Jälkeä ja Nose Workia

Olisiko toissapäivänä, kun tein Danskulle ja Tiitille molemmille jäljet pellolle ennen kuin lähdettiin metsään rämpimään. Tiitille joku n. 20 metrin suora jälki ja Danskulle joku 150 askeleen jälki kahdella kulmalla ja kahdella esineellä (+ lopun makupalapurkki).

Tiiti jäljesti ensin. Sitä epäilytti vaaniiko muurahaiset makupaloissa, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt. Yritin pitää liinan alkuun sen jalkojen alta, mutta Tii venkoili kuin väkkyrä, niin päädyin antaaan hihnan olla miten lystää. Kunhan koira nyt jäljesti ja sillä oli kivaa. Alussa käänsin sen oikeaan suuntaan muutaman kerran ja viimeisellä kerralla ajattelin myös pitää sen takaosasta kiinni, jotta se menisi oikeaan suuntaan. Tii vinkaisi, kun koskin sen oikeaan takajalkaan. Sen jälkeen se ei olisi enää halunnut lähteä jäljestämään, muttei kyllä varonut jalkaansa millään tapaakaan. Lopulta mentiin jälki hienosti loppuun asti ja vaadin Tiiltä maahanmenon lopun makupalapurkille. Sen se teki hienosti ja nakit maistui purkista hyvin.

Dansku lähti jäljestämään hyvin. Käytin sillä päältä kytkettäviä valjaita taas, koska pelottaa laittaa sille pantaa jos se lähtee paineistumaan siitä. Valjaiden kanssa se on tehnyt hyvää työtä eikä ole paineistunut niin kuin muutamat kerrat pannan kanssa. Nätisti se jäljestää ja tekee tarkkaa työtä. Kuljin taas 20 metrin liinan päässä. Ensimmäisen esineen ohi D meni kauniisti, vaikka ihan varmasti meni siitä kohti missä esine oli. Toisen esineen ohi yhtä kauniisti. Jälki meni hukkaan toisella kulmalla, löysi kohdan mistä kulma meni, mutta sen jälkeen haki ja haki mistä jälki menee. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja jälki löytyi hetken pohdiskelun jälkeen ja loppujälki meni hyvin.

Lopun makupalapurkin Dansku ilmaisi ja harmittaa, etten tajunnut vaatia esineiltäkin siltä ilmaisua. Tiesin missä kohti ne sijaitsevat, mutta kun koira ei ilmaissut niin annoin mennä ohi. Äidin kanssa juteltuani ja viisastuttuani ensi kerralla vaaditaan ihan koiralta ilmaisu niille. Kyllä se tietää mitä sen niillä esineillä pitäisi tehdä, mutta en tosiaan tiedä miksi käveli nyt ohi kuin vettä vaan. Metsässä olisi ollut edes vähän ymmärrettävämpää, mutta nyt en kyllä tajua yhtään.

Käytiin metsässä rämpimässä jäljestyksen jälkeen ja Oona yhdessä vaiheessa sanoi Tiin näyttäneen käyttävän oikeaa takajalkaansa hassusti. Sen jälkeen se oli ihan ok, mutta tosi outoa taas. Samaa jalkaa se vinkaisi silloin jäljellä.

Tänään meillä oli koulussa Nose Workia. Tein sitä molempien koirien kanssa. Kummallekin tehtiin alkuun ruokaehdollistamista pahvilaatikoiden kanssa ja tehtiin laatikoista kivoja. Tiitiä jännitti kauheasti pahvilaatikot, mutta varovasti uskalsi syödä makupaloja niistä. Sen vuoksi en viitsinyt alkaa sen kanssa tehdä mitään sen kummempaa siinä, kunhan totuteltiin kivoihin pahvilaatikoihin. Danskun kanssa tehtiin ensin myös makupalojen syömistä ja etsimistä pahvilaatikoista ja D tajusikin sen jutun nopeasti. Pahvilaatikoista sai ruokaa ja se oli kivaa. Sen jälkeen laitettiin sinne eucalyptuksen hajua ja D meni kaikilla kolmella kertaa suoraan siihen pahvilaatikkoon, jossa oli haju. Siitä palkattiin kovasti ja sitten jätetiin harjoittelu siihen. Vaikutti tosi kivalta ja olisi hauska päästä tekemään tuotakin enemmän!

Tämän lisäksi tottisteltiin Danskun kanssa. Tehtiin uusien tokosääntöjen mukaisia voittaja -luokan jääviä liikkeitä ja sitten "suoristumistreeniä". Alkuun Dansku ei meinannut tajuta koko jutusta yhtään mitään, mutta kun juttu painui mieleen, niin ymmärrystä alkoi tulla. Tuollaista treeniä olisi tosi kiva päästä tekemään lisää. Danskuhan vinottaa seuruussa jonkun verran ja sain vinkkiä sen jättöliikkeisiin ja seuruuseen ylipäänsä. Takapäänkäyttötreeni tulisi saksalaiselle myös tarpeeseen.

Loppuun otettiin vielä luoksetulona kutsuhyppy. Ei olla Danskun kanssa tehtykään sellaista pitkään aikaan. Epäilin tuleeko se ollenkaan vai ei, mutta vanhasta muistista tuli hyvin! Pätevä lapsi.

Mut vielä loppuun, mua ahdistaa! Kolme vuotta on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja ensi viikolla meidän luokka hajoaa. Osa jää tänne, mutta suuri osa on lähdössäkin. Vaikka nää kolme vuotta on olleet osittain ihan tuskaa, niin luulen että itkua tihrustan ensi viikolla, kun ollaan koko porukka viimeistä kertaa koossa.