meni näin "Lovely tricolor pattern. Good topline. Very immature in movement and in body." Ja jollain tapaa suomennettuna arvostelu menee siis näin (muistetaanhan mun surkea englanti...) "Ihana tricolor kuvio. Hyvä ylälinja. Erittäin kehittymätön/epäkypsä liikkeessä ja rungossa."
Vinnan sisaruksista Korppu oli PEK2, Lumo PEK2, Milla PEK3 ja Ronjaa ei sijoittunut, kukaan ei saanut KP:ta. Se sama kivan näköinen narttupentu voitti narttupennut, ketä on aina ennenkin Vinnan voittanut pentunäyttelyissä. Onnea Vinnan sisaruksien omistajille hienoista tuloksista, kaikki esiintyivät kehässä tosi kivasti ja olivat menestyksensä ansainneet! Pentujen isä Hero pyörähti myös kehässä saaden sieltä erittäin hyvän.

Näyttelyn jälkeen mentiin Sarin luokse grillailemaan ja koirat saivat juosta vapaana ja telmiä keskenään. Korppu kovin rakastui Vinnaan ja Rölli (Vinnan velipuoli, asuu Ronjan kanssa samassa taloudessa) vuorostaan Minniin. Koirilla oli tosi kivaa siinä painiessa, Marttakin löysi painikaverin saksanpaimenkoiran pennusta, Jaffasta. Harmi, ettei Martta ja Jaffa päässeet kunnolla leikkimään kun Jade ja Vinna menivät heti pilaamaan leikit.

Kuvia varmaan saadaan jossain vaiheessa jotain kautta? Itse ottamiani kuvia Sarin luota lisäilen myöhemmin.