Tänään käytiin Toivon kanssa pitkästä aikaa hierojalla. Tämä käynti oli Toivon toinen hierontakerta. Ensimmäisellä kerralla Toivon pohkeet olivat vähän tiukat, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Tästä syystä en pitänyt erityisemmin kiirettä seuraavan hierojakäynnin suhteen - etenkään kun mitään ihmeellistä ei ole meidän päivissä sattunut.
Toivon ristiselässä ja erityisesti kauttaaltaan vasemmalla puolella oli jumia. Toivon vasen jalka alkoi tärisemään hyvin herkästi ja kertoi, että jotain olisi nyt vialla. Hilsettä alkoi pukkaamaan suoriltaan koiran turkkiin, kun hieroja kävi koiran vasenta kylkeä läpi. Mahdottoman kipeä se tuskin oli, sillä tärinästä huolimatta silmät alkoi lipsua kiinni ja Toivoa nukutti ihana hieronta. Toivo malttoi suhteellisen hyvin olla hierottavana ja aikaa kuluikin tällä kertaa 45 minuuttia!
Varattiin suoriltaan uusi hierontakäynti joulukuun alkuun. Danskun kanssa käydään parin viikon päästä. Että musta on kivaa, kun nyt löytyy likeltä hieroja, jonka luona mukava käydä. Koirat nauttii, kun pääsee rentoutumaan. Työtä ja tuskaa tulee varmaan silti nyt aiheuttamaan seuraava päivä, kun pitää pitää nyt Martan hampaat irti Toivosta, jotta toinen pääsee rauhassa palautumaan hieronnasta ;)
maanantai 23. lokakuuta 2017
Martta ja Alma kävi kylässä
Martta ja Alma jäivät viikko sitten lauantaina meille pariksi päivää hoitoon. Kolmas koira omaan talouteen on mietityttänyt minua hyvinkin paljon. Neljää koiraa pihalla ulkoiluttaessani huomasin ajattelevani, että siinähän ne neljä koiraa menee missä kolmekin menisi.. Ihan yhtä vaikeaa/helppoa joka tapauksessa! Meidän talouteen ei silti ole tulossa nyt yhtäkkiä kahta koiraa lisää. Pennusta toki haaveilen, mutta sen aika on sitten kun on. Odotellaan sopivaa yhdistelmää ja sitä oikeaa pentua. Kolmas koira kuitenkin kolkuttaa mielessä..
Martta ja Alma sulautuivat porukkaan hyvin. Samaan tilaan en niitä jättänyt yksinolojen ajaksi omien koirieni kanssa. Alma sai Toivon viimeksi yllytettyä merkkailemaan, joten nyt Toivo pysyy Almasta hyvinkin kaukana. Sitten kun olin kotona, niin saivat tietysti leikkiä ja riehua keskenään, mutta yksinolot erillään. Toivo on vihdoin ollut pitkän aikaa merkkailematta sisälle yksinolojen aikana enkä sitä tapaa halua takaisinkaan. Ei ole helppoa kitkeä pois eikä lainkaan kivaa siivota niitä pissoja aina töistä tai kaupasta tullessa.
Keskiviikkona tehtiin sitten äidin kanssa vaihtarit niin, että Dansku lähti äidin ja Alman mukaan Martan jäädessä tänne meille. Meidän Viron näyttelyreissu on tiedossa siis jo ensi viikolla! Jänskää. Ihan itseä hirvittää olla erossa pölvästisaksalaisesta melkein kolme viikkoa. Ehkä selvitään juuri ja juuri ;) Danskulla on ainakin puuhaa riittänyt Alman kanssa ja ovat tulleet juttuun.
Viime viikonlopun Kristel oli meillä Jamesin ja Galaxyn kanssa. Toivo oli hyvin tarkka Epusta ja siitä, saako vieraat koirat tulla sohvalle tai minun rapsutettaviksi. Galaxy kelpasi leikkikaveriksi aina välistä sisälläkin. Eppu oli silti pyhä asia eikä Toivon kissaan saanut muut koirat koskea.
Perjantaina Omakoiraan oli päivittynyt minun kennelnimianomuksen tietoja. Rotuyhdistys on puoltanut hakemusta ja SKL hyväksyi toisen kennelnimiehdotuksen. Näillä tiedoilla kuvittelisin siis, että kennelnimianomus lähtee yhdellä nimellä eteenpäin FCI:lle. Jänskää! Ootellaan ootellaan, vielä pisin odotusaika edessä.
Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt vähän päivitellä blogia ajantasalle. Koirien sivut päivityksen alla parhaillaan! Katsotaan saisinko tätä elvytettyä vähän henkiin.
Martta ja Alma sulautuivat porukkaan hyvin. Samaan tilaan en niitä jättänyt yksinolojen ajaksi omien koirieni kanssa. Alma sai Toivon viimeksi yllytettyä merkkailemaan, joten nyt Toivo pysyy Almasta hyvinkin kaukana. Sitten kun olin kotona, niin saivat tietysti leikkiä ja riehua keskenään, mutta yksinolot erillään. Toivo on vihdoin ollut pitkän aikaa merkkailematta sisälle yksinolojen aikana enkä sitä tapaa halua takaisinkaan. Ei ole helppoa kitkeä pois eikä lainkaan kivaa siivota niitä pissoja aina töistä tai kaupasta tullessa.
Keskiviikkona tehtiin sitten äidin kanssa vaihtarit niin, että Dansku lähti äidin ja Alman mukaan Martan jäädessä tänne meille. Meidän Viron näyttelyreissu on tiedossa siis jo ensi viikolla! Jänskää. Ihan itseä hirvittää olla erossa pölvästisaksalaisesta melkein kolme viikkoa. Ehkä selvitään juuri ja juuri ;) Danskulla on ainakin puuhaa riittänyt Alman kanssa ja ovat tulleet juttuun.
Viime viikonlopun Kristel oli meillä Jamesin ja Galaxyn kanssa. Toivo oli hyvin tarkka Epusta ja siitä, saako vieraat koirat tulla sohvalle tai minun rapsutettaviksi. Galaxy kelpasi leikkikaveriksi aina välistä sisälläkin. Eppu oli silti pyhä asia eikä Toivon kissaan saanut muut koirat koskea.
Perjantaina Omakoiraan oli päivittynyt minun kennelnimianomuksen tietoja. Rotuyhdistys on puoltanut hakemusta ja SKL hyväksyi toisen kennelnimiehdotuksen. Näillä tiedoilla kuvittelisin siis, että kennelnimianomus lähtee yhdellä nimellä eteenpäin FCI:lle. Jänskää! Ootellaan ootellaan, vielä pisin odotusaika edessä.
Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt vähän päivitellä blogia ajantasalle. Koirien sivut päivityksen alla parhaillaan! Katsotaan saisinko tätä elvytettyä vähän henkiin.
maanantai 9. lokakuuta 2017
Ähtärin petotestit
Viikonloppuna Ähtärin Haukut oli mukana järjestämässä petotestejä Ähtärissä. Minun ei pitänyt viedä koiria testattavaksi, kunnes perjantaina illalla minulla olikin yhtäkkiä lahjakortti petotestiin. Lauantaina pari puhelua ja molemmille koirille oli testipaikat varattuina. Toivolle konesudelle ja Danskulle taas konekarhulle.
Toivon testi alkoi jännittää minua paljon sinä hetkenä, kun tajusin että se varmaan luulee sutta koiraksi. Mietin päässäni jo pahimmat mahdolliset vaihtoehdot siitä, kuinka sen "kaikkien kaveri" -asenne romahtaa, kun se säikähtää epäilyttävää koiraa niin kovasti. Jätin Toivolle mielessäni kaksi vaihtoehtoa: joko se pakenee tai se yrittää leikkiä suden kanssa. No mitäpä luulette? Koirasta joka rakastaa kaikkea eikä näe elämässään mitään pahaa? No Toivo yritti tietysti saada sen oudon tyypin vähän relaamaan ja yritti että eikö se ny vähän ees leikkis sen kanssa. Piti turvaväliä - oli se kuitenkin vähän outo koira. Hymyilytti ja nauratti siinä liinaa pidellessä, kun olin edes miettinyt sen saavan jotain elinikäisiä traumoja siitä. Tuli itselle taas ihan järjettömän hyvä mieli siitä, kuinka kivaluonteinen koira mulla on kotona. Sen elämään ei vaan mahdu mitään pahaa.
Danskun testi alkoi sillä, että se nuoli ah niin ihanaa karhunkakkaa. Se ei Toivon tapaan meinannut ensin huomatakaan karhua, mutta tajutessaan hetken mietti että mikä tää tyyppi oikein on. Dansku pysyi vähintäänkin minun sivulla, mutta pääasiassa minun ja karhun välillä. Haukkui ja piti sopivaa välimatkaa karhuun. Danskuun uskaltaa nyt jatkossa vähän jopa luottaa siinä, että kertoo kyllä jos metsässä on joku meidän kanssa!
Erilaisten koirien testejä oli todella mielenkiintoista seurata. Koirat toimii petotestissä täysin viettiensä varassa ja siksi sitä reagointia voi olla joidenkin kohdalla vaikeakin arvioida ennakkoon. Tulevaisuudessa olisi kiva käyttää omia koiria eri pedoillakin testattavina, nyt ei rahatilanne antanut periksi siihen. Suosittelen tätä kyllä muillekin!
Vaikka testissä olikin käytössä täytetyt eläimet ja aidot hajut, niin koiran reaktio on yleensä sama kuin kohdatessaan aidon eläimen. Eikä koirilla käynyt mielessäkään kyseenalaistaa sitä, että siinä liikkuu nyt "vaan" täytetty eläin ja ettei se olisi oikea. Testaaja selitti, että nyt seuraavalla kerralla koira osaa varautua hajun saadessaan siihen, että sieltä tulee jotain ei niin mukavaa. Se käykin järkeen. Omistaja oppii myös tulkitsemaan kuinka oma koira käyttäytyy vaaran uhatessa.
Alle vielä minun koirien testilomakkeet!
Toivon testi alkoi jännittää minua paljon sinä hetkenä, kun tajusin että se varmaan luulee sutta koiraksi. Mietin päässäni jo pahimmat mahdolliset vaihtoehdot siitä, kuinka sen "kaikkien kaveri" -asenne romahtaa, kun se säikähtää epäilyttävää koiraa niin kovasti. Jätin Toivolle mielessäni kaksi vaihtoehtoa: joko se pakenee tai se yrittää leikkiä suden kanssa. No mitäpä luulette? Koirasta joka rakastaa kaikkea eikä näe elämässään mitään pahaa? No Toivo yritti tietysti saada sen oudon tyypin vähän relaamaan ja yritti että eikö se ny vähän ees leikkis sen kanssa. Piti turvaväliä - oli se kuitenkin vähän outo koira. Hymyilytti ja nauratti siinä liinaa pidellessä, kun olin edes miettinyt sen saavan jotain elinikäisiä traumoja siitä. Tuli itselle taas ihan järjettömän hyvä mieli siitä, kuinka kivaluonteinen koira mulla on kotona. Sen elämään ei vaan mahdu mitään pahaa.
Danskun testi alkoi sillä, että se nuoli ah niin ihanaa karhunkakkaa. Se ei Toivon tapaan meinannut ensin huomatakaan karhua, mutta tajutessaan hetken mietti että mikä tää tyyppi oikein on. Dansku pysyi vähintäänkin minun sivulla, mutta pääasiassa minun ja karhun välillä. Haukkui ja piti sopivaa välimatkaa karhuun. Danskuun uskaltaa nyt jatkossa vähän jopa luottaa siinä, että kertoo kyllä jos metsässä on joku meidän kanssa!
Erilaisten koirien testejä oli todella mielenkiintoista seurata. Koirat toimii petotestissä täysin viettiensä varassa ja siksi sitä reagointia voi olla joidenkin kohdalla vaikeakin arvioida ennakkoon. Tulevaisuudessa olisi kiva käyttää omia koiria eri pedoillakin testattavina, nyt ei rahatilanne antanut periksi siihen. Suosittelen tätä kyllä muillekin!
Vaikka testissä olikin käytössä täytetyt eläimet ja aidot hajut, niin koiran reaktio on yleensä sama kuin kohdatessaan aidon eläimen. Eikä koirilla käynyt mielessäkään kyseenalaistaa sitä, että siinä liikkuu nyt "vaan" täytetty eläin ja ettei se olisi oikea. Testaaja selitti, että nyt seuraavalla kerralla koira osaa varautua hajun saadessaan siihen, että sieltä tulee jotain ei niin mukavaa. Se käykin järkeen. Omistaja oppii myös tulkitsemaan kuinka oma koira käyttäytyy vaaran uhatessa.
Alle vielä minun koirien testilomakkeet!
torstai 5. lokakuuta 2017
Eläintenkouluttajan opinnot
Ollaan Danskun kanssa oltu sunnuntaista asti Iisalmessa. Lähdettiin tänne vailla tietoa siitä, missä edes on Iisalmi. Navigaattori kertoi, että sinne ajaa reilu kolme tuntia ja se on jossain Kuopion lähistöllä. Siihen jäi kaikki minun tieto. Oltiin sunnuntaina illalla perillä joskus yhdeksän ja kymmenen välillä. Minulla oli oikea hiippariolo pihalla etsiessäni oikeaa asuntolaa - ylipäätään oikeaa rakennusta. Epätoivo meinasi iskeä jo ajomatkalla moneen kertaan ja samoin siinä pihalla miettiessäni mistä löydän oikeaan paikkaan.
On just sellainen olo, että oon ihan oikeassa paikassa oikeiden asioiden parissa. Vihdoin alan olla päässyt yli Kannuksen tuomasta koiranpakkotreeniahdistuksesta ja siitä on oikeasti 1,5 vuotta kun muutin Ähtäriin. Treenimotivaatiot on seilanneet ylä- ja alamäkiä oman jaksamisen ja fiiliksien mukaan. En aio asettaa itselleni suuria kilpailutavoitteita vaan ajattelin panostaa ihan arkipäiväisiin asioihin koirien kanssa. Treenataan tottiksia Danskun kanssa ihan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Pakkomielle kilpailemaan pääsemisestäkin katosi sen sileän tien, kun Suomen Palveluskoiraliitto ilmoitti 1.1.2018 voimaan tulevasta lisenssipakosta (täällä siitä tieto).
Toivon, että tämän koulun aikana kehityn itse kouluttajana ja saan uusia apuja itseäni varten. Toivottavasti tulen myös suorittamaan näytöt ajallaan ja valmistun ylipäätään eläintenkouluttajaksi. Jos nyt jotain on jäänyt mieleen, niin se ettei kaikki tule suorittamaan näyttöjä - ihan siksi että se vaan jää.
Tällä kouluviikolla on tullut ihan käsittämättömän paljon jo tietoa ja asiaa. Ollut todella mielenkiintoinen viikko täällä ja meitä on tosi hyvä porukka kasassa. Erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista, jokaiselta voi saada jotain uutta itseäänkin varten ja erilaisia näkemyksiä asioihin. Meille on ihan huippu vuosi tulossa! Koiraihmisiä on paljon, mutta myös yksi erityisesti heppaihminen. Ainoa mikä ei itseä kauheasti sytytä, on tämä asuntolaelämä. Nyt sitä vasta ymmärtää, kuinka ihanaa on oikeasti asua omassa kodissa ja olla siellä itse (yksin) ja tehdä asiat just niinku tuntuu.
Tänään me opetettiin koirille Treat and Train -palkitsemisautomaattia. Meillä on tosi erilaisia koiria ja hyvin huomasi yksilöllisiä eroja jokaisen koiran kohdalla. Toinen koira oli sen käytössä synnynnäinen lahjakkuus ja toisella taas kesti vähän pidempään totutella laitteen toimintaan ymmärtääkseen että sieltä saa ruokaa ja että laitteen ääni kuuluu asiaan. Toinen pystyi heti heittäytymään puuhaan mukaan ja toinen oli tosikompi, eikä voinut ymmärtää että mitä tää tällainen treenaaminen on. Dansku ensin tepasteli luokassa kynsillään, kunnes vapautui ja jätti kynnet käyttämättä. Selkeästi hämmästeli vähän sitä konetta, mutta nopeasti ymmärsi että sieltä sitä safkaa saa. Silti siitä kyllä huomasi myös sen, ettei ruokapalkka ole sille se suosikki.
Mutta näin tiivistetysti meillä on siis ollut hauskaa! Danskulla on ollut totuttelemista siihen, että koiria näkyy siellä ja täällä, mutta hyvin se on alkanut siihen taas siedättyä eikä tarvii haukkua tai edes nostaa karvoja joka koiralle joka näkyy jossain. Tiistaina käytiin tapaamassa Tiiaa ja valkoisiapaimenkoiria Axea ja Ediä. Siinä huomasi sen, kuinka paljon Danskua ahdisti iholle tunkevat muut koirat. Dansku reppana haluaisi vaan elää omaa elämäänsä huomaamattomasti ilman liian tuttavallisia ystäviä. Tiia vei meidät myös kävelemään riippusillalle. Danskua jännitti ja niin kyllä jännitti omistajaakin. Pelkään itse hieman korkeita paikkoja ja hutera heiluva kapea silta ei ollut ihan miellyttävin kokemus. Selvittiin siitä kuitenkin molemmat (ihme ja kumma).
Tänään laitoin myös kennelnimianomuksen eteenpäin, jänskää. Saa nähdä hyväksytäänkö kumpaakaan vaihtoehtoa ylipäätään ensin Suomen kennelliitossa. Jos ei, niin sitten pitää miettiä vähän uudelleen. Molempiin vaihtoehtoihin on olemassa samankaltaisia kennelnimiä, joten voi olla että sieltä tulee kielteistä päätöstä takaisin. Mut katsellaan, ei oo kiire onneksi.
On just sellainen olo, että oon ihan oikeassa paikassa oikeiden asioiden parissa. Vihdoin alan olla päässyt yli Kannuksen tuomasta koiranpakkotreeniahdistuksesta ja siitä on oikeasti 1,5 vuotta kun muutin Ähtäriin. Treenimotivaatiot on seilanneet ylä- ja alamäkiä oman jaksamisen ja fiiliksien mukaan. En aio asettaa itselleni suuria kilpailutavoitteita vaan ajattelin panostaa ihan arkipäiväisiin asioihin koirien kanssa. Treenataan tottiksia Danskun kanssa ihan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Pakkomielle kilpailemaan pääsemisestäkin katosi sen sileän tien, kun Suomen Palveluskoiraliitto ilmoitti 1.1.2018 voimaan tulevasta lisenssipakosta (täällä siitä tieto).
Toivon, että tämän koulun aikana kehityn itse kouluttajana ja saan uusia apuja itseäni varten. Toivottavasti tulen myös suorittamaan näytöt ajallaan ja valmistun ylipäätään eläintenkouluttajaksi. Jos nyt jotain on jäänyt mieleen, niin se ettei kaikki tule suorittamaan näyttöjä - ihan siksi että se vaan jää.
Tällä kouluviikolla on tullut ihan käsittämättömän paljon jo tietoa ja asiaa. Ollut todella mielenkiintoinen viikko täällä ja meitä on tosi hyvä porukka kasassa. Erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista, jokaiselta voi saada jotain uutta itseäänkin varten ja erilaisia näkemyksiä asioihin. Meille on ihan huippu vuosi tulossa! Koiraihmisiä on paljon, mutta myös yksi erityisesti heppaihminen. Ainoa mikä ei itseä kauheasti sytytä, on tämä asuntolaelämä. Nyt sitä vasta ymmärtää, kuinka ihanaa on oikeasti asua omassa kodissa ja olla siellä itse (yksin) ja tehdä asiat just niinku tuntuu.
Tänään me opetettiin koirille Treat and Train -palkitsemisautomaattia. Meillä on tosi erilaisia koiria ja hyvin huomasi yksilöllisiä eroja jokaisen koiran kohdalla. Toinen koira oli sen käytössä synnynnäinen lahjakkuus ja toisella taas kesti vähän pidempään totutella laitteen toimintaan ymmärtääkseen että sieltä saa ruokaa ja että laitteen ääni kuuluu asiaan. Toinen pystyi heti heittäytymään puuhaan mukaan ja toinen oli tosikompi, eikä voinut ymmärtää että mitä tää tällainen treenaaminen on. Dansku ensin tepasteli luokassa kynsillään, kunnes vapautui ja jätti kynnet käyttämättä. Selkeästi hämmästeli vähän sitä konetta, mutta nopeasti ymmärsi että sieltä sitä safkaa saa. Silti siitä kyllä huomasi myös sen, ettei ruokapalkka ole sille se suosikki.
Mutta näin tiivistetysti meillä on siis ollut hauskaa! Danskulla on ollut totuttelemista siihen, että koiria näkyy siellä ja täällä, mutta hyvin se on alkanut siihen taas siedättyä eikä tarvii haukkua tai edes nostaa karvoja joka koiralle joka näkyy jossain. Tiistaina käytiin tapaamassa Tiiaa ja valkoisiapaimenkoiria Axea ja Ediä. Siinä huomasi sen, kuinka paljon Danskua ahdisti iholle tunkevat muut koirat. Dansku reppana haluaisi vaan elää omaa elämäänsä huomaamattomasti ilman liian tuttavallisia ystäviä. Tiia vei meidät myös kävelemään riippusillalle. Danskua jännitti ja niin kyllä jännitti omistajaakin. Pelkään itse hieman korkeita paikkoja ja hutera heiluva kapea silta ei ollut ihan miellyttävin kokemus. Selvittiin siitä kuitenkin molemmat (ihme ja kumma).
Tänään laitoin myös kennelnimianomuksen eteenpäin, jänskää. Saa nähdä hyväksytäänkö kumpaakaan vaihtoehtoa ylipäätään ensin Suomen kennelliitossa. Jos ei, niin sitten pitää miettiä vähän uudelleen. Molempiin vaihtoehtoihin on olemassa samankaltaisia kennelnimiä, joten voi olla että sieltä tulee kielteistä päätöstä takaisin. Mut katsellaan, ei oo kiire onneksi.
tiistai 26. syyskuuta 2017
Kasvattajan peruskurssi
Viime viikonloppuna osallistuin Keski-Suomen Kennelpiirin järjestämälle kasvattajan peruskurssille. Suomen kennelliitto edellyttää hyväksytyn kasvattajan peruskurssin jokaiselta kennelnimeä anovalta koirankasvattajalta. Nyt minulla on hyväksytysti suoritettu kurssi takana. Kurssikokeesta sain täydet pisteet. Etukäteen stressasin koetta ihan älyttömän paljon, mutta heti koetta suorittaessani ymmärsin kyllä sen olevan yksi läpihuutojuttu. Sen olisi kuvitellut menevän läpi jo ilman kasvattajakurssiakin, pelkällä kennellinjan pohjalla.
Toivottavasti tulevaisuudessa minunkin kotona tulee tuhisemaan pienen pieniä gööttipentuja. Narttu vaan puuttuu! Tämä asia toivottavasti on korjaantumassa seuraavan vuoden sisään, sillä odotan kovasti saavani itselleni Toivon narttupennun. Katsotaan kuinka asioissa ylipäätään käy - saadaanko sellaisia pikkutoivoja edes ensi keväänä aikaan lainkaan. Kennelnimeä minun olisi tarkoitus anoa tässä jossain vaiheessa - pitäisi ensin päästä itseni kanssa yhteisymmärrykseen anottavista nimistä.
Tuntuu, että koko kulunut vuosi on mennyt ohi vain yhdessä hujauksessa. Syyskuu vaihtuu kohta lokakuulle ja vuosi lähestyy vaan loppuaan. Vielä en ole tehnyt päätöstä siitä, ilmoitanko Toivoa lainkaan messariin näyttelyyn. Mieli tekisi, mutta katsotaan nyt. Maksaa niin tuhottoman paljon, että mieli tekisi skipata kokonaan. Mutta sit kun itse olen kuitenkin menossa sinne, niin mitä suotta jättää koira ilmoittamatta? Nyt on myös alle kuukausi enää mun ja äidin koirien vaihtoon. Martta tulee tänne Viron näyttelyreissua varten ja Dansku lähtee viihdyttämään Almaa Pöytyälle. Hirvittää ajatuskin siitä, että pitää antaa Dansku pariksi viikoksi hoitoon. Mutta ehkä me kumpikin selvitään siitä ;) Luulen, että mulle rankempaa kuin tolle pienelle saksalaiselle.
Toivottavasti tulevaisuudessa minunkin kotona tulee tuhisemaan pienen pieniä gööttipentuja. Narttu vaan puuttuu! Tämä asia toivottavasti on korjaantumassa seuraavan vuoden sisään, sillä odotan kovasti saavani itselleni Toivon narttupennun. Katsotaan kuinka asioissa ylipäätään käy - saadaanko sellaisia pikkutoivoja edes ensi keväänä aikaan lainkaan. Kennelnimeä minun olisi tarkoitus anoa tässä jossain vaiheessa - pitäisi ensin päästä itseni kanssa yhteisymmärrykseen anottavista nimistä.
maanantai 18. syyskuuta 2017
Vuosi
Pala nousee kurkkuun ja ahdistaa. Vuosi sitten oltiin Tiitin viimeisellä metsälenkillä. Tiiti riekkui kavereiden kanssa niin kuin aina ennenkin. Oli niin onnellinen pieni göötti. Siitä tulee nyt kuluneeksi vuosi, kun puristin Tiitiä sylissäni ja sanoin sille hyvää yötä ja kerroin kuinka mahdottoman rakas se minulle on. Oli kuin pahaa painajaista silloin klinikalla, kaikki vaan tapahtui ja tuntui etten edes kyennyt olemaan siinä tilanteessa läsnä. Henki ei kulkenut enkä tiennyt miten selviän siitä eteenpäin. Sydän särkyi sinä hetkenä, kun jouduin sanomaan etten halua Tiitin heräävän enää. En varmaan saanut edes sanotuksi kunnolla, kun sanat mureni yrittäessä. Teki niin paljon mieli vain sanoa, että joo kokeillaan niitä lääkkeitä. Ikävä on ihan mahdoton tällaisena hetkenä. Kun tekisi mieli ottaa se punainen töpöhäntä kainaloon ja rutistaa niin kovasti.
torstai 7. syyskuuta 2017
Koiranäyttely ja hierontaa
Käytiin pari viikkoa sitten Toivon kanssa Mäntyharjulla näyttelyssä. Gööttejä oli ilmoitettu näyttelyyn 2kpl. Paikanpäällä selvisi toisen koiran olevan myös uros, mutta sattumalta pentu! Eipä ollut käynyt aiemmin mielessäkään, että näyttelyssä voisi olla tosiaan myös pennut mukana. Näyttelyn tuomarina oli Pekka Teini, joka arvioi Toivon erinomaiseksi rotunsa edustajaksi. Sanomista tuli vähän kääntyvistä etujaloista, mutta tuomari kehui myös kovastí Toivon päätä ja värimerkkejä. Kun tuli ilmi, että Toivo oli valioitunut pari viikkoa aiemmin, niin tuomari totesi sen tulleen ihan ansaitusti.
Westorps Atlas Supergiant "Toivo" AVO-ERI AVK1 SA PU1 ROP. Tuomari olisi myös mieluusti antanut Toivolle sertin, harmi vaan ettei sitä voinut enää ottaa vastaan valioitumisen jälkeen ;) Nyt meillä ei ole suunnitelmissa kuin Tartton näyttelyt marraskuussa. Vähän mietin vielä mentäisiinkö joulukuussa messariin näyttelyyn. Jos mennään, niin sitten mennään joko perjantaina tai lauantaina. Vielä vähän mietin. Vaihtoehtoina siis joku Helsinki Voittaja tai Pohjoismaiden voittaja -näyttely.
Muutama viikko sitten Dansku rysähti metsässä aika ikävästi. Tehtiin pehmeässä maastossa esineruutua ja palkkana heitin Danskulle etsittävää esinettä. Dansku loikkasi perään ja maa antoi alastullessa sitten aika kovastikin periksi. Kiitin vain itseäni siinä vaiheessa siitä, että vasta varasin sille ajan hierojalle. Tällä viikolla sitten käytiin siellä. Danskulla oli takareisissä jumeja ja lapojen alue oli selkeesti myös vähän kipeä. Hieronta teki Danskulle tosi hyvää ja se osasi niin nätisti rentoutua siellä tällä kertaa. Hieroja suositteli kokeilemaan Danskulle kauratyynyä, jos sen käytöstä olisi jotain apua. Danskun lapojen väli on todella ahdas ja yritetään sitä saada vähän auki enemmän.
Seuraava hierojakäynti varattiin Toivolle lokakuun lopulle ja Danskulle marraskuun alkuun. Tuleepa kumpaakin koiraa hoidatettua nyt sitten huolella!
Lokakuun ensimmäisellä viikolla tapahtuu myös jotain jännää! Aloitan opiskelut eläintenkouluttajaksi töiden ohella. Ajattelin ihan mielenkiinnosta hakea eri paikkoihin ja katsella tärppäisikö. Tämä minua kiinnosti jo eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen, mutta asialle ei tullut silloin tehtyä mitään. Nyt sitten päätin kokeilla ja hakea, ja näin ollaan saatu asiat pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin. Koulutus on monimuotokoulutusta ja lähiviikoilla tulen käymään Iisalmessa. Työt Ähtärissä jatkuu kuitenkin ihan samaan rataan ja työharjoittelut saan tehtyä suoraan töissä kotieläintilalla.
Etsin myös sijoituskotia Martan tai Alman pentueesta olevalle narttupennulle. Ajankohdallisesti pentuja olisi tulossa todennäköisesti ensi keväänä tai kesänä. Mikäli tätä kautta tavoitan jotain pennusta kiinnostunutta, niin minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse norruska@gmail.com. Voidaan sähköpostilla jutella aiheesta lisää! Alman pentujen isänä tulee toivottavasti olemaan minun Toivo. Martan urosvalinta on vielä toistaiseksi avoin.
Westorps Atlas Supergiant "Toivo" AVO-ERI AVK1 SA PU1 ROP. Tuomari olisi myös mieluusti antanut Toivolle sertin, harmi vaan ettei sitä voinut enää ottaa vastaan valioitumisen jälkeen ;) Nyt meillä ei ole suunnitelmissa kuin Tartton näyttelyt marraskuussa. Vähän mietin vielä mentäisiinkö joulukuussa messariin näyttelyyn. Jos mennään, niin sitten mennään joko perjantaina tai lauantaina. Vielä vähän mietin. Vaihtoehtoina siis joku Helsinki Voittaja tai Pohjoismaiden voittaja -näyttely.
Muutama viikko sitten Dansku rysähti metsässä aika ikävästi. Tehtiin pehmeässä maastossa esineruutua ja palkkana heitin Danskulle etsittävää esinettä. Dansku loikkasi perään ja maa antoi alastullessa sitten aika kovastikin periksi. Kiitin vain itseäni siinä vaiheessa siitä, että vasta varasin sille ajan hierojalle. Tällä viikolla sitten käytiin siellä. Danskulla oli takareisissä jumeja ja lapojen alue oli selkeesti myös vähän kipeä. Hieronta teki Danskulle tosi hyvää ja se osasi niin nätisti rentoutua siellä tällä kertaa. Hieroja suositteli kokeilemaan Danskulle kauratyynyä, jos sen käytöstä olisi jotain apua. Danskun lapojen väli on todella ahdas ja yritetään sitä saada vähän auki enemmän.
Seuraava hierojakäynti varattiin Toivolle lokakuun lopulle ja Danskulle marraskuun alkuun. Tuleepa kumpaakin koiraa hoidatettua nyt sitten huolella!
Lokakuun ensimmäisellä viikolla tapahtuu myös jotain jännää! Aloitan opiskelut eläintenkouluttajaksi töiden ohella. Ajattelin ihan mielenkiinnosta hakea eri paikkoihin ja katsella tärppäisikö. Tämä minua kiinnosti jo eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen, mutta asialle ei tullut silloin tehtyä mitään. Nyt sitten päätin kokeilla ja hakea, ja näin ollaan saatu asiat pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin. Koulutus on monimuotokoulutusta ja lähiviikoilla tulen käymään Iisalmessa. Työt Ähtärissä jatkuu kuitenkin ihan samaan rataan ja työharjoittelut saan tehtyä suoraan töissä kotieläintilalla.
Etsin myös sijoituskotia Martan tai Alman pentueesta olevalle narttupennulle. Ajankohdallisesti pentuja olisi tulossa todennäköisesti ensi keväänä tai kesänä. Mikäli tätä kautta tavoitan jotain pennusta kiinnostunutta, niin minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse norruska@gmail.com. Voidaan sähköpostilla jutella aiheesta lisää! Alman pentujen isänä tulee toivottavasti olemaan minun Toivo. Martan urosvalinta on vielä toistaiseksi avoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)