harrastuskoiria

Koirat alkuun saivat tänään juoksennella ja sen jälkeen oli tiedossa taasen hakua. Joku treenikärpänen on mennyt ja purrut, mut mikäs siinä kun koirat tykkäävät myös. Haku on selkeesti Danskille se sen juttu ja Tiiti tykkää siitä myös hirrrmuisen paljon.

Tiitille tehtiin kolme pistoa. Alkuun tehtiin helppo, missä Tiiti sai nähdä maalimiehen menevän piiloon. Kahdella jälkimmäisellä pistolla käänsin Tiitin pois päin niin, ettei se nähnyt ihan mihin maalimies meni. Ihana nähdä koirasta aina kun se lähtee hajulla menemään ja löytää maalimiehen. Toisella piilolla Tiitillä oli selkeesti vähän vaikea löytää piilolle, sille ei oltu aiemmin tehty hakua niin, ettei näe maalimiehen menevän loppuun asti. Käveltiin koiran kanssa tuulen alle ja sieltä se sai hajun ja löysi maalimiehen. Ensimmäinen ja viimeinen pisto olivat sitä helpompia ja niihin Tii meni aikalailla suoraan.

Danskulle tehtiin myös kolme pistoa. Dansku ei yhdelläkään piilolla saanut nähdä maalimiehen menevän täysin loppuun piiloon. Näytettiin sille maalimies metsässä ja sen jälkeen maalimies jatkoi vielä hetken matkaa eteenpäin piilolleen. Dansku teki todella laajoja hakukaaria ja etsi kunnolla. Välillä oli nenä kiinni, mutta aina näki selkeästi kun se sai hajun ja löysi maalimiehen. Haukkumiseen tehdään nyt niin, että annetaan sille seuraavissa treeneissä käsky haukkua joka pistolla. Ekalla pistolla yrittää itse alkaa epävarmasti haukkumaan, mutta lopuilla pistoilla olisi suoraan menossa pallon luokse. Ilmaisutreeniä pitää myös tehdä muutenkin, jotta koira tottuu siihen että voin kävelläkin sen ympärillä ja silti haukutaan. Myös maalimiehen eri asentoja pitäisi treeniä ja eri maalimiehillä.

Olen niin onnellinen siitä, millaisella motivaatiolla tuo ryntää metsään. Se ei ikinä laukkaa missään kunnolla, mutta kun hakuhommiin mennään niin koira vaan spurttaa metsään ja lähtee hakemaan. Se ei hae ainoastaan siitä minun lähialueilta vaan lähtee oikeasti kauas metsään hakemaan. Tänään seurasin sen hakemista. Juoksi ensin kauemmas metsään, palasi sieltä minuun päin, sen jälkeen lähti taas kauemmas metsään -> sai hajun ja juoksi maalimiehen luo. Sillä on selkeästi joku idea, mitä se siellä metsässä tekee ja olen siihen tyytyväinen.

Suunnitellaan treenisuunnitelmaa Tiitille & Serrille. Tavoitteena joskus päästä kokeisiinkin ;) Kahtellaan mitä siitä tulee, mutta Tiiti jo kovasti reenii perusasentoa, seuruuta ja maahanmenoja. Dansku osaa antaa tassua jo. Selkeä suunnitelma siis tehdä Danskista sirkuskoira ja Tiiti on vuorostaan tuleva tokokoiran alku.

hakukoiria

Tänään käytiin ottamassa koirille vähän hakua. Tiitille 2 pistoa ja Danskulle 4. Molemmat huutaa maalimiehen perään ja haluaisi innoissaan mennä, mutta kunhan haun idea on selvä niin lähdetään siihen sitten puuttumaan enemmän. Molemmilla kuitenkin suuuuuri mielenkiinto lähteä maalimiehen perään.

Tiitille otettiin ensin ja Tiiti niin mielellään lähti maalimiehen perään. Viime keväältä mulle jäi sellainen käsitys Tiin hakuiluista, että ei kande edes yrittää. Pentu oli niin epävarma ja varovainen, että sillä ei ollut mitään mielenkiintoa mennä maalimiesten luo tai saatika etsiä niitä. Nyt ollaan tehty tutulla maalimiehellä ja Tiiti rakastaa lähteä etsimään ihmistä. Se niin innoissaan kirmaa perään ja etsii maalimiehen. Ollaan tehty pistot tosi helppoina, että sillä oikeasti on kivaa ja tavoitteessa onnistuttu. Nyt voisi alkaa suunnittelemaan miten sen kanssa tulevaisuudessa edetään tämän suhteen.

Danskulle otettiin neljä pistoa. Ei pitänyt ottaa niin montaa, mutta koska se meni kolmannella pistolla niin suoraan maalimiehen luokse, halusin vähän vaikeuttaa ja kokeilla uudelleen. D löysi joka kerta maalimiehen ja siitä näki aina, kun se oli hajulla. Ilmaisu tapahtui haukkumalla, jos ei haukkunut itse, niin annettiin käsky. Mutta Danskillakin oli tosi kivaa ja se niiiin mielellään lähti hakutehtäviin pk-liivit päällään. Haluan nyt tehdä sen kanssa hakua ne liivit päällä, jotta se oikeasti oppii yhdistämään ne johonkin hommaan. Vähän vinkkejä koiralle siitä, mitä on luvassa.

Danski heitti myös talviturkkinsa yllytettynä. Välillä vähän ketutti, kun keppi oli niin kaukana eikä uskallus rittänyt sitä hakemaan. Koiruus huusi minulle vain että mene kuule itse hakemaan. Kyllä se sitten monesti keppiä sieltä haki lähelle heitettynä ;) Tiiti-rukka ei uskaltautunut kastautumaan, mut on sillä koko kesä aikaa reipastua!

Ei onnistumisia ilman epäonnea

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla pienistä saavutuksista? Voin kertoa, että minun päiväni sellainen pelasti.

Käytiin tänään Tiitin kanssa mätsärissä Haapavedellä. Äiti sen kanssa sellaisessa kävi alkuvuodesta ja me käytiin nyt katsomassa että miten se kehässä kulkeminen sujuu.

Syyskuun näyttelyssä Tiitiä ahdisti todella paljon. Se veti maahan pöydälle ja kaikki oli niin jännää. Kuopion jossain näyttelyssä se teki samaa ja myös erkkarissa sen pöytäesiintyminen ei ollut hyvää. Kuopiossa valittiin näyttelyn paras juniori (joku Royal Canin juttu) ja kehässä oli hirvittävä näyttelyteltta, jonka edessä Tiitiä piti seisottaa. Pentu oli paniikissa ja halusi tilanteesta vain pois. Ensimmäisessä pentunäyttelyssä oli hirvittävän pelottavat lattiat ja tällöin tosiaan huomattiin vasta Tiin alusta-arkuus. Jos toista ahdistaa, niin sitten ahdistaa eikä sille mitään mahda. Tänään sain kuitenkin kokea jotain, mitä en olisi vuosi sitten uskonut ikinä kokevani Tiin kanssa.

Pieniä aikuisia oli mätsärissä suunnilleen 15. En tarkkaan muista, muttei se niin oleellista olekaan. Tiitin vuoro oli mennä kehään numerolla 9. Kehänauhat olivat maan tasalla ja tapahtumapaikalla oli aivan kamala tuuli. Kehänauhat vaan lepattivat tuulessa pitäen myös kamalaa ääntä ja ne olivat maassa tuollaisen pienen göötin korkeudella. Olin 99% varma, että koira pelkää niitä. Niin aina ennenkin kaikkea pelottavaa. Ajattelin sen paineistuvan nauhoista niin paljon, että pöytäkin ahdistaisi eikä liikkeistä tulisi mitään. Kehän laidalla odotettiin omaa vuoroa ja seurasin kehänauhoja tarkkailevaa koiraa. Harjoittelemaanhan me lähdettiin eli ei siinä mitään. Haluan pienelle koiralle mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia turvallisissa paikoissa.

Kehässä ensimmäistä kertaa koiraa seisottaessa se reagoi kehänauhoihin. Ei mennyt paniikkiin vaan säilytti toimintakykynsä. Sen sai edelleen seisomaan kehänauhojen lähistölle ilman paniikissa olemista ja yrityksiä rynnätä pois kehästä. Pöydällä oleminen sujui erinomaisen hyvin verrattuna Tiitin edellisiin kertoihin. Se kesti pöydällä kääntämisen ja tuomarin kopeloinnit suht hyvin. Sitä jännitti vähän, mutta ruoka maistui kokoajan ja kunhan koiran sai seisomaan kunnolla se seisoi nätisti. Ei yrittänyt pakittaa pois pöydältä matalana eikä hampaiden näyttämisessä ollut ongelmaa. Liikkeitä esittäessä kehänauha lepatti, mutta koira ei menettänyt toimintakykyään. Se edelleen esiintyi. Ei meidän esiintyminen mitään kaunista ollut, mutta pitkään taukoon nähden hyvää. Ja siihen nähden, että luulin koiran vaan panikoivan kehässä.

Sinisten nauhakehässä joku muu koira reagoi lepattaviin nauhoihin, mutta Tiiti ei edelleenkään. Tiitin tulos oli mätsäristä tänään lopulta SIN2. Kehästä poistuttiin kehänauhan yli hypäten eikä koira hetkeäkään miettinyt tuleeko mukana vai ei.

Nämä on näitä tähtihetkiä tuon koiran kanssa. Seuraavalla kerralla se voi olla ihan erilainen, mutta nautitaan nyt tämän kerran onnistumisesta ja hyvästä menestyksestä. Välillä epäilyksen keskelle todellakin kaipaa jotain tälläistä.

yrittää olla pelastuskoiria

Tänään käytiin kodalla grillailemassa ja sen jälkeen tekemässä Danskille jälki metsään. Jäljen pituus oli n. 200 metriä ja siellä oli pari esinettä ja kaksi kulmaa. Dansku jäljesti pääasiassa hyvin, mutta joutui jäljeltä hukkaan pari kertaa. Dansku kuitenkin työskenteli itsenäisesti löytääkseen jäljen ja olen erittäin tyytyväinen siihen, ettei se kaivannut siihen minun apuani. Vähän epävarma olen kuitenkin vielä sen kanssa metsäjäljellä. Vinnan kanssa pystyi aina luottamaan siihen, että se löytää jäljen mistä vain ja se koirahan rakasti jäljestämistä yli kaiken. Danskun kanssa ei ole vielä sellaista fiilistä, vaikka se jäljestääkin todella hyvin. Jollain tapaa ei vaan vielä täysin luota.

Koska pitihän Tiitinkin saada jotain tekemistä Danskun jäljestyksen jälkeen, niin tehtiin sille pienimuotoisesti hakua. Saipa koira ainakin fiiliksen, että pääsi tekemään jotain kivaa. Kumppanini meni sille maalimieheksi metsään. Tehtiin näkölähdöllä ja Tiitiä myös kutsuttiin. Laskin heti irti, kun maalimies katosi kiven taakse ja Tii kirmasi samantien vikisten ja vinkuen perään. Olen ihan yllättynyt sen mielenkiinnosta lähteä perään. Yhdessä vaiheessa mietin, että kääntyykö koira takaisin, mutta ehei. Tiiti iloisena löysi maalimiehen ja sai palkaksi nakkia.

Hakua olisi niin kiva päästä tekemään sekä Danskun että Tiitin kanssa lisää, mutta vielä kun olisi maalimiehiä ja kiva porukka missä reeniä. Mut meillä on loppuelämä aikaa, katsotaan mitä tästä tulee.

BH TK1 Jamosch Dana

Talossa on pentu. Serri. Ei minun pentu, mutta samassa taloudessa kyllä asuu. Kumppanille tuli pieni opaskoirakokelas vuoden ajaksi harjoittelemaan, että kuinka sitä oikeasti tullaankaan hienoksi oppaaksi. Dansku & Tiiti ovat ottaneet pennun hyvin vastaan ja Danskulle pentu on edelleenkin näkymätön.

Mutta sitten olisi ihan "kunnonkin" asiaa! Tänään meidän seuran toimesta Kannuksessa järjestettiin käyttäytymiskoe, BH-koe. Ilmoitin Danskun sinne "sattumalta" ja lähdettiin sitten testaamaan omistajan muistia. Tiedän kyllä, että koira osaa vaikka ja mitä, mutta omistaja on se suurin ongelma ehkä tässä..

Kaikki meni ohjaajan pikkuvikoja huolimatta hyvin ja Dansku teki Danskumaisen hyvän suorituksen. Hihnaseuruussa mokasin Danskin hihnan kanssa täykkärin jälkeen ja koira meni remmin kansa solmuun. Kumottiin myös yksi tötsä vasemmalle käännöksessä. Paikkiksessa se pysyi oikein kauniisti. Vähän sitä epäilin alkuun, mutta onhan tuo oikeasti ollut aina varma paikkamakaaja. Sen on hyvällä mielellä voinut aina jättää paikkikseen, kun on tiennyt sen pysyvän siellä. Silti pieni epävarmuus itsellä. Tottiksesta saatiin kuitenkin hyvää ja erittäin hyvää ja päästiin kaupunkiosioon. Sielläkin tuo teki oikein kauniisti eikä ollut mitään ihmeellistä.

Lopputulemana Dansku on nyt sitten BH TK1 Jamosch Dana! Nyt sitten pk-puolen kisoja katsomaan ja miettimään mikä olisi se meidän juttu. Tokosta myös toiveissa TK2 tai edes AVO1 ennen sääntömuutosta. Katsellaan kisaamista sitten uusilla säännöillä uudelleen sen jälkeen tai sitten ei. Vähän olen salaa näyttelyäkin Danskulle katsellut, mutta saapa nähdä koska mennään ja minne.

Meidän koira on alusta-arka

Vuosi sitten havahduttiin siihen todellisuuteen, että meidän koira on alusta-arka. Ei sitä aiemmin ajatellut edes vaihtoehtona. Mutta nyt pieni epävarmuus on aina mukana. Aina joutuu suunnitella asiat etukäteen ja miettiä kuinka eri asioiden kohdalla toimitaan niin, ettei koira menetä toimintakykyään tai joudu paniikkiin. Itseäkin alkaa ahdistaa, kun tietää että tuossa tai tuossa tilanteessa koira jäätyy, ja yrittää itse miettiä koiraystävällistä toimintatapaa.

Joillakin koirilla ei vaan oo kaikki palikat kohdallaan päänsä sisällä. Mä olen todella iloinen siitä, miten Tiiti käyttäytyy Kannuksessa. Se on todellakin ollut avoin, reipas ja iloinen pieni koira. Sopeutunut erittäin hyvin, paremmin kuin kuvittelin. Lemmikkiin sopeutuminen vei aikoinaan siltä paljon enemmän aikaa. Osasin aavistaa, että Sepäntalo ei ole siitä niin hirvittävä paikka ja hyvin koiran tunsin ja sen tiesinkin. En ole painostanut sitä varsinaisesti mihinkään, mutta pikkuhiljaa vaatinut asioita. Ja tämä on toiminut ja pieni koira on vaivihkaa hyväksynyt asiat mitkä olen sen halunnutkin hyväksyvän. Silti edes arki sen kanssa ei ole täysin mutkatonta.

Oltiin muutama yö Mäntsälässä kyläilemässä ennen kuin lähdettiin takaisin kotiin. Tiitiä ahdisti ihan hirvittävän paljon. Ei tuollainen ole normaalia. Tiiti ei missään tapauksessa ole sellainen, millainen göötin tulisi olla. Ollaan vieraassa paikassa, niin koira makaa pöydän alla, tärisee ja läähättää. Ei voi rauhoittua nukkumaan paitsi, jos nostan sen viereeni sängylle tai sohvalle. Viimeisen yön Tiiti nukkui suljetussa kevythäkissä, jotta se pystyi edes vähän nukkumaan eikä vain stressiläähättänyt. En toivoisi kenellekään tälläistä koiraa. Kaikki kortit ei menneet tasan ja meidän koirasta tuli tälläinen. Onko vika pelkästään meissä? Kuinka kukaan aiemmista koirista ei ole ollut tälläinen, vaikka joitain on sosialistettu paljon ja joitain vähemmän? Niistä on kasvanut tasapainoisia koiria. Tiitiä sosialistettiin ihan tarkoituksella, ei varmasti liikaa muttei kyllä liian vähänkään. Olisi siitä kelpo koira pitänyt tulla, mutta sitä ei kukaan ikinä saa tietää, mitkä asiat tähän todellisuudessa lopulta ovat vaikuttaneet.

Tii on ensimmäinen jalostuskoiraksi otettu koira. Nyt kun tämä koira on perheessä, niin missään tapauksessa en siitä ole varsinaisesti eroon haluamassa. Kyllä sen kanssa elää ja osaa suhteuttaa omat menonsa koiran mukaan. Mutta onhan se tavallaan turha koira. Silti olen onnellinen siitä, että tämä koira on meillä eikä jollain muulla. Se avasi silmiä siitä, ettei gööttien luonne olekaan niin tasainen ja varma. Ei voikaan enää luottaa siihen, että göötillä on aina hyvä luonne. Tiiti on opettanut meidän perhettä todella paljon, ja sen kanssa on oppinut toimimaan. Ei kukaan olisi voinut tietää millainen tästä koirasta tulee. Ei sitä olisi vaan ennakkoon voinut tietää. Silti tuo on korvaamaton perheenjäsen.

Itse olen aina ajatellut, että kun göötti tulee minun talouteeni, niin se on minulle agility- ja näyttelykoira. Ensisijaisesti tietysti perheenjäsen, mutta toki tietyn rodun edustajan ottaessaan on käsitys siitä, millainen sen kuuluisi olla ja mitä sen kanssa voi tehdä. Tiiti ei vastaa sitä käsitystä. Se on toki ihana ja rakastettava perheenjäsen, mutta jos luonne ei vaan vastaa rotua, niin joku on pielessä. Ei sen kanssa voi harrastaa tavoitteellisesti - ei edes kunnolla niin tai näin. Se voi olla tavoitteellisesti vain ihana perheenjäsen kotona. Sen se osaa loistavasti. Meidän pieni Pikku-Tiitiäinen. Kaunis koira, ihana luonne lukuunottamatta alusta-arkuutta.

Danskussa on lahjoja moneksi. Se on minun paimenkoira, kun Tiitiä alkaa ahdistaa eikä se anna kiinni (Tiitin reaktio pelottaviin asioihin on paeta). Voin käskeä Danskun Tiitin toiselle puolelle maahan makaamaan ja kun itse lähestyn toiselta puolelta, Tiiti luulee olevansa saarrettu ja käy maahan istumaan. Tällöin sen saa otettua kiinni. Ikinä en kiellä sitä siitä, ettei se ole antanut kiinni vaan riehutaan siitä syystä, että se on lopulta antanut kiinni. Sillä on aina joku syy, miksei se anna kiinni. Tiitillä on välillä muutenkin harhaluulo siitä, että luoksetulo tarkoittaa jotain ikävää. Tätä luuloa edelleen korjaillaan.

Tämä teksti on vain minun näkemystä Tiitistä ja vähän myös rodun luonteesta. Tiiti ei ole minun mielestäni jalostuskelpoinen göötti, mutta eihän sitä kuin kokeilemalla tiedä mitä sen pennuista tulisi. Mikä Tiitin kasvattajan päätös Tiin jalostuskäytön suhteen onkaan, en sitä lähde kyseenalaistamaan. Entä jos tuon pennuista tulisikin kivoja koiria? Emäänsä parempia myös luonteen osalta? Tiin luonteessa on myös paljon hyvää. Alusta-arkuus on vain niin voimakas ja normaaliin elämäänkin vaikuttava. Jos se periytyy pennuille, niin se ei taas ole hyvä. Näitä asioita kun ei vaan voi tietää etukäteen. Toisaalta kuinka hyvä roolimalli Tii olisi pennuille ahdistuessaan välillä ties mistä asioista. Noh, näitä asioita ei nyt vaan voi tietää.

Uskon kaikella loppupeleissä olevan tarkoituksensa ja asioiden on ollut tarkoitus mennä näin kerta ne on näin menneet. Tii on kuitenkin meidän rakas perheenjäsen ja aivan ihastuttava koira sille päälle osuessaan.

Hempu sairastaa

Dansku menee BH-kokeeseen näillä näkymin kuun lopulla. Itseä hirvittää ihan kauhean paljon, mutta aika näyttää kyetäänköhän myö siihen ;)

Tänään sain ikäviä uutisia kotoa. Helmihän on vanhentunut ihan hirmuisen paljon lyhyen ajan sisällä. Eilen ja tänään ollut väsynyt ja tänään sen sai aamukävelyltä kantaa kotiin. Eläinlääkärikäynti ja kohdun ultraus paljasti märkäkohdun. Helmi olisi tarkoitus sterkata huomenna ja nyt sormet ja varpaat pystyssä, että pieni mummokoira kestää sen. 12v koiralle kuitenkin suurempi riski lähteä leikkaamaan. Helmillä on nyt antibiootti- ja kipulääkekuuri, mutta koska märkä ei vuoda kohdusta ulos, on todella tärkeää leikata koko kohtu pois.