kirottu joulukuu tai jotain sinne päin?

Hyvä tuuri jatkuu ja seuraa minua.. Tää joulukuu on varmaan jotenkin kirottu? Helmi on kipulääkekuurilla. Se oli joulun tienoilla kolmijalkainen, mutta venyttelyllä käytti jalkaa taas. Hetken päästä uudelleen kolmijalkainen, mutta hetken päästä käytti jalkaa taas. Myöhemmin se sitten alkoi uudelleen ontua, jonka jälkeen aloitettiin kipulääkkeet joita oli edellisestä kerrasta kaapissa jäljellä.

Vinna on ollut vähän jännä minun kanssa. Se kyllä kuuntelee, mutta sillä ei ole mitään mielenkiintoa treenata minun kanssa tai tehdä oikeastaan mitään. Sille riittää, että vien sen päivittäin ulos ja että se saa ruokaa eteensä. Se yleensä nukkuu minun vieressä yöt, mutta nyt se ei halunnut tulla lainkaan edes koko huoneeseen. Nukkukoot sitten muualla :)

Ylihuomenna vietetään Martan 2v synttäreitä ja 1.1 vuorostaan Helmin 11v synttäreitä. Tiitillä tuli tänään täyteen 11 viikkoa :) Huomenna pitäisi olla minun loman ensimmäinen päivä, jolloin ei pitäisi sataa vettä! Toivon, että päästäisiin huomenna sitten ulkoiluttamaan koirien kanssa kameraa. Tähän alle nyt ensin pari Tiitin 11vk kuvaa ja sitten joululahjakuvia noista koiruuksista.

Tiitiäinen 11vk

Näyttelyreeniä ;) Ollaan reenattu jo remmissäkin kulkua ja naksuteltu paljon seisomisesta. Kyllä se vielä oppii :)

Minni osasi avata itse joululahjansa

Martaltakin homma sujui leikiten!

Tiiti olisi halunnut varastaa muiden lahjat, sille piti näyttää että hei tää on sun ja avata sitä vähän. Sen jälkeen osasi itse avata loppuun.

Helmi nyt on vanha konkari jo pakettien avaamisessa, minun pikkuveljet antoi Helmin avata niidenkin paketit kun se siitä niin tykkää.

Martta oli nopein syömään oman siankorvansa ja vaani tilaisuutta varastaa Helmin lahja. Onnistuikin siinä (ihmettelen miten), mutta jäi nopeasti kiinni ja lahja palautui oikealle omistajalleen :)

Vinna ei osannut avata lahjapakettiaan, se pureskeli papereiden sisällä olevaa siankorvaa ja paketin joutui avata sille ettei se vahingossa olisi syönyt papereita..

Särmä ei osannut avata lahjapakettiaan ollenkaan, se vain iloisena kantoi sitä kun sen antoi sille. Kun sen avasi, niin kyllä se sitten kas kummaa sille upposi ;)

Loppuun vielä kuva paremmin voivasta Epusta!

Hyvää joulua!

Eli otsikko sen kertoo, hyvää joulua kaikille! :) Ulkona sataa ja sataa ja sataa vettä, siksi ei kuvia.

Me Helmin, Vinnan ja Särmän kanssa oltiin eilen viettämässä joulua Vantaalla minun isän ja hänen vanhempien luona. Kotiin tultiin sitten eilen illalla puoli kahdeksan aikaan. Olipa kiva taas käydä "etelässä" päin. Vielä reilu viikko ollaan vielä Pöytyällä ennen kuin lähdetään takaisin Kannukseen.

Pipsan kanssa asiat menee miten menee. Se oli ensimmäiset päivät minun kanssa outo, eikä suostunut syödä mitään. Nyt se jo syö ja on suht okei, mutta ei kyllä vieläkään ihan normaali. Katsellaan vähän päivä kerrallaan mitä tästä nyt tulee.

Poistin eilen Epulta tikit ja sen antibioottikuuri loppui eilen. Vielä sillä on pieni patti mahassa, mutta muuten kaikki alkaa olla suht ok. Sitten eilen, kun tulin Pöytyälle, niin Teppo oksensi vaaleanpunaista vaahtoa, jossa oli muovinpala ja verta. Yöllä joku oli oksentanut pöydälle ruokaa, mutta ei tietoa kuka. Huoh!

Koska tämä joulukuu ei ole mennyt ihan putkeen eläinlääkärikäyntien osalta, niin toissapäivänä koirien kanssa lenkillä päätin huitaista itseäni Vinnan remmillä naamaan. Hampaani sitten lohkesi siinä, huuleen tuli kahteen kohtaan haava ja se turposi. Nyt sitten pitää seuraavana arkipäivänä soittaa hammaslääkäriin ja varata aika paikkaukseen.

Tänään oon tehnyt koirille ruokaetsintää ja naksutellut Tiitille näyttelyseisomisesta. Hitto oon kyllä niin myyty. Erilaisia pintoja tuo pentu varoo ja jäätyy jos sen sellaiselle laittaa. Ensimmäisessä ruokaetsinnässä se hipsi varovaisesti syömään makupaloja ja jos kuului joku kova ääni (kuten Martta raapi oven takana), se oli heti pakenemassa pois paikalta. Jospa seuraavalla kertaa ei jännittäisi niin paljoa.

Mäkin haluan pienen göötin. Täällä Tiiti möyrii mattojen alla hurjasti muristen ja mattoja syöden. Välillä kömpii sieltä pois voidakseen purra äristen ja muristen muita koiria. Ulkona se lähtee täysiä karkuun, kun se pitäisi hakea sisälle. Se repii lelua paremmin kuin Särmä ikinä. Vähän hassu otus.

Onkohan olemassa gööttiä, jolla ei oo kiva luonne? Vai onko meillä vaan käynyt hyvä tuuri, kun ollaan saatu kolme gööttiä, joilla on kaikilla tosi kiva luonne.

Kuvatuksia

Tiiti 10vk

jouluksi kotiin !

Meillä voidaan hyvin. Käytiin torstaina aamulla eläinlääkärissä, kissalla kaikki ok. Mikä tärkeintä, ei tyrää. Kova patti on mahdollisesti arpikudosta, näin eläinlääkäri epäili. Tammikuussa pitää käydä näyttämässä pattia vielä uudelleen, mutta tällä erää kaikki hyvin. Maanantaihin asti pikkukissalla ab-kuuri ja sen jälkeen pitäisi poistaa tikitkin.

Nyt istutaan Särmän ja Epun kanssa junassa. Pitäisi saapua Turkuun klo 16.55 (tässä on yksi vaihto vielä Tampereella), eli tuntia aiemmin mitä alunperin muistin. Tää odottaa niin, että pääsee näkemään oman pienen pienen lapsen taas. Treenikamppeet mukana, että myö päästään taas treenaamaan!

Särmän kanssa on niin kiva matkustaa, kun se nukkuu niin kiltisti vaan junassa. Saa nähdä, mitä meidän Kannukseen paluusta lopulta tulee kera kahden koiran ja kissan. Eevan kanssa pohdittiin, että mun pitää varmaan ostaa joku pulkka missä vedän Eppua sitten Kannuksessa.. Ja siihen vois saada jotain muutakin tavaraa. Hienoja suunnitelmia, jotka menee pilalle jollain tapaa aina!

Kannuksessa on taas liikkeellä nenäpunkkia, toivon todella, että me vältytään siltä. Ei Särmä ole ollut kontaktissa nenäpunkkikoirien kanssa, mutta samoissa paikoissahan sitä kuiteen liikutaan. Eipä tuo ainakaan vielä pärski tai mitään. Toivottavasti ei alakaan pärskiä.

Vinna on myöhässä juoksujensa kanssa! Se on aina aloittanut ne ennen Hippiä, mutta nyt ei kuulu eikä näy, vaikka Hippikin aloitti juoksunsa jo! Mun tuurilla Pips aloittaa ne viikon sisällä siitä, kun ollaan tultu Kannukseen.

pikkukissa ja pikkukissan patti

Kirjoitin tänään aiemmin siitä, kun kaikki on hyvin. Epulle ilmestyi leikkauksen jälkeen jossain vaiheessa patti vatsaan. Se on suhteellisen iso pienellä kissalla ja se on kova. Oon kokoajan ajatellut, ettei se oo mitään pahaa, se vaan kuuluu olla siinä ja se lähtee kyllä pois kun haava paranee. Sitten menin ja kysyin siitä eläinlääkäriltä.

Viestin keskellä oli tälläinen lausahdus "toivottavasti ei tyrää". En enää tiedä, mitä pahaa ollaan tuon kissan kanssa oikeasti tehty. Eikö ollut jo tarpeeksi se suolitukos ja se puolentoista viikon sairastelu ja mun yöheräämiset? Kissa voi edelleen hyvin, mutta voi itku jos sillä on nyt joku napatyrä.

En ole varma, voi olla että muistan väärin. Mielestäni aiemmin tuo patti oli osittain kova, mutta osittain sellainen ällön löllö. Nyt se on kokonaan kova. Olen nyt sitten perehtynyt napatyrään kissoilla ja voi itku että taitaa taas tulla ell-reissu. Jos vaan saadaan aika elälle enää tälle viikolle. Toivon todella, että saadaan.

Koskahan nää murheet mahtaa jo riittää? Eiköhän ala olla pieni kissakin kokenut jo ihan tarpeeksi. En enää tän jälkeen sano, että joku eläin taitaa olla terve ja että se taitaa parantua. Viimeksi kävi ihan samalla tavalla.

Kunpa se nyt olisikin jotain muuta. Vaikka sitä kudosnestettä tai sidekudosta tai mitä tahansa. Jotain mitä ei tarvitse leikata.Voisiko se vaan nyt vihdoin olla ihan kunnossa?

ikävä pienen pientä paimenkoiraa.. ♥

Nyt uskallan sanoa, että minun kissa taitaa oikeasti parantua. Se syö, juo ja nukkuu sekä käy laatikolla. Se kehrää, pesee itseään ja tulee luokse kun kutsun sitä. Aamulla kun nousen ylös sängystä, se juoksee ensimmäisenä ovelle maukumaan ruokaa. Se on se minun kissa. ♥ Niinä hetkinä, kun pikkukissa vaan makasi sängyn alla, eikä reagoinut sanomalla "kur" kun koskin siihen, pelkäsin etten näe sitä tälläisenä enää ikinä. Mutta onneksi se on nyt kunnossa.

Vielä olisi Epulla edessä tikkien poisto, ei mitään käsitystä koska, mutta ehkäpä se selviää kunhan saan eläinlääkäriin yhteyden tässä toivottavasti tämän päivän puolella. Toivon niin, että ne saataisiin poistettua ennen kuin mennään Pöytyälle, koska jos ei saada niin siitä tulee niin hankalaa. Kaksi kissaa ja viisi koiraa, plus yksi kissa jolla kauluri ja tikit. Ei mikään kovin hyvän kuuloinen juttu.

Enää kolme yötä, niin saan oman mustan paimenen syliin. On sitä ihan hirmuinen ikävä, toivottavasti silläkin on ollut mua ja Särmää ikävä.. ♥ Niiin odotan, että pääsen sen kanssa treenaamaan. Kaamea treenikuume.

Särmästä on kasvanut muuten ihan hirmuisen iso poika. Se on muka 55cm korkea, eli se on mennyt Vinnan ohi! Särmä on ikuisesti pikku-Särmä, joten on niin hassua että se on jo Vinnaa isompi.

Mikään koti ei ole täydellinen ilman kissan tassujen tepsutusta.

Tänään on päivä numero 11 Epun sairastamisen alkamisesta. Olin jo pohtinut, että odotetaan maanantaihin. Seurataan kissaa ja toivotaan, ettei sen kunto romahda. Ja lopetetaan se maanantaina.

Perjantaina Eppu oksensi antibiootit ulos. Sen jälkeen se vähän piristyi. Se suostui syödä Nutriplus -geeliä itse ja vesi pysyi sisällä. Pohdin ja pohdin, pystyykö sen kanssa odottaa maanantaihin. Sitten juteltiin eläinlääkärin kanssa. "Se pitäisi ilmeisesti avata ja kontrolloida suolisto. Heikko kunto aina arveluttaa." Ja näin klo 14.30 lähdettiin koulun kautta järjestetyllä kyydillä eläinlääkäriin.

Ell varmisti minulta moneen kertaan, että tiedostanhan minä riskit. Ja tottakai ymmärsin ne. Pakko se oli avata, koska sen olo ei kohentunut ja ell tunsi suolessa jotain kovaa. Kissa nukutettiin ja vietiin leikkauspöydälle. Ell valmisteli sitä leikkaukseen ja sitten meni sähköt. Onneksi ei ollut kerennyt avata kissaa. Sähköjä ei kuulunut takaisin, joten ell haki lisävalaistuista ja aloitti leikkauksen. Suolistoa suojaavasta paikasta löytyi märkivä tulehdus, jossa oli ilmeisesti vähän mätää. Sen jälkeen ell löysi tukoksen. Pian tämän jälkeen sähköt palasivat, juuri sopivasti vierasesineen poistoon.

Vierasesine. Se oli joku todella kova muovinpala. Tummaa vihreää muovia. Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä se on syönyt sen. Ja kuinka se on ylipäänsä päätynyt syömään niin ison, kovan palan muovia. Se varmaan jääkin arvoitukseksi.

Päästiin eläinlääkäristä pois taksilla. Illalla odoteltiin kisun heräämistä ja sieltähän se sitten heräsi ♥ Siinä itse osasi huokaista syvään helpotuksesta. Tänään se on syönyt, juonut, kehrännyt, pessyt itseään ja hakenut ihmiseltä huomiota. Kun sille juttelee, se katsoo päin. Se loikkii tasoille. Vähän epäilyttää huokaista helpotuksesta, mutta ehkä uskallan tehdä sen.

Minun pieni kissa taitaa parantua ♥


ps. Tarkoitus uudistaa nämä sivut lähipäivien aikana!

pps. Viikon päästä minulla on oma aussielapsi sylissä.