Miksi ne kaikista parhaimmat viedään ensin?

RIP Metsäsuharin Kuippana "Särmä" 2.5.2013-17.7.2015.

Keväällä Särmä täytti kaksi vuotta. Kaksi vuotta sitten se tuli minulle. Vuosi sitten se lähti minulta. Tänään Särmä pääsi koirien taivaaseen.

Maailman parhain ja rakkain koira, joka aina jaksoi olla iloinen ja onnellinen. Joka vaan jaksoi rakastaa. Ja aina pussailla. Joka vaan oli niin täydellinen. Minun elämäni koira, jolla oli vielä monen vuoden ura edessä Suomen Tullilla huumekoirana.

Särmän kunto romahti ja sillä todettiin todella laajalle levinnyt keuhkosyöpä. Se jouduttiin lopettamaan tästä suoraan.

Vaikkei olla 11 kuukauteen nähty, niin silti se oli niin rakas. Kyyneleille ei ole meinannut tulla loppua. Miksi ne kaikista parhaimmat viedään ensin?

Tokokoe 12.7.

Tiputtaa, tiputtaa, tiputtaa, tiputtaa.. Laskeskelin viime viikolla päiviä kokeeseen. Paperilla yritin metsästää veritippoja, mutta loppuviikosta niitä ei enää paperiin tarttunut. Kokeeseen mennessä jännitti kuitenkin mahdottoman paljon ja toivoin koko sydämeni pohjasta juoksutarkastuksen paperin olevan valkoinen. Ja se oli.

Meidän oman suoritusvuoron jälkeen tuntui siltä, että aika surkeasti se meni. Tavoite oli toki lähteä hakemaan sieltä AVO1 tulosta, mutta koska ohjaaja on ollut nyt laiska treenaamaan koiran "juoksutauolla" niin epäilytti ykkösen mahdollisuus. Suurin tavoite oli kuitenkin se, että koira nousee kaukoissa. Se on ainoa asia, mitä olen jaksanut ja yrittänyt treenata. Dansku nimittäin välillä vaan jumahtaa maahan eikä nouse, vaikka kissoja putoaisi taivaalta sen niskaan.. Oman suoritusvuoron jälkeen laskeskelin pisteitä ja sain pisteiksi 159. Eli pistettä vajaa 1-tulos. En muistanut tarkkaan mitä pisteitä oltiin saatu, mutta heittelin jotain suuntaa antavaa.

Etukäteen olin lukenut tuomarista vaikka ja mitä internetin ihmeellisestä maailmasta. Tuomarina meillä oli siis Päivi Kivelä. Pelotti paljon mennä hänen tuomaroimaan kokeeseen, kun netistä löysi paljon tietoa hänen tiukkuudestaan. Kokeesta jäi kuitenkin oikein hyvä mieli ja olin kaikesta hänen sanomastaan täysin samaa mieltä ja pisteet olivat täysin oikeudenmukaiset.

Ensimmäisenä oli siis paikkis, siinä Dansku oli vaihtanut makaamaan lonkalleen kohti piiloa. Makasi kuitenkin koko 3 minuuttia täysin rauhassa hiljaa. Tästä ei sen kummemmin sanottavaa, jännitti itseä taas hirmuisesti ja sitä siellä piilolla juttelin muidenkin kanssa.

Seuraamisen taluttimetta Dansku aloitti kauniisti vuotamalla aivojaan pihalle ääntelyn muodossa. Se äänteli niin paljon, että olisi oikeasti tehnyt mieli ärähtää sille ihan kunnolla että pitäisi turpansa kiinni. Kauniisti olin kuitenkin hiljaa ja tehtiin seuruukaavio loppuun asti. D myös painoi ja poikitti hetkittäin oikein kauniisti. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, alussa taas piippasi, mutta maahanmenon jälkeen oli hiljaa. Seisomisessa taas annoin käsiapua tai vartaloapua aavistuksen eikä koira stopannutkaan suoraan.

Luoksetuloa jännäsin myös paljon, siihen olen viime päivät yrittänyt panostaa. Tehty paljon takapalkalla, jotta Dansku varmasti pysähtyisi. Ja niinhän se pysähtyi. Vähän hipsi käskyn jälkeen, mutta pysähtyi ilman tuplakäskytystä. Ja tuli hienosti luokse. Tuomari rokotti vinosta ja väljästä eteentulemisesta. Vauhtia olisi saanut olla myös pysäytyksen jälkeen enemmän.

Noutaminen meni hiukka pieleen.. Ensinnäkin ohjaaja heitti kapulan kauniisti ilmaan korkealle ja taisi siinä lipsahtaa vähän sen kiroamista ja koira meinasi singahtaa kapulalle. Annoin käskyn tulla sivulle uudelleen. Kun lähti hakemaan kapulaa niin lähti oikein vauhdilla eikä katsonut edes minne päin menee. Pian kuitenkin paikansi kapulan ja palautti jääden oikein kauas minusta. Nappasi kapulaa myös vähän takahampailleen. Itse olisin tästä antanut huonompaakin numeroa, sillä toilailtiin molemmat huolella. Oli kuiteen kiltti tuomari!

Noudon jälkeen oli meidän kaukot. Jännitti ihan kauhean paljon jättää koira ja mennä odottamaan lupaa antaa ensimmäinen käsky. Käskyn kuultuaan koira nousi istumaan. Se nousi! Olin niin haljeta onnesta ja sen jälkeen pelkäsin vain sen ennakoivan seuraavaa käskyä. Ei kuiteen ennakoinut vaan kaukot meni täysin nappiin. Niin mahdottoman onnellinen ohjaaja! Tuomari olisi toivonut vähän vauhdikkaampia vaihtoja, mutta teknisesti koira teki täysin oikein.

Estehypyssä Dansku ei ensimmäisellä käskyllä lähtenyt ollenkaan hyppäämään. Oli taas ihan kujalla siitä, mitä tapahtuu. Toisella käskyllä vihdoin loikkasi yli ja istui nätisti käskystä toiselle puolelle. Tuli myös käskystä hypyn yli takaisin perusasentoon.

Kokonaisvaikutuksen kohdalla tuomari sanoi, että sakoítti Danskun ääntelystä niin paljon jo muiden liikkeiden kohdalla, ettei anna sen enää paljoa painaa tässä kohti. Teknisesti koira kuitenkin osaa kaiken ja tuomari ymmärtää kuinka vaikeaa se on saada hiljennettyä koiran nostattaessa itseään jatkuvasti tehdessä.

1. Paikalla makaaminen 9½
2. Seuraaminen taluttimetta 7
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½
4. Luoksetulo 9
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
6. Noutaminen 7
7. Kauko-ohjaus 9½
8. Estehyppy 7
9. Kokonaisvaikutus 9
Kokonaispistemäärä 170 AVO1 3. sija

Me tehtiin se! Ihan huippufiilis. Meillä on nyt oikeus lähteä kisaamaan voittajaan, jos joskus tulee fiilistä siihen. Nyt voidaan ihan rauhassa katsella uusia liikkeitä ja miettiä kisoja jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Ensin kuitenkin aletaan opetella, kuinka suu menee suppuun. Ylempien luokkien kisoihin ei enää viihti lähteä tekemisen intoa huutavan koiran kanssa.

Tokokoepaikka ja kehäkettuilua koiranäyttelyssä

Olen yllättynyt siitä, kuinka moni on käynyt lukemassa meidän blogipostauksen "Mitä sitten, kun koiraa ahdistaa?". Tätäkin blogia tullut pidettyä monta vuotta ja kirjoiteltua vaikka ja mitä liibalaabaa, niin niistä kaikista tuo on noussut kolmanneksi suosituimmaksi kirjoitukseksi. Sen yli menee vain kirjoitus, jossa kerroin Vinnan muuttaneen pois luotani ja suosituin on ollut kirjoitukseni käymisestä kennellinjan pääsykokeessa.

Mitä ollaan tehty nämä viime päivät? No, olen itse työssäoppimassa Kokkolan Petpointissa ja vapaa-aikaa jää niukasti matkojen ja 8 tunnin työpäivien jälkeen. Kovasti olen oppinut jo tämän viikon aikana ja pidän paikasta. Pieniä ristiriitoja löytyy oman etiikan suhteuttamisessa joihinkin toimintoihin, muta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen siihen, että olen tuolla työssäoppimassa. Tällä hetkellä meiltä löytyy siellä pieniä muutaman päivän ikäisiä syyrialaisen hamsterin poikasia ja kovasti ne mielessä kutkuttelee. Muutama hamsteriton vuosi ollut tässä ja sellainen olisi niin kiva taas. Järki vähän yrittää kolkutella mukana ;)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Tiitistä ei tule jalostuskoiraa. Tiitistä tulisi siis meidän lauman "oikea" jäsen. Sen alusta-arkuudesta huolimatta toivon sillä olevan edessä vielä oikein pitkä ja hyvä elämä ♥ Toivon, että se tapahtuisi minun luonani, mutta katsellaan miten Tiiti kestää mahdolliset uuteen asuntoon muutot ja sopeutuu uusiin paikkoihin. Pieni hölmö göötti, mutta silti aina niin ihana kun jotain tehdään.

Ainiin. Sain eilen viestiä, että arvonnassa on lykästänyt kerrankin ja meille olisi tokokoepaikka ensi viikolle Danskun kanssa. Kovin tekee tiukkaa sen juoksujen kanssa. Karvat lähti pari kuukautta sitten suunnilleen ja tämän kuun lopulla olisi odotettavissa juoksut. Toivottavasti ei nyt aloita niitä ennen tokokoetta, jotta päästään osallistumaan! Eilen vedettiin pienet tokotreenit ja en tiedä mitä tekisin niiden kaukojen kanssa. Dansku tekee ne hyvin, paitsi jos tulee joku oikein yllättävä juttu juuri ennen kuin annan käskyn. Sen jälkeen se ei enää nouse. Luoksarin stoppi oli yllättävän hyvä. Hyppyä ja noutoa pitäisi ottaa vaikka huomenna ja katsoa miten sujuu.

Ja vielä löytyi jotain, mitä olen unohtanut kirjoittaa! Käytiin viime viikonloppuna Tiitin kanssa Mynämäellä näyttelyssä. Sieltä tuli EH1 ensimmäistä kertaa nuorten luokasta. Tuomarina oli Esa Ruotsalainen, joka on aikoinaan sanonut Martan kaipaavan vielä lisää aikaa kehittyäkseen ja Marsukin on häneltä EH:n saanut. Tiiti oli tänään myös kovin pikkainen ja luuston tulee vielä voimistua ja kehittyä. Tuli tässä mietittyä, että kuinka voidaan olettaa vajaa 2-vuotiaan koiran saavan voimakkaamman luuston? Miksi aina arvosteluissa sanotaan, että luuston tulee vahvistua ja voimistua? Itsestä ainakin kuulostaa eriskummalliselta, että koirien luusto yhtäkkiä lähtisi kovinkin voimistumaan. Massaa voi aina tulla lisää, mutta se taas on eri asia kuin luuston vahvuus.

Helmi kävi samaisessa Mynämäen näyttelyssä hakien sieltä myös EH:n ja sijoittuen kilpailuluokassa kolmanneksi. Helmin turkki on muuttunut aivan järkyttäväksi steriloinnin myötä. Karvanlaatu on pehmeää ja karvaa löytyy vaikka muille jakaa, kunnon puuhka. Selkälinja on kovin painunut ja etuliikkeet huonot. Tuomari kysyikin minulta, että onko Helmi loukannut etujalkaansa. Ei siis ontunut, mutta liikkui hyvin lyhyellä askeleella. Samainen tuomari on aiemminkin huomauttanut Helmin etuliikkeistä ja hänen kanssaan pohdittiinkin, että liikkeet ovat varmaan iän myötä huonontuneet. Ikäähän Helmillä on 12½ vuotta.

Rally-tokoa ja tokoa

Sunnuntaina oli tiedossa rally-tokoilua. Toinen kerta Danskin kanssa ja kovin kiinnostaisi sen kanssa käydä edes alokasluokasta hakemassa koulari. Tosi kivaa puuhaa tuo rally-tokoilu ja koirakin tykkää! Välillä Dansku taas ihmetteli kylttejä ja tötsiä, mutta ei niin paljoa kuin ensimmäisellä kerralla. Paremmin siis jo nyt! Hihna kiristyi tässä kyllä useampaan kertaan, en vaan tiedä kuinka pitäisin sitä ilman että koirakin kompuroi.

Tehtiin siis Janakkalan kisoissa 7.2.2015 alokasluokassa ollutta rataa. Vaikeuksia tuotti eniten oikealta puolelta sivulletulo, muut Danski teki ihan näppärästi jotain ihmettelyjä ja omistajan sähläyksiä lukuunottamatta.

Ei ihan olla mitään rally-tokoilijoita

Maahanmeno

Spiraalia

Kesken pujottelun maassa oli joku epäilyttävä tötsä...

..ja se tötsä piti ehdottomasti tarkistaa!

Tiitin kanssa tehtiin myös rally-tokoiluja. Mentiin koko rata vähän väliä palkkailemalla ja oli kyllä sellaista sähläystä että.. No mut kummallakin oli hauskaa! Tiiti tykkää tehdä ja tekee mielellään, mutta se touhottaa niin kovasti. Ei hetkeäkään malttaisi olla paikallaan. Kovasti ennakoi maahanmenoa jokaisella kyltillä nyt kun on oppinut sen. Pujottelut on Tiitistä tosi kivoja ja niissä tulee pääasiassa hyvin mukana.

Tiiti perusasennossa

Tiitin eteentulo

Tiiti seuraa kyltin jälkeen

Maahanmeno kyltillä

Kenties spiraaliin matkalla?

Danskulle otettiin ennen rally-tokoilua myös paikallamakuu. Olin näkyvillä ja Oona treenaili Serrin kanssa siinä ympärillä. Hyvin Danski pysyi häiriöstä huolimatta ja näitä häiriötreenejä jatkettakoot tulevaisuudessakin :) Kaukokäskyjä pikaiseen otettuna teki todella hyvin ylipitkästä välimatkasta huolimatta.

Rally-tokon jälkeen oli vuorostaan tiedossa agilityä Tiitille (ja vähän Danskillekin). Meillä oli mutkaputki, josta pääsi hyvin jatkamaan edessä oleville kahdelle hypylle. Oona oli namikipon kanssa hyppyjen takana ja lähetin Tiitin putkeen ja siitä kahdelle hypylle. Tosi hienosti se teki ja oli innoissaan mukana. Ohjaajalla vaan taas vähän hakemista sen suhteen miten nyt oikeesti asiat tehdään.. Dansku pääsi myös vähän rallattelemaan. Ikinä sen kanssa ei oo tehty putkea kummempaa, mutta hyvin sekin irtosi namikipolle hyppyjen yli. Putki on kyllä sen ehdoton lemppari, aina juoksee sen täysiä läpi ja hakeutuu sinne itsekin ♥ Harmi ne sen ranteet, niiden puolesta ei tuu kyllä tälläistä putkirallattelua enempää tehtyä.

Eilen, maanantaina, käytiin tottistelemassa taas vähän. Tarkoitus olisi päästä Danskun kanssa tosiaankin kisaamaan ennen sääntömuutosta (1.8.) ja vähän kiirus on löytää koeapaikka, missä koiralla ei olisi juoksujakaan.. Kolmeen kokeeseen olen sen ilmoittanut, yhteen varasijalle ja yhteen on koepaikka. Yhdestä ei taasen ole kuulunut vielä mitään saatiinko paikkaa vai ei. Aloittaisi ne juoksunsa vaan nyt, niin olisi heinäkuussa aikaa käydä pyörähtämässä kisoissa.

Rally-tokon eteentulo sunnuntailta

No mutta niin, eilen tehtiin seuraamista, jäävät, kaukoja ja noutoa. Danski teki kaiken ihan kivasti, jopa ne kaukot! Kerran ennakoi istumisesta suoraan maahanmenon eikä olisi halunnut nousta. Palautin siitä ylös ja sen jälkeen kaukot sujui hienosti taas. Noudossa ollaan koettu joku ihmeparantuminen. Ollaan tehty vaan kapulan pitoharjoituksia ja tsadaa nyt voin pyytää koiraa nostamaankin kapulaa ja ilman turhia jäystämisiä palauttaa sitä. Tiitin kanssa tehtiin agilitykeppejä ja vähän jotain pikkutokoiluja. Aloitettiin paikallamakuun alkeita ja Tii jopa pysyy kun kävelen sen eteen seisomaan ja siitä takaisin palkkaamaan sen!

Tänään tehtiin taas pieniä seurailuja, liikkeestä seisominen, hyppy, kaukoja ja noutoa. Kaukoissa Dansku ennakoi kerran maahanmenon istumisen jälkeen eikä enää sen jälkeen olisi halunnut nousta ylös. Pieni muistutus sen jälkeen ja taas koira nousi kauniisti. Ihan ihmejuttu tuo sen maahan jääminen! Olen alkanut palkkailla enemmän siitä, että jää istumaan kaukojen lopuksi, jottei tulisi kauheaa tarvetta painua maahan makaamaan. Noudossa otti pari kertaa kapulan takahampailleen luovutuksessa, joten tehtiin ihan vaan pitoharjoituksia ja taas sekin sujui. Hypyssä oli erittäin hidas istuminen toiselle puolelle, joten palkkailin Danskua siitä, että se istui toiselle puolelle.

Ihan läpällä ja huvikseen ajateltiin kokeilla myös eteen lähettämistä. Dansku on syksyllä minulle tullessaan osannut juosta eteen käskystä - itse en ole sitä sen kanssa ikinä kokeillut, mutta nyt huvikseni ajattelin. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vaan eteenlähetys pallolle ja toisella kerralla maahanmeno mukaan. Oonakin totesi, että Dansku juoksi varmaan lujempaa mitä se ikinä ennen on juossut ja siitä oli ongelmia sitten pysähtyä ja mennä maahan. Hyvin se kuitenkin sujui. Enemmän ongelmia tuotti se, kuinka saisin koiran lähetettyä eteen. Mieli teki lähteä, mutta kokoajan oli kuitenkin vaan kysyvänä, että oikeestiko saan mennä. Kyllä se kummallakin kertaa lopulta sitten lähti..

Sunnuntailta Tiitin pujottelua

Tällainen ylipitkäpostaus, josko sitä yrittäisi kirjoitella vähän useammin esimerkiksi?

Oma koti kullan kallis

Tultiin kotiin maanantaina. Avasin ulko-oven ja Tiiti tuli iloisena sisälle suoraan. Mikä pätevä lapsi ja ihana olla kotona.

Meidän rappuset on aina olleet Tiitille vähän vaikeat, ne menee superhyvin nykyään verrattuna alkuaikaan kun Tiiti saattoi jäädä alas jos se ei ollut kytkettynä. Nyt se menee ne irtikin ja voi luottaa siihen, että koira kävelee ne ylös asti. Rappusissa on yksi vaikea kohta. Viimeisellä tasanteella on ehkä kolme porrasta ja yleensä Tiiti vain ryntää ne ylös loikaten mahdollisimman monen rappusen yli. En tiedä mikä siitä kohdasta tekee niin pelottavan, mutta joku siinä on mistä pieni göötti ei tykkää. Välillä se kävelee nekin ihan hyvin, mutta välillä pakko rynniä ja loikkia.

Keskiviikkona meillä oli koulussa tokoa ja rallytokoa. Olen kerran aiemmin tehnyt rallytokoa Särmän kanssa kerran, mutta äiti on käynyt Tiitin kanssa rallytokokurssin. Kävin ensin tokoilemassa Danskun kanssa. Meillä oli ns. epäviralliset luokanväliset kisat. Dansku oli ainoa avoimen luokan koirakko ja sai paikkikseen toisen koiran seurakseen niin pystyttiin suorittamaan piilopaikkis.

Paikkiksesta Dansku sai ysin. Oli meinannut kuulema mennä lonkalleen ja oli vähän katsellut että mitä ympäristössä tapahtuu. Nätisti se siellä kuitenkin aina pysyy ja makaa hiljaa. Seuraamisesta 8, alkuun vinkui ja loppua kohti rauhoittui. Poikitti välillä oikein nätisti, mutta se nyt onkin tiedossa. Käännöksissä oli kuitenkin pakko piippailla. Liikkeestä maahanmeno 9. Kaukot nollattiin. Annoin kolme käskyä ja kävin nostamassa koiran maasta. Ajattelin, että koska ns. epistelyä niin puutun siihen sitten. Kokeilin sitä ennen kaukoja etäällä kentästä ja oikein odotin että koira joutuu maata maassa kauemmin. Mutta sitten, kun sanoin käskyn niin koira vaan jäi maahan taas. Mikä ihme siinäkin on? Noh treeniä treeniä vaan taas. Hypystä 8½, annoin vartaloapua (voisiko joku kahlita mut vaan paikalleni!) ja koira istui hitaasti toiselle puolelle. Jos oikein muistan, niin palasi kuitenkin nätisti.

Dansku 3v 1kk

Rallytokossa käytiin Danskun kanssa kokeilemassa, että osattaisiko ylipäänsä mitään. Meillä oli tosi kiva alokasluokan rata ja Dansku kovin ihmetteli kentälle ilmestyneitä kylttejä. Montaa kylttiä ihmeteltiin ja ohjaajan virheiden takia uusittiin kylttejä. Kehuin koiraa kokoajan kun se vaan tuli mukana, sillä oli niin hämmentynyt meidän touhuilusta. Saatiin 84 pistettä ja mielenkiinto rallytokoilua kohtaan. Helpostihan tuon kanssa saisi käytyä ainakin jonkun alokasluokan, kunhan treenittäisi kylteillä enemmän.

Tiitin kanssa tehtiin myös rallytokorata. Palkkailin sitä kokoajan ja pienellä Tiitillä oli niin kovin hauskaa! Todettiin opettajan kanssa, että se oli selkeästi pienen Tiitin juttu. Jospa sen kanssa ottaisi myös tavoitteeksi jonkunlaiset rallytokokisailut myöhemmin? Nyt voisi vaan reeniä enemmän ja pitää hauskaa ♥

1v 7kk

Tokon parissakin pitäisi yrittää aktivoitua molempien koirien kanssa. Juurikaan ei olla reenitty. Tiitin kanssa ollaan harjoiteltu liikkeestä maahanmenoa. Maahanmeno on pienen göötin silmissä maailman parhain juttu ja siksi nyt ennen näyttelyä pitäisi alkaa tehdä enemmän seisomista.. Yritettiin ottaa rakennekuvia koirista ja se ei nyt ihan sujunut kun Tiiti halusi vain mennä maahan.

Eilen oli viimeinen koulupäivä. Tänään päättäjäiset. Välillä opiskelu on ollut tuskaa, mutta nyt kaiken ollessa ohi, sitä alkaa vähän harmittaa. Aika on mennyt niin nopeasti ja nyt yhtäkkiä porukka hajoaa. Viimeiseksi vuodeksi tänne jää vielä muutama, mutta moni lähteekin. Ihan ristiriitaiset fiilikset. Voisipa aikaa tavallaan kelata taaksepäin, vaikka tavallaan toivoo, että kesä ja työssäoppiminen menisi jo nopeasti ohi. Olisin vihdoin eläintenhoitaja.

Mitä sitten, kun koiraa ahdistaa?

Itkua pidätellen kannan kauhusta jäykän koiran asunnosta hissiin. Hissistä ulos. Ulkona iloinen, mutta kuitekin ahdistunut koira laukkailee ja haluaa mahdollisimman kauas pelottavasta rappukäytävästä. Kun tullaan ulkoa, koira lyö jarrut pohjaan vähän ennen rappua. Suostuu kävelemään rappuun varovaisesti, vahdin ettei se jää sulkeutuvan oven väliin. Sen jälkeen hissiin. Hissin lähestyessä kuudetta kerrosta, koira vetää jalat harallaan maihin. Nostan kauhusta jäykän koiran syliin sen pyristellessä hyppäämään alas. Lattialle, jossa se ei kuitenkaan uskaltaisi kävellä. Asunnon ulko-oven edessä lasken pyristelevän jäykän koiran lattialle. Avaan oven ja jäykkä koira astelee varovasti sisälle. Kävellään olohuoneeseen, jossa se hyppää heti sängylle. Tarjoan sille sen ruokaa lattialle, nuuhkaisee ja menee takaisin sänkyyn. Me ollaan Vantaalla.

Kyyneleet vaan valuu, kun epätoivo iskee. Mitä voin tehdä? Enää en tiedä. Kotona kaikki on hyvin. Sekä itsellä, että pienen Tiitin valtakunnassa. En halunnut jättää Tiitiä hoitoon, kun lähdin Vantaalle. Pahempi sen on olla uudessa paikassa, vieraan ihmisen tuen kanssa. Näin ainakin ajattelin. Se olisi tällöin edes saanut olla Kannuksessa. Paniikki laantuu vähän pienemmäksi, kun koira käpertyy nukkumaan viereeni sängylle. Läähätys jatkuu ja asentoa vaihdellaan. Kukaan ei saa koskea koiraan tai se tulee lähemmäs minua. Mahdoton ajatus, että se edes menisi itse moikkaamaan toista ihmistä.

Matolla voi olla, ei missään tapauksessa vieressä lattialla.

Ei se ole ollut tälläinen. On sitä ahdistanut, mutta se on säilyttänyt toimintakykynsä. Nyt se on pitkästä aikaa mennyt aivan tolaltaan ahdistuksesta. Aina se on liikkunut täällä asunnossa ilman sen suurempaa ahdistusta. Ei tämä ole mikään täysin vieras paikka. Nyt se ei liiku. Kävelin olohuoneesta keittiöön, ehkä max sen kymmenen metriä. Tiiti jäi olohuoneeseen vinkumaan, koska ei voinut liikkua. Kyllä se lopulta tuli ja läähätys vaan kävi kun se seisoi täristen pöydän alla samalla läähättäen. Ruokaa ei voi syödä. Ei syönyt aamulla eikä illallakaan. Vähän maisteli.

© Oona Pesonen

Tiitin kanssa on ihana harrastaa ja tehdä. Silloin kun ollaan sen tutulla maaperällä eikä tehdä siihen mitään stressaavia juttuja lisäksi. Jos vaihdetaan paikkaa, sen maailma murenee. Todellakin murenee. Tajuttoman paha mieli pienen koiran vuoksi. Ei se ole tehnyt mitään ansaitakseen tällaista pahaa maailmaa pelottavine lattioineen, ovineen, sermeineen, huonekaluineen, paikkoineen, avoimuuksineen. Ei sellainen maailma ole pienten Tiitien paikka.

Sitä on siedätetty. Eikä se ole menettänyt toimintakykyään. Edistytty on. Kannuksessa. Tutulla maaperällä. Mutta nyt se on ottanut paljon takapakkia. En vaan voi sanoin selittää sen enempää, kuin että se ei ole aiemmin menettänyt täällä toimintakykyään. Ei se ole pitänyt rappukäytävistä, ei mistään. Mutta aina se on tullut. Nyt se ei pysty. Miksei se pysty? Kunpa voisi auttaa ja löytää ratkaisun. Luulen vaan, että ihmeratkaisua tällaiseen ei ole.

Tiiti haluaa paeta kaapin alle, kun pelottaa kävellä.

Ei ole kokemusta tällaisesta koirasta ennestään. Ei alusta-arkuudesta löydy tietoa netistä. Ei kukaan ole kertonut, että tällainenkin koira voi tulla vastaan. Koira, joka pelkää elämää. Ei ole käyttöohjeita alusta-aralle koiralle. Ei ole yhtä oikeaa kaavaa, kuinka toimia. Samalla teen opinnäytetyötäni länsigöötanmaanpystykorvien luonne- ja käytöshäiriöistä. Ja toivon kovin paljon, ettei kukaan muu saa tällaista koiraa. Vaikka on se silti maailman ihanin koira tutussa ympäristössä.

© Oona Pesonen

Kolme yötä niin lähdetään kotiin. Siellä oottaa Purri, Dansku ja Serri. Ja koirien valtakunnassa on kaikki taas hyvin ♥

Jälkeä ja Nose Workia

Olisiko toissapäivänä, kun tein Danskulle ja Tiitille molemmille jäljet pellolle ennen kuin lähdettiin metsään rämpimään. Tiitille joku n. 20 metrin suora jälki ja Danskulle joku 150 askeleen jälki kahdella kulmalla ja kahdella esineellä (+ lopun makupalapurkki).

Tiiti jäljesti ensin. Sitä epäilytti vaaniiko muurahaiset makupaloissa, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt. Yritin pitää liinan alkuun sen jalkojen alta, mutta Tii venkoili kuin väkkyrä, niin päädyin antaaan hihnan olla miten lystää. Kunhan koira nyt jäljesti ja sillä oli kivaa. Alussa käänsin sen oikeaan suuntaan muutaman kerran ja viimeisellä kerralla ajattelin myös pitää sen takaosasta kiinni, jotta se menisi oikeaan suuntaan. Tii vinkaisi, kun koskin sen oikeaan takajalkaan. Sen jälkeen se ei olisi enää halunnut lähteä jäljestämään, muttei kyllä varonut jalkaansa millään tapaakaan. Lopulta mentiin jälki hienosti loppuun asti ja vaadin Tiiltä maahanmenon lopun makupalapurkille. Sen se teki hienosti ja nakit maistui purkista hyvin.

Dansku lähti jäljestämään hyvin. Käytin sillä päältä kytkettäviä valjaita taas, koska pelottaa laittaa sille pantaa jos se lähtee paineistumaan siitä. Valjaiden kanssa se on tehnyt hyvää työtä eikä ole paineistunut niin kuin muutamat kerrat pannan kanssa. Nätisti se jäljestää ja tekee tarkkaa työtä. Kuljin taas 20 metrin liinan päässä. Ensimmäisen esineen ohi D meni kauniisti, vaikka ihan varmasti meni siitä kohti missä esine oli. Toisen esineen ohi yhtä kauniisti. Jälki meni hukkaan toisella kulmalla, löysi kohdan mistä kulma meni, mutta sen jälkeen haki ja haki mistä jälki menee. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja jälki löytyi hetken pohdiskelun jälkeen ja loppujälki meni hyvin.

Lopun makupalapurkin Dansku ilmaisi ja harmittaa, etten tajunnut vaatia esineiltäkin siltä ilmaisua. Tiesin missä kohti ne sijaitsevat, mutta kun koira ei ilmaissut niin annoin mennä ohi. Äidin kanssa juteltuani ja viisastuttuani ensi kerralla vaaditaan ihan koiralta ilmaisu niille. Kyllä se tietää mitä sen niillä esineillä pitäisi tehdä, mutta en tosiaan tiedä miksi käveli nyt ohi kuin vettä vaan. Metsässä olisi ollut edes vähän ymmärrettävämpää, mutta nyt en kyllä tajua yhtään.

Käytiin metsässä rämpimässä jäljestyksen jälkeen ja Oona yhdessä vaiheessa sanoi Tiin näyttäneen käyttävän oikeaa takajalkaansa hassusti. Sen jälkeen se oli ihan ok, mutta tosi outoa taas. Samaa jalkaa se vinkaisi silloin jäljellä.

Tänään meillä oli koulussa Nose Workia. Tein sitä molempien koirien kanssa. Kummallekin tehtiin alkuun ruokaehdollistamista pahvilaatikoiden kanssa ja tehtiin laatikoista kivoja. Tiitiä jännitti kauheasti pahvilaatikot, mutta varovasti uskalsi syödä makupaloja niistä. Sen vuoksi en viitsinyt alkaa sen kanssa tehdä mitään sen kummempaa siinä, kunhan totuteltiin kivoihin pahvilaatikoihin. Danskun kanssa tehtiin ensin myös makupalojen syömistä ja etsimistä pahvilaatikoista ja D tajusikin sen jutun nopeasti. Pahvilaatikoista sai ruokaa ja se oli kivaa. Sen jälkeen laitettiin sinne eucalyptuksen hajua ja D meni kaikilla kolmella kertaa suoraan siihen pahvilaatikkoon, jossa oli haju. Siitä palkattiin kovasti ja sitten jätetiin harjoittelu siihen. Vaikutti tosi kivalta ja olisi hauska päästä tekemään tuotakin enemmän!

Tämän lisäksi tottisteltiin Danskun kanssa. Tehtiin uusien tokosääntöjen mukaisia voittaja -luokan jääviä liikkeitä ja sitten "suoristumistreeniä". Alkuun Dansku ei meinannut tajuta koko jutusta yhtään mitään, mutta kun juttu painui mieleen, niin ymmärrystä alkoi tulla. Tuollaista treeniä olisi tosi kiva päästä tekemään lisää. Danskuhan vinottaa seuruussa jonkun verran ja sain vinkkiä sen jättöliikkeisiin ja seuruuseen ylipäänsä. Takapäänkäyttötreeni tulisi saksalaiselle myös tarpeeseen.

Loppuun otettiin vielä luoksetulona kutsuhyppy. Ei olla Danskun kanssa tehtykään sellaista pitkään aikaan. Epäilin tuleeko se ollenkaan vai ei, mutta vanhasta muistista tuli hyvin! Pätevä lapsi.

Mut vielä loppuun, mua ahdistaa! Kolme vuotta on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja ensi viikolla meidän luokka hajoaa. Osa jää tänne, mutta suuri osa on lähdössäkin. Vaikka nää kolme vuotta on olleet osittain ihan tuskaa, niin luulen että itkua tihrustan ensi viikolla, kun ollaan koko porukka viimeistä kertaa koossa.