Dansku 3v

Jospa sitä taas yrittäisi kirjoittaa. Tänään oli pitkälti taas koirien kera hallipäivä. Kiva olla opistolla. vaikka toisaalta ilmassa pyöriikin ahdistus. Tuntuu mahdottomuudelta, että saa kaiken muka tehtyä ennen kuin kalenteri näyttää päivämääräksi 1.8.2015. Niin, silloin mun pitäisi olla virallisesti eläintenhoitaja. Vielä uupuu 270 työssäoppimistuntia eikä ole mitään hajua siitä, kuinka ne saadaan. Mutta jospa ihan siihen asiaan eli tämän päivän hallireenailuihin.

 Danskun kanssa tehtiin alkuun kisanomaista tokotreeniä. Alkuun kahden minuutin paikkis ryhmässä, ohjaajat näkyvillä. Dansku vaihtoi lonkalleen paikkiksen aikaan, mutta siellä se pysyi oikein kauniisti. Sitten oli vuorossa seuruuta, joka meni myös suht hiljaa. Siihen alkuun tehtiin hiljaisuustreeni, josta suoraan seuruuseen. Nykyään palkkaan sen myös liikkeiden jälkeen suoraan makupaloin maahan. Tuntuu, että tämä syö Danskin motivaatiota, mutta tehdään myös pallon kanssa reeniä vaihdellen. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, vähän ääntelyä alkuun, mutta muuten hiljaa. Luoksetulo oli hyvä, tehtiin ilman stoppia läpijuoksuna.

Viimeisenä tehtiin sitten Danskun kaukoja, joihin saatiin oikein hyviä vinkkejä. Dansku välillä nimittäin jämähtää sinne maahan eikä sieltä sitten nouse ylös, sanoi mitä sanoi. Tänään tehtiin huomio, että se jämähtää maahan, jos se joutuu odottaa yhtään pidempään. Se menee johonkin paikkismoodiinsa. Tänään D teki sen taas ja aina kun se ei noussut ensimmäisellä tai toisella käskyllä, niin nostin sen kaulapannasta nätisti istumaan. Toistettiin tämä useampaan kertaan lyhyen välimatkan kera. Ja se alkoikin pikkuhiljaa tuottaa tulostaan! Tätä treeeniä jatketaan nyt, vähitellen matkaa pidentäen.

Tiitin kanssa tehtiin vähän tokoa ja vähän aksaa. Tokossa maahanmenoja, perusasentoa ja seuraamista. Maahanmeno sujuu jo paljon paremmin ja seuruita Tii tekee välillä kivasti lyhyitä pätkiä ja välillä vähän huonommin. Innokas se ainakin on. Aksassa tehtiin muutaman esteen rataa ja Tiiti on niin minussa kiinni eikä ole estehakuisuutta vielä kunnolla. Loikki vaan innoissaan mukana ja saatiin tehtyä kivoja pätkiä. Välillä sitä alkoi epäilyttää, että onko minulla joku muu taka-ajatus, mutta pääsi näistä ajatuksistaan ja teki iloisesti esteitä. Putki oli tänään vähän epäilyttävä, mutta teki sitäkin välillä kivasti. Agilitykontaktitreeni on Tiistä ihan hirmuisen kivaa ja sitä se tekee mielellään.

Dansku 3v

Dansku täytti tänään kolme vuotta ja yhteistä taivalta meillä on takana suunnilleen 8 kuukautta. Särmän jälkeen en vain uskonut kohtaavani samanlaista koiraa. En kohdannutkaan samanlaista, mutta sain silti käsiini jotain niin täydellistä.

Tiiti 1v 6kk

Tiiti aksaa ja Dansku tottistelee

Tänään oli ensimmäiset käytännöntunnit pieneen ikuisuuteen. Viime jaksossa pääsin käytännöntunneille vain muutaman hassun kerran, mutta tänään sitten oli tiedossa aksaa! Otin molemmat koirat mukaan ja tarkoitus oli ottaa Danskun kanssa vähän tottisteluja niin, että oli häiriötäkin ympärillä.

Ensin Tiitin aksailuista. Tiitihän on kahdesti käynyt äitini kanssa agilityn alkeiskurssia, joten hypyt ja putket jollain tapaa hallussa. Tehtiin alkuun putkea, sen jälkeen hyppysuoraa ja vielä putkea ja hyppysuoraa. Nämä useassa eri osassa, joiden välissä Tiiti kerkesi pissatakin agilitykentän ah niin ihanalle tekonurmimatolle.

Tiiti teki putkea ja hyppysuoraa oikein hienosti. Hypyissä oli osalla kertaa rimat ja osalla ponnarit, ponnareilla Tii teki paljon paremmin. Se on jollain tapaa kauhean kömpelö koira loikkiessaan. Hallilla Tiiti oli tosi hienosti, ei jännännyt esteitä vaan teki ihan sujuvasti. Kuitenkin päätettiin kokeilla putkea suoran alkuun toisesta suuntaa ja pienelle göötille iski paniikki. Se huomasi minun vieressä seinässä oven. Huomasin siitä heti, kun se vilkaisi ovea ja ahdistui, sillä sen koko olemus muuttui. Siitä tuli todella varovainen eikä halunnut tulla enää minun lähelle tai tehdä esteitä. Tiiti lähti juoksemaan karkuun, vaikka makupaloin yritin houkutella sen luokseni. Sitä vaan ahdisti aivan liikaa. Kun sain sen vihdoin istumaan maahan ja näin kytkettyä kiinni, se ei kyennyt ahdistukseltaan syödä edes makupaloja.

Tähän väliin otettiin tauko ja halusin ehdottomasti päästä sen jälkeen vielä Tiin kanssa radalle, jottei se muistaisi agikenttää ikävänä paikkana. Tauolla leikittiin ja pidettiin hauskaa, ettei toiselle göötille jäisi ikävä fiilis. Onni oli selkeästi mukana matkassa, sillä Tiiti ei muistanut agipuolella enää ikävää ovea vaan teki esteitä iloisesti. Välillä Tii haki putkea tehtäessä putkea hyvin ja välillä ei niin hyvin. Mut ihmekö kun ohjaajakaan ei sitä osaa ohjata. Viimeksi kun joskus aksaillut, niin ison koiran kanssa niitä pätkiä on tehty ja nyt se iso koira on vaihtunut pieneen taas erilaiseen koiraan.

Tehtiin Tiitin kanssa myös maahanmenoja, perusasentoja ja seuraamista. Maahanmenot sujui jo pienemmällä käsiavulla ja siellä pysyttiin aavistus kauemmin. Tiiti myös leikki ns. vieraan tutun ihmisen kanssa. Tiitin aiemmilta Kannus-vierailuilta tutun, mutta nyt tämän täälläolon jälkeen kuitenkin vieraan. Tehtiin kanssa agilityn kontakteja pöydän päältä lattialle menevällä puomin kontaktilaudalla. Se oli Tiitistä ihan hirmuisen kivaa ja teki oikein hienosti avustettuna.

Danskun kanssa otettiin seuruita, hiljaisuusharjoituksia seuruiden alkuun, jääviä liikkeitä, kaukoja ja luoksetuloa. Saksalainen teki oikein kivasti ja saatiin kentän laidaltakin palautetta siitä, että sehän seuraa hiljaa ;) Ongelma onkin nykyään lähinnä se, että se liikkeiden alussa huutaa. Pitäisi kokeilla tehdä enemmän liikkeitä ketjuttamalla ja katsoa mikä olisi paras tapa toimia niin, että se pitää naamansa ummessa. Koen, että niistä meidän hiljaisuusharjoituksista on ollut huiman paljon apua.

elämä on jännää t. tiiti

Ollaan oltu kohta kaksi viikkoa Kannuksessa niin, että Tiiti on ollut myös täällä. Miljoona kertaa olen aloittanut kirjoittamaan, mutta jotenkin se on aina vain jäänyt. Olen niin tajuttoman onnellinen siitä, että se göötin mentävä aukko sydämessäni on nyt ainakin toistaiseksi täytetty. Aika näyttää jatkaako sen paikkaamista tulevaisuudessa Tiiti vaiko joku muu.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin Tiiti on sopeutunut tänne. Ainoa jännempi paikka on meidän keittiö, mutta kun ei turhaan höösää niin Tiiti kykenee kävelemään sielläkin. Ensimmäiseen puoleentoista viikkoon sen ei tarvinnut tulla sinne, mentiin koiran rajojen mukaan. Sitten aloin pikkuhiljaa vaatimaan asioita ja hihnassa kannustin sen keittiöön. Kauheesti jännäsi, mutta toimintakyky säilyi. Ollaan syöty sisällä portaissa makupaloja, jottei ne olisi niin kauhea paikka. Ulkona on kohdattu jänniä siltoja ja jäisiä teitä, mutta kaikesta tuo on selvinnyt ja ollaan koitettu olla rauhallisia :)

Alan pikkuhiljaa taas saada käsitystä Tiitin toimintakyvystä ja sen säilymisestä tai kadottamisesta. Tiiti on saanut sellaisen käsityksen jostain, että jos se yllättäen kutsutaan luokse, niin se halutaan viedä johonkin jännään paikkaan. Ollaan tehty tosi paljon nyt ns. yllättäviä luoksetulokutsumisia ja välillä Tii tulee iloisesti luokse ja välillä paineistuu ja hiipparoi epäilevänä kauempana. Välillä se taas tulee luokse ihan maassa mielinkielin että ei kai nyt tapahdu mitään pahaa.

Kun totuttelen sen kanssa uusiin jänniin paikkoihin, pyrin nyt siihen etten millään tapaa kutsu sitä luokseni. Kehun ja saatan jutella jotain hölynpölyä, mutta en painosta sitä kutsumalla luokse. Haluan ehdottomasti siedättää siltä pois sitä harhaluuloa, että luoksetulosta voi seurata jotain tosi ikävää ja jännää. Luoksetulon tulee aina olla ehdottoman kiva ja paras juttu mistä seuraa vaan kaikkea kivaa. Lenkillä ei ole mikään paha juttu, jos Tiin kutsuu luokse. Se tulee aina yhtä iloisesti eikä ole mitään pelkoa jostain jännästä. Muualla Tiitiä saattaa alkaa kuitenkin epäilyttää eikä se olekaan täysin luottavainen.

Mittaan Tiitin toimintakykyä aina sekä makupaloin että leikkimällä. Tiiti rakastaa leikkiä ja yleensä makupalan nähdessään se alkaa onnellisena hyppimään ja miettimään mitä kivaa tehdään. Kun ollaan jännässä paikkaa ja se menettää toimintakykynsä se ei syö eikä yhtään riehaannu. Kun ei jännitä niin paljoa, se pystyy vähän syömään (maasta, ei kädestä) ja samoin kiihtyy vähän riehuttaessa. Kun haastan sitä leikkimään itseni kanssa, huomaan sen vapauttavan sitä, paitsi jos koira on menettänyt toimintakykyään liikaa. Tällöin pieni göötti makaa kyyryssä maassa ja varoo liikauttamatta edes korvaansa. Kun Tiiti on täysin vapautunut se pystyy riehumaan ja tavoittelee makupaloja varomatta alustaa. Tämän suhteen mietin alkavani pitää kirjaa kaikista jännistä jutuista mitä sen kanssa teen ja laitan ylös millä asteella se menettää toimintakykynsä (esim. asteikko 0-5, 0= ei ollenkaan, 5=täysin).

Toistaiseksi ainakin ollaan Tiitin kanssa otettu rennosti. Totuteltu asioihin, mutta en ole vaatinut siltä liikaa. Pieniä normaaleja juttuja, joiden pitää toimia. Muuten Tiiti saa tehdä asiat miten haluaa, se tulee jänniin paikkoihin halutessaan tai jättää tulematta. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa vein sen käymään hoitolan liukkaalla lattialla ja sen lisäksi käytiin tänään eläinlääkärissä, mutta siitä myöhemmin lisää. Se pystyi liikkua kaikkialla, vaikka jännäsi ihan hirmuisen paljon.

Jos Tiitille tulee "paniikki" päälle, olen pyrkinyt ainoastaan rauhoittamaan sen. Kun se on rauhallinen eikä kauho joka suuntaan päästääkseen pois, se pystyy ajatella selkeämmin eikä menetä toimintakykyään kokonaan kun on rauhoittunut. Kun se on paniikkitilassa, ei ole mitään järkeä lähteä namittamaan tai riehuttamaan sitä. Mieluummin rauhoittaa sen ja saa sille toimintakykyä takaisin sitä kautta.

Tiiti alkoi eilen siristelemään oikeaa silmäänsä. Putsailin sitä keitetyllä vedellä ja tälle aamulle oli aika eläinlääkärille KC-rokotetta varten ja täälä oli tarkoitus näyttää sitä silmää sitten myös eläinlääkärille. Ajattelin silmän olevan korkeintaan tulehtunut vähän tai siellä olevan roskan, mutta otettiin koira pöydälle ja reikä oli heti nähtävissä, kun ell silmään kurkkasi. 10 päivän ajaksi tipat silmään ja toivotaan, että sillä paranee. Mennään kahden viikon sisään uudelleen eläinlääkäriin - hakemaan se KC ja tarkistamaan silmä uudelleen.

Olen erittäin ylpeä pienestä Tiitistä. Pelkäsin Tiitin paineistuvan hoitotoimenpiteistä (silmätippojen laitto) ja yrittävän pakoon siinä samalla tavalla kun jännillä alustoilla. Kuitenkin olen erittäin tyytyväinen siihen, miten pieni göötti antaa laittaa tipat eikä yritäkään pakoon millään tapaa. Vaikka se tietyissä tilaneissa paineistuu, niin erittäin hyvä piirre ettei se siirrä sitä ahdistusta kaikkeen muuhunkin mikä voisi olla yhtä jännää.

Ollaan myö jotain reenittykin, mutta tää oli nyt tälläinen jännitystiitipostaus, ehkä seuraavalla kerralla jotain muutakin! Toivottavasti tästäkään saa edes mitään selkoa, yritin kirjoittaa ihan ymmärrettävästi, mutta ajatukset risteilee.

ensimmäinen avoimen koe

Käytiin tänään - tai no itseasiassa eilen - meidän ensimmäisessä avoimen luokan kokeessa. Ennakkoon multa löytyi epäilykset siihen, sujuuko meidän nouto. Toki sitä aina epäilee muidenkin liikkeiden sujuvuutta ja olen vielä niin ahdistunut ja jännittynyt kokeissa, että epäilen tuplasti. Dansku oli tänäsessä kokeessa omasta mielestäni kehässä vähän jollain tapaa poissaoleva. Hyvin se teki ja teki minun kanssani, mutta jollain tapaa se ei vaan ollut normaali. Ei meillä kaikilla voi olla hyviä päiviä ja pääasia ettei luovuteta epäonnistumisten kohdalla vaan yritetään paremmin.

Tämän päiväinen rivi näyttää tältä
Paikalla makaaminen 3min  - 10
Seuraaminen taluttimetta - 8
Liikkeestä maahanmeno - 8
Luoksetulo - 6
Liikkeestä seisominen - 8.5
Nouto - 8
Kaukokäskyt - 0
Hyppy - 9.5
Kokonaisvaikutus - 7
Kokonaispistemäärä 139 ja AVO3.

Kokonaisuudessa olen tähän siis erittäin tyytyväinen. Koe oli varmaan parhaiten järjestetty missä olen aiemmin ollut ja senkin puolesta vain hyvää sanottavaa tästä. Tuomari kehoitti Danskua olemaan itkemättä paikkiksen jälkeen. Se makasi hiljaa, mutta kun odotteli mitä seuraavaksi tehdään niin vinkui perusasennossa.

Luoksetulon stoppi ei toiminut. Tuplakäskytin, koska koira hiipi kohti. Tuli hyvin eteen ja siitä sivulle, mutta olis vielä pysähtynyt ;) Noudosta olen erityisen ylpeä, sillä Dansku iloisesti haki kapulan ja palautti sen yhtä iloisesti. Jäi istumaan kauas ja kun olisin ottanut kapulan pois niin nappasi sen takahampaille. Ollaan viime päivät treenattu sitä, että palautus olisi superkivaa ja pelkäsin että se palauttaa kapulan hitaasti ja sylkäisee sen jalkoihini. Saksalainen teki positiivisen yllätyksen tässä kohti ♥

Kaukot oli sitten taas oma juttunsa. D jäi siinä erittäin hyvin maahan. Annoin käskyn istumaan, niin toinen edelleen makasi. Nollattiin liike ja yritin tuomarin kehoituksesta saada sen vielä lähempänä koiraa nousemaan, mutta Dansku vain makasi maassa johon se oli käsketty. Vähän vaihtoi asentoa ja meinasi nousta muttei kuitenkaan. Tänään oli makoilupäivä ;) Kokeen jälkeen testailtiin parkkipaikalla kaukoja ja siellä ne taas toimi. Jostain syystä meidän ajatukset ei vaan käyneet itse kokeessa yksiin, mutta onneksi niillä on vielä aikaa käydäkin!

Hypyssä Dansku meinasi käydä maahan toiselle puolelle, mutta tuomarin & liikkurin sanoin Danski pelasti tilanteen hyvin nousemalla maasta istumaan. Taisi aivot alkaa raksuttamaan, et hetkinen ei tän kuulukaan mennä näin. Hyppyyn olin muuten tyytyväinen, Dansku oli hieno ♥


Videon otti Oona Mäki, suuri kiitos! Oli ihana myös nähdä pitkästä aikaa muutenkin kuin ohimennen :)

Haettiin Danskun kanssa perjantaina Tiiti Riihikoskelta ja meidän lauma on ainakin toistaiseksi yhden göötin verran rikkaampi. Tiitillä on ollut tänään rankka päivä, kun saanut taas kohdata kaikkea tosi jännää, mutta kaikesta on selvitty ja nyt uni maistuu. Tänään saavuttiin siis takaisin Kannukseen ja nyt valmistaudutaan tuleviin koitoksiin.

vuoden ensimmäinen jälki

Tehtiin kevään eka jälki viime viikolla. Dansku jäljesti hyvin, ei ehkä peltojäljelle tarpeeksi tiiviisti kuono maassa. Metsässä ei niinkään haittaa jos se kuono sieltä maasta irtoaa, mutta pellolla olisi suotavaa, että se olisi siellä maassa. Kerran tuo koira muuttui epävarmaksi ja tuli kysymään multa että hei miten tehdään, mutta sen jälkeen jäljesti loppujäljen hyvin ja vaikka hukkasi kerran jäljen niin löysi sen uudelleen hienosti. Jäljen varrella oli yksi esine, jonka D ilmaisi hyvin. Tästä syttyikin palo jäljestämiseen taas, mutta katsellaan nyt ;)

Lauantaina olisi tokokoe. Danskun noudon kanssa on ollut ongelmia, mutta tänään saatiin taas kivoja treenejä sen suhteen. Kaukot ja luoksarin stoppi on toimineet nyt viime päivinä, mutta se nouto aiheuttaa itselle harmaita hiuksia.. Voi olla, että nollataan se kisoissa lauantaina, mutta sen jälkeen meillä onkin aikaa reenilöidä sitä vaikka miten pitkään ja katsella ylempienkin luokkien liikkeitä. Kisaamisia katsellaan sitten sen mukaan miten liikkeet kehittyy, vielä meillä on aikaa ennen elokuun sääntömuutosta :)

Noudossa meillä on ollut siis palautuksen suhteen ongelmaa ja olen pätkinyt noutoa osiin uudelleen. Nyt meillä on loppuun pallopalkka, joka on selkeesti ollut se superjuttu tässä. Palautuksessa Danskun motivaatio on ollut nolla, sillä ei ole ollut selkeästi tarpeeksi kivaa loppupalkkaa ja hyötyä siitä kapulan palauttamisesta. Noudosta on alkanut tulla vähän tylsä liike, vaikka innoissaan se kapulan aina hakee. On ruvennut kuitenkin a) sylkemään kapulan mun jalkoihin tai b) palauttamaan sen mun selän taakse (eli menee selän taakse istumaan kapula suussa palautuksessa). Vähän mielenkiinnolla odotan miksi tämä kehittyy kokeeseen mennessä.

Kaukoja olen stressannut, mutta nyt saanut taas todeta että kyllä tuo koira osaa. Seuraamisissa se ei poikita niin vahvasti ja tänään viimeksi kiinnitin huomiota siihen, kun se teki pitkää pätkää hiljaa. Alkuun piippaili, mutta sen jälkeen mentiin hissun kissun. Siitä olen ylpeä <3 p="">
Tänään käytiin Danskin ja Danskin entisen omistajan kanssa lenkillä. Oli ihana nähdä tuota koiraa vanhassa tutussa porukassaan ja silti samalla huomata että on siitä vaan tullut mun koira. Olen ihan tajuttoman kiitollinen siitä, kun sain itselleni tuollaisen helmen. Se on todella mahtava koira, sopii omaan käteen täydellisesti ja tykkään tehdä sen kanssa ihan mitä vaan. Oli se tekeminen sitten hihnalenkkeilyä, sisällä löhöilyä tai treenailua. Se on aina niin mukana kaikessa ja tykkää kaikesta mitä sille vaan ehdottaa. Edelleenkin sitä vaan ihmettelee, että niin tuollainen yksi pieni tähti yllättäen saapui mun elämään ja yhtä yllättäen varasti mun sydämen. Se on niin huippu tyyppi.

2v 11kk

Huomenna käydään Danskin kanssa hakemassa Pikku-Tiitiäinen Pöytyältä ja siitä alkaa pienen Tiitin matka kohti Kannusta ja meidän laumaa. Tiitin alusta-arkuus tuntuu pahentuneen, joten se tulee taas määrittelemättömäksi ajanjaksoksi siedätyshoitoon meidän laumaan. Aksaillaan, yritetään sosialistua ja keksitään kaikkea kivaa pienen Tiitin päänmenoksi :) Meidän laumasta löytyy aina tilaa yhdelle pienelle Tiitiäiselle.

Dansku tottistelee

Saatiin eilen hallilla vinkkejä Danskun kanssa hiljaiseen tekemiseen. Eli perusasennossa heitellään makupaloja maahan -> koiran vire rauhallisemmaksi ja siitä suoraan pieni pätkä seuruuta ja palkka hiljaisuudesta. Eilen tämä toimi hyvin, tänään huonommin. Saatiin onnistuneitakin pätkiä, mutta välillä tuolla "purkautui" se vinkumattomuus sillä että se syöksähti huutamaan. Mut pääasiassa meni hyvin ja tullaan näitä treenejä tekemään jatkossakin. Yritän opettaa sille sanaa siihen, että lähdetään rauhassa liikkeelle.

Mä olen vihdoin näin yli puolenvuoden tietokonettomuuden jälkeen saanut uuden laturin läppäriin ja pääsen ihan koneella kirjoittelemaan tänne. Niin huippua verraten puhelimella ja tabletilla kirjoitteluun. Alkuun jo mietin, että mitä mä edes teen tietokoneella enää, mut on tää silti vaan ihan parasta että on taas kone jota voi käyttää. Pitää vaan silti huolehtia, ettei toi tabletti jää ihan tarpeettomaksi, kun on sellanen tullut syksyllä hommattua ;)

No mutta siis, käytiin eilen hallilla ja käytiin tänäänkin hallilla. Kovasti treenataan tuleviin koitoksiin, jotka häämöttää edessä. Olisi tarkoitus siis hakea avoimesta luokasta Tk2 tai vaihtoehtoisesti vain yksi ykköstulos ja siirtyä kisatauolle miettimään ja pähkäilemään ylempien luokkien liikkeitä. Alkuunhan mulla oli tarkoitus käydä Danskun kanssa kisaamassa vain TK2 verran ennen sääntöjen muuttumista, mut pikkuhiljaa mieleen hiipinyt ajatus siitä, että jos sitä kuitenkin yrittäisi niin pitkälle kuin taidot riittää molemmilla. BH-koetta olen katsellut ja pohtinut, mutta tarttis vaan alkaa iskostaa sitä kaaviota omaan päähänkin, että pääsis sinne kokeeseenkin jos paikka jostain saadaan. Kesään mennessä jos saisi BH:n tehtyä ja kesän kuluttaisi metsäjälkiä tehdessä. Olis suunnitelmat alkaa viestiäkin treenaamaan, mutta metsäjälki on helppoa kun ei oo periaatteessa kenestäkään riippuvainen ja voi käydä treenaamassa miten itseä huvittaa.

Eilen tehtiin hallilla lähinnä hiljaisuusharjoituksia, muutama kerta hyppyä, paikkis, luoksetulo ja sit lähdettiin kotiin. Saatiin luoksetulon stoppiin vinkkejä, Dansku on alkanut hiipimään siinä vähän. Muuten tuo teki kaiken ihan omaan tapaansa ja hyvin enkä voinut olla muuta kuin tyytyväinen sen tekemiseen.

Tänään jatkettiin hiljaisuusharjoituksilla, tehtiin huutoseuruuta etäpalkalla, otettiin jäävät, luoksetulo, hyppyä, paikkista, kaukoja ja noutoa. Tuntuu, että treenattavia juttuja vaan tulee kokoajan lisää, mutta onneksi on koira, joka rakastaa yli kaiken tehdä. Tämän päivän hiljaisuusharjoituksista kerroinkin yllä. Etäpalkkaseuruussa Dansku edisti ihan järkyttävän paljon estäen kävelyä. Se etäpalkka ei siis ole toimiva juttu tässä vaiheessa, kun haluan ylläpitää sen hyvää seuraamista. Ehkä pienissä määrin voisi toimia, mutta tänään ei niinkään. Jäävät oli ok, Dansku jää sekä maahan että seisomaan hyvin.

Luoksetulossa vapautin Danskun aina liki suoraan käskyn annon jälkeen ja yritin tehdä käskystä painokkaamman ja muutenkin napakamman. Ja hyvin tuo teki, paremmin kuin eilen. Itse oppii kokoajan uutta tuon kanssa, kun saa miettiä mitkä toimintatavat ovatkaan meille niitä parhaimpia.

Hyppyä tuo teki hyvin. Ekalla kerralla yritti karata etäpalkalle, mutta sen jälkeen toimi. Moneen treenikertaan ei ole enää kolissut ja koira toimii hyvin. Ainoastaan sen eteentulon ja sivulletulon kanssa olen saanut tehdä harjoituksia, että kumpi käsky nyt oikeasti tarkoittaa kumpaa. Tänään se pyrki "sivu" käskyllä tulemaan hypyn toiselta puolelta eteen istumaan ja kun sanon kotona treenaillessa "tänne" niin se pyrkii tulemaan sivulle... No, tämän suhteen ollaan treenattu ja treenataan edelleen.

Paikkis oli ok. Makasi ja odotti hienosti. Ainoastaan koiran luo palatessa ajattelinkin että jos vaihteen vuoksi menisinkin sen sivulle takaisin oikealta puolelta. No, tämä kannattaisi päättää ehkä aiemmin kuin koiran vasemmalla sivulla ollessa, sillä kun lähdinkin peruuttamaan pois niin sain koiran mukaani. Aina sitä oppii, vaikka maassahan sen olisi pitänyt pysyä.. Kaukot sujui tänään ihan huippuhienosti! Olen niin ylpeä tuosta, koska kaukojen suhteen olen itse ollut todella epävarma. Tänään koira teki oikealla välimatkalla hyvillä nousuilla kaukoja eikä näyttänyt kertaakaan siltä että tulisi esimerkiksi luokseni. Alkaahan tää työ tuottaa tulostakin!

Nouto sujui tänään oikein hyvin. Yritän opettaa Danskua palauttamaan kapulaa suoraan sivulle, olisi tavallaan koiran kannalta helpompi ja minimoisi virheitä. Toistaiseksi sanon Danskulle vielä kapulan palautuksessa sivu, jotta sen päähän iskostuisi sivulle palauttaminen. Kerran jätin sanomatta ja koira tuli istumaan puolen metrin päähän eteen.. Alkuun siis ollaan treenattu eteen palautusta, mutta ei sitäkään nyt tuollaisella välimatkalla ohjaajaan..

Vikana juttuna tehtiin hallilla ruutua. Ei olla koskaan ennen sitä Danskun kanssa tehty, mutta nopeasti tuo oppii. Tehtiin namialustalla ja tosi hyvin sain koiraa irtoamaan ruutuun ja pysymään siellä loppupalkan antoon asti. Tässä taas muistaa, että kun jonkun käskyn kunnolla opettaa, niin kyllä tuo sen osaa. Se on vaan omalla tavallaan niin varma tekijä. Nyt koputan varmuuden varalle puuta, koska nyt tämän jälkeen kaikki varmaan alkaa kaikkien liikkeiden suhteen murentua ;)

Mutta nyt on ollut paljon kivoja treenejä ja olen varma että kyllä tästä hyvä tulee, vaikka meidän tapauksessa se ei tulisikaan ihan niin hiljaa!

Tässä vielä linkki Purrin omaan pahisblogiin, Purri haluaa olla elämänsä oma tähti. Tästä syystä sillä on nykyään oma pahistelublogi ;)

taitodansku

Avoimen liikkeet sujuu kokonaisuudessaan hyvin, kun vertaa siihen minkä verran ollaan niitä tehty. On tässä ollut itsellekin totuttelemista, kun ei meinaa muistaa että tuo koira ei oikeesti ole niiden käsiapujen perään juurikaan ;)

Paikkis niin, että mä olen piilossa, on tehty kahdesti. Kummallakin kerralla ihan ok. On päkyillyt vähän ympärilleen, muttei ole lähtenyt tai näyttänyt lähtevän. Uskon, ettei paikis häiriössä ole sille yhtään sen vaikeampi. Mut katsellaan :)

Seuruut on nyt ollut ihan ok, välillä aukeaa takaa mutta korjaa ihan hyvin. Ollaan tehty oikeasti todella paljon paikallaan kääntymisiä ja tuo koira käyttää sen takapäätä niiiiin paljon paremmin nyt! Jäävät myös ok. Seisomisen stopista on tullut tosi paljon parempi! Ei enää tarvii itse epäröidä jääkö se vai ei, sillä tiedän että se jää.

Luoksetulo on ihan ok, edelleen stoppia varmistellaan, mutta kokeiltu on että se pysähtyy ilman takapalkkaakin. Hyppy on nyt ok, mutta haluaisin koiran vielä vähän kauemmaksi hypystä ettei kolise takaisin hypättäessä.

Noutamisen kanssa meillä oli kotona ongelmia, mutta toisaalla ei ole niitäkään. Pitäisi vahvistaa kapulan palautusta suoraan mulle eteen, kun nyt ollaan tehty paljon sen kanssa rallattelua.

Kaukot on olleet meille se haastavin juttu. Dansku on liikkunut niissä ja ollut tosi tarkka käsiapujen suhteen. Yksikin väärä liike niin se on noussut maasta. Noh, tänään tehtiin ekaa kertaa kaukoja ~2 metrin matkalla niin, että koira ei näyttänyt siltä että koht lähtee. Jätin käsillä säätämisen kokonaan ja annan nyt enää vaan suullisen käskyn. Ja se oikeesti toimii paremmin. Danskulla ei ole hinkua mun luokse, kun säädän epämääräisesti käsillä eikä kummankaan tarvii miettiä et mitähän nyt meinaan tolla säätämisellä :D

Kokonaisuudessaan oon vaan niin tyytyväinen tuon työskentelyyn ♡ On se yksi pätevä.

Ps. Eppu voi oikein hyvin nyt ja on normaali oma itsensä.