Itkua pidätellen kannan kauhusta jäykän koiran asunnosta hissiin. Hissistä ulos. Ulkona iloinen, mutta kuitekin ahdistunut koira laukkailee ja haluaa mahdollisimman kauas pelottavasta rappukäytävästä. Kun tullaan ulkoa, koira lyö jarrut pohjaan vähän ennen rappua. Suostuu kävelemään rappuun varovaisesti, vahdin ettei se jää sulkeutuvan oven väliin. Sen jälkeen hissiin. Hissin lähestyessä kuudetta kerrosta, koira vetää jalat harallaan maihin. Nostan kauhusta jäykän koiran syliin sen pyristellessä hyppäämään alas. Lattialle, jossa se ei kuitenkaan uskaltaisi kävellä. Asunnon ulko-oven edessä lasken pyristelevän jäykän koiran lattialle. Avaan oven ja jäykkä koira astelee varovasti sisälle. Kävellään olohuoneeseen, jossa se hyppää heti sängylle. Tarjoan sille sen ruokaa lattialle, nuuhkaisee ja menee takaisin sänkyyn. Me ollaan Vantaalla.
Kyyneleet vaan valuu, kun epätoivo iskee. Mitä voin tehdä? Enää en tiedä. Kotona kaikki on hyvin. Sekä itsellä, että pienen Tiitin valtakunnassa. En halunnut jättää Tiitiä hoitoon, kun lähdin Vantaalle. Pahempi sen on olla uudessa paikassa, vieraan ihmisen tuen kanssa. Näin ainakin ajattelin. Se olisi tällöin edes saanut olla Kannuksessa. Paniikki laantuu vähän pienemmäksi, kun koira käpertyy nukkumaan viereeni sängylle. Läähätys jatkuu ja asentoa vaihdellaan. Kukaan ei saa koskea koiraan tai se tulee lähemmäs minua. Mahdoton ajatus, että se edes menisi itse moikkaamaan toista ihmistä.
 |
| Matolla voi olla, ei missään tapauksessa vieressä lattialla. |
Ei se ole ollut tälläinen. On sitä ahdistanut, mutta se on säilyttänyt toimintakykynsä. Nyt se on pitkästä aikaa mennyt aivan tolaltaan ahdistuksesta. Aina se on liikkunut täällä asunnossa ilman sen suurempaa ahdistusta. Ei tämä ole mikään täysin vieras paikka. Nyt se ei liiku. Kävelin olohuoneesta keittiöön, ehkä max sen kymmenen metriä. Tiiti jäi olohuoneeseen vinkumaan, koska ei voinut liikkua. Kyllä se lopulta tuli ja läähätys vaan kävi kun se seisoi täristen pöydän alla samalla läähättäen. Ruokaa ei voi syödä. Ei syönyt aamulla eikä illallakaan. Vähän maisteli.
 |
| © Oona Pesonen |
Tiitin kanssa on ihana harrastaa ja tehdä. Silloin kun ollaan sen tutulla maaperällä eikä tehdä siihen mitään stressaavia juttuja lisäksi. Jos vaihdetaan paikkaa, sen maailma murenee. Todellakin murenee. Tajuttoman paha mieli pienen koiran vuoksi. Ei se ole tehnyt mitään ansaitakseen tällaista pahaa maailmaa pelottavine lattioineen, ovineen, sermeineen, huonekaluineen, paikkoineen, avoimuuksineen. Ei sellainen maailma ole pienten Tiitien paikka.
Sitä on siedätetty. Eikä se ole menettänyt toimintakykyään. Edistytty on. Kannuksessa. Tutulla maaperällä. Mutta nyt se on ottanut paljon takapakkia. En vaan voi sanoin selittää sen enempää, kuin että se ei ole aiemmin menettänyt täällä toimintakykyään. Ei se ole pitänyt rappukäytävistä, ei mistään. Mutta aina se on tullut. Nyt se ei pysty. Miksei se pysty? Kunpa voisi auttaa ja löytää ratkaisun. Luulen vaan, että ihmeratkaisua tällaiseen ei ole.
 |
| Tiiti haluaa paeta kaapin alle, kun pelottaa kävellä. |
Ei ole kokemusta tällaisesta koirasta ennestään. Ei alusta-arkuudesta löydy tietoa netistä. Ei kukaan ole kertonut, että tällainenkin koira voi tulla vastaan. Koira, joka pelkää elämää. Ei ole käyttöohjeita alusta-aralle koiralle. Ei ole yhtä oikeaa kaavaa, kuinka toimia. Samalla teen opinnäytetyötäni länsigöötanmaanpystykorvien luonne- ja käytöshäiriöistä. Ja toivon kovin paljon, ettei kukaan muu saa tällaista koiraa. Vaikka on se silti maailman ihanin koira tutussa ympäristössä.
 |
| © Oona Pesonen |
Kolme yötä niin lähdetään kotiin. Siellä oottaa Purri, Dansku ja Serri. Ja koirien valtakunnassa on kaikki taas hyvin ♥
Sitä on siedätetty. Eikä se ole menettänyt toimintakykyään. Edistytty on. Kannuksessa. Tutulla maaperällä. Mutta nyt se on ottanut paljon takapakkia. En vaan voi sanoin selittää sen enempää, kuin että se ei ole aiemmin menettänyt täällä toimintakykyään. Ei se ole pitänyt rappukäytävistä, ei mistään. Mutta aina se on tullut. Nyt se ei pysty. Miksei se pysty? Kunpa voisi auttaa ja löytää ratkaisun. Luulen vaan, että ihmeratkaisua tällaiseen ei ole.
Kuulostaapa kurjalta :( Mutta hatunnosto siitä, että kirjoitat asiasta avoimesti! ISO peukku siitä!!
VastaaPoistaKiitos suuri <3 Kurjaa se tosiaan on. Pakko kirjoittaa, kun muut eivät sitä tee. Toivon, että nämä omat kirjoitukset olisi tukena jollekin, joka ei mahdollisesti ääneen uskalla sitä sanoa. Että koira on alusta-arka. Ei alusta-arkuudesta vaan löydä mitään tietoa. Vertaistuki olisi välillä ihan kivaa tähän liittyen. Jos löytäisi jonkun, joka on käynyt tämän saman läpi. Tuntuu vaan, että harvalla mennyt näin vakavalle tasolle.
PoistaHatunnosto täältäkin, että kirjoitit alusta-arkuudesta avoimesti!
VastaaPoistaMeidän perheemme nyt 11-vuotiaalla sekarotuisella koiralla on jonkinasteinen alusta-arkuus. Maalla asuessa elämässä ei ollut ongelmia, mutta kun äitini muutti kaupunkiin ja hänen asunnossaan oli laminaattilattia, koira stressasi sitä jatkuvasti ja löi jarrut pohjaan jos sitä yritti saada kulkemaan paljaalla lattialla. Äitini nykyisessäkin asunnossa on laminaattia, eikä koira juurikaan liiku sillä. Sille pitää asetella mattoja niille reiteille joita sen toivoo käyttävän, koska muuten se jää vain uikuttamaan "kuilun" toiselle puolelle kun ei pääse yli. Kokolattiamatoissa sillä ei ole ongelmia, ja koira on uskaltanut käydä luonani kerrostaloasunnossakin. Rappukäytävän liukkaat lattiat eivät sitä jostain syystä pelota, ehkä siksi, että ensimmäistä kertaa sitä kylään tuodessani en antanut sen jäädä märehtimään rappukäytävään. Ei se siitä nauti, mutta kulkee kuitenkin yllättävän rennosti.
Tiitin ongelma kuulostaa ikävältä, toivottavasti siedätyksestä on apua! Vaikka koirallamme arkuus ei varmasti ole missään vaiheessa yltänyt Tiitin tasolle, kykenen samaistumaan tilanteeseesi. Voimia! Meidän koiramme kohdalla on auttanut se että alustoista on tehty sille "helpompia" juuri mattoja lisäämällä, ja nyt äitini luona kyläillessäni olen nähnyt sen poistuvan matolta jo niin, että kaikki neljä jalkaa ovat laminaatilla (pöydän alle mennessä). Voisikohan vastaavasta olla apua teille, jos vaikka alkuun asuntonne eteen rappukäytävään pistäisi maton?
Kiitos kun jaoit teidän kokemuksia kanssani :)
PoistaToistaiseksi siedätyksestä on ollut apua. Tiiti kuitenkin helposti lähtee yleistämään asioita ja yhdistelee niitä toisiinsa. Esimerkiksi ovet liittyvät ikäviin alustoihin, avoimissa tiloissa joku esine voi olla kovin epäilyttävä myös. Kaksi huonetta samalla alustalla, mutta vain toinen on ok. Huoneiden välissä on ovi, joka pelottaa. :( Niin kurjaa tällainen!
Mattojen kanssa ollut joo parempi ihan sisätiloissa kotonakin jos on joku jännännyt. Toistaiseksi ei itse asuta varsinaisesti kerrostalossa, vieraillaan vain sukulaisten luona sellaisissa. En tiedä kuinka hyvällä naapurit siellä sellaista katsoo ja löytyykö heiltä siihen sopivia mattoja (pohja joka ei liu'u koska Tiiti paniikissa juoksee matot rullalle kun sellainen mahdollisuus on -> luulee pääsevänsä pian pois), mutta kokeilemisen arvoinen idea!
Itsellä on myös yksi alusta-arka koira, nyt jo veteraani-iässä oleva japaninpystykorva. Sen alusta-arkuus ei ole ihan noin pahaa kuin teidän tapauksessa, mutta se pelkää juurikin esim. rappukäytäviä ja tiettyjä lattioita. Samoin agilityä kisatessa keinu oli aina jännä paikka. Uudessa asunnossamme se ei suostu kiipeämään portaita toiseen kerrokseen ja se kannetaankin joka päivä yläkertaan nukkumaan ja aamulla takaisin alas. Meillä alusta-arkuus ei onneksi ole yleistynyt sen isommin ja koira on aina reipas ja toimintakykyinen, kun pääsee liukkaalta pois. Matottaminen on auttanut paljon sen menemiseen ja kun saa matoista tarvittaessa tukea, niin reipastuu kävelemään myös lattioilla.
VastaaPoistaOmalla koirallani todettiin 8-vuotiaana selässä spondyloosi, joka oli jo siihen mennessä muhinut varmasti vuosia. Uskon, että sen tapauksessa selän kivut vaikuttivat myös alusta-arkuuteen, koska kipeän selän kanssa pelkää äkkinäisiä liukastumisia ja liikkeitä vielä enemmän kuin normaalisti. Sekin puoli siis kannattaa tutkia, ihan varmuuden vuoksi.
Toivottavasti teillä elämä helpottaa! Oma mummoni porskuttaa edelleen reippaana ja alusta-arkuus näkyy vain siinä, että mattoja on tietyissä paikoissa enemmän ja siinä, että mummo saa sylikyytiä jännissä paikoissa.
Kiitos vastauksestasi!
PoistaTiitillä on ollut agilityssä ongelma se, että esteet epäilyttävät sitä. Myös esim. puomin pinta on kovin epäilyttävä, välillä putki on ok ja välillä ei. Tehdään siis lähinnä rallatteluagia. Itse kovin haluaisin kisatakin ja treenata enemmänkin, mutta en usko sen olevan sopivaa tämän koiran kanssa. Kunhan oltaisiin sujut normaalin elämän kanssa. Tiiti yleistää niin vahvasti kaikkia pelottavien paikkojen asioita toisiinsa, että se vaikeuttaa huimasti kaikkea tekemistä.
Haluaisin ehdottomasti päästä tutkimaan koko koiran "hännästä varpaisiin", mutta tämä ei toistaiseksi ole mahdollista itsestä riippumattomista syistä. Tällä hetkellähän Tiin polvet on ainoastaan tutkittu silmien ohella ja polvet ovat 1/1.
Toivotaan, että meilläkin alusta-arkuus näkyisi vanhempana vaan joissain tilanteissa eikä enää näin voimakkaasti. Välillä epäilyttää voiko se edes olla mahdollista, mutta hyvien päivien kohdalla sitä kovasti yrittää ainakin toivoa.