Mörköjä nurkan takana, varokaa!

Vinnaa vaanii tosiaan joka nurkan takana kamala lauma mörköjä, varsinkin pimeellä. Ne ilkeät julkeavat kiusata pienen pientä Vinnaa ja säikytellä sitä. Eilen mm. pihassa oleva auto ja talon seinustalla oleva lautapino... Ihana kun pieni aussielapsi alkoi kymmenen aikaan illalla huutaa lautapinolle kerrostalojen edessä pihalla lautapinolle, sillä se oli niin hirmuisen pelottava! Millään ei suostunut tulemaan moikkaamaan sitä lautapinoa, joten lopulta väkisin raahasin sen siihen ja Vinna totesikin ettei se ollutkaan niin pelottava.

Lauantaina tein Minnille jäljen pellolle, pituutta sillä oli ehkä 20 metriä. Minni ei kunnolla tajunnut mitä sen pitää tehdä, söi vaan ruohoa. Yritin kuitenkin olla kärsivällinen sen kanssa ja lopulta saatiinkin jälki päätökseen ja välillä Minni jopa seurasi jälkeä hienosti.

Sunnuntaina oli vuorossa lenkkeilyä porukalla Hakunilassa. Mukana oli mun ja Vinnan lisäksi Dusty (+Nea), nahkacolliet Fiilis ja Kenzu (+Riitta), bc Osmo ja seropi Valtsu (+Linnea) sekä mudi Ora (+Oona). Vinna ei käyttäytynyt niin hirveästi vapaana, kuin se käyttäytyy omien koirien kanssa. Paljon reippaammin mielin meen Vinnan kanssa jatkossa mukaan miittailemaan, sillä nyt tiedän että se käyttäytyy ihan kohtuu hyvin silloin. Vieläkin oon tosi tyytyväinen siihen, että se mielellään lähtee uuteen koiraporukkaan mukaan.

Kenzu, Fiilis, Vinna, Dusty, Ora, Osmo ja Valtsu © Linnea Skogberg

Maanantaina taas treffattiin Osmo, Olavi (+Linnea), Dusty (+Nea) ja Ora (+Oona). Lähdettiin ilmeisesti Keravalle koirien kanssa kävelemään ja Vinna joutui siellä muiden höykytettäväksi. Se vähän ihmetteli Osmon haukkuääntä ja Oraa joka sen poskissa roikkui ja haukkui sen naaman edessä. Sitä kuitenkin ainakin juoksutettiin olan takaa ja lopulta se ensin houkutteli Osmon mukanaan ojaan uimaan ja sen jälkeen juoksutti Oraa mutaojassa niin että se oli ihan rusehtava. Kivaa oli koiruuksilla taas!

Eilen me sitten taas lähdettiin Nean ja Dustyn kanssa agilityilemään Ojankoon. Mulla oli vain Vinna mukana, sillä niin oli paljon helpompi kulkea. Vinnan kanssa tehtiin samaa ratapätkää, mitä viimeksikin Elinan kansssa. Tällä kertaa otin mukaan kolmen esteen pätkään myös valssin ja vaikka Vinna joka kerta ensin oli menossa edessä olevalle hypylle, se kuitenkin kääntyi mua ja toista estettä kohti. Tehtiin myös kujakeppejä ja Vinnalla on edelleen ongelmia ottaa myös kaksi ekaa keppiä huomioon, pitää tehdä siis paljon helppoja harjoituksia niin, että saadaan onnistuneita suorituksia.



Päätin sitten kuitenkin kaikesta huolimatta tehdä Vinnan kanssa myös pentupuomia ja a-estettä sekä maassa olevalla kontaktilaudalla kontakteja. Vaikka aiemmin treenattiin kontakteja käskyllä pinta, nyt päädyinkin siihen ratkaisuun, että hidasta on parempi vaihtoehto. Sanoin Vinnalle jo heti puomin alastulolle tultaessa hidasta ja sain sen tajuamaan että siihen pysähdytään. Tehtiin kontakteja kontaktilaudalla maassa ja Vinna suoritti ne siinä paremmin kuin kotona ikinä! Se pysähtyi molemmat tassut laudalla ja joka kerta. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen ja tehtiin niitä vaan sen verran että onnistuneita toistoja tuli riittävästi.


Tänään me lähdettiin kolmen aikaan Nean, Dustyn ja Emman kanssa tekemään jälkiä koirille Ojangon pelloille. Omista koirista mukana oli Martta ja Vinna.
Ensin tein Martalle n. 20 metrin pituisen jäljen ja sen jälkeen Vinnalle vähän pidemmän jäljen. Martta vähän ihmetteli, että mitä sen pitää tehdä ja kärsivällisyys meinasi ensin itseltä loppua, mutta lopulta Martta sai jutun juonesta kiinni ja teki jäljen loppuun asti hienosti. Vinna pari ensimmäistä metriä ihmetteli mitä pitää tehdä ja lopulta kuitenkin muisti jutun ja jäljesti hienosti loppuun asti.
Nea meni vielä lopuksi metsään pusikon taakse Vinnaa piiloon ja lähetin Vinnan etsimään Nean metsästä. Ensin Vinna lähti määrätietoisesti kohti Neaa, mutta yhtäkkiä se lähti kaartamaan vasemmalle päin ja kääntyi sieltä tulemaan suoraan mua kohti. Olin juuri kutsumassa koiran luokse, jotta lähettäisin sen uudelleen, mutta siinä samassa hetkessä se pyörähti ympäri ja lähti uudelleen suuntaamaan kohti Neaa ja löysi sen hienosti sieltä. Ihan kuin se olisi yhtäkkiä muistanut, että Nea oli siellä pusikon takana. Se selkeesti tiesi kokoajan kuitenkin mitä se oli tekemässä, sillä niin tarkkaavaisesti se kuitenkin Neaa etsi sieltä. Hyvin se sen nopeasti lopulta löysi ja sai Nealta palkan ja kehuja. 

Vinna 8kk 2vk

Illalla seitsemän aikaan käytiin ensin äidin kanssa Murren murkinassa ostamassa koirille kylkiluutikkuja ja maksaa (huomenna tarkoitus kuivattaa siitä koirille makupaloja, josko nirso Vinnakin tykkäisi) ja sen jälkeen äiti vei mut ja Vinnan Haltialaan. Haltialassa treffattiin Mira ja Taika-aussie, jotka viimeksi nähtiin silloin kun Vinna ja Taika olivat vähän nuorempia. Taika on siis Vinnaa pari viikkoa nuorempi neiti.
Tytöillä oli taas kivaa juoksennellessa, Taika ei vaan ihan ymmärtänyt Vinnan painimisleikkejä, mutta juoksuseuraa ne toisistaan ainakin saivat. Oli kiva päästä vertaamaan niitä keskenään, eikä niissä suuria eroja lopulta kuitenkaan ollut. Taika oli ehkä sentin kaksi Vinnaa pienempi ja hieman lyhyempi. Vinnan tassut oli vähän Taikan tassuja isommat, ei kuitenkaan paljoa, aavistuksen vain. Taikalla oli myös vähän sirompi pää. Näpsäköitä tyttöjä kumpikin! Yritetään päästä ensi viikolla näkemään uudelleen.
Kuvat tarkensivat valitettavasti vaan Taikaan eikä juoksukuvista tullut yhtään mitään kun tarkennus oli jossain heinikossa....


Päivät kuluu hirmuisen nopeasti, pian me lähdetäänkin takaisin Kiteelle. Kannuksen kennelalalle pääsy taitaa jäädä kahdesta, jollei jopa yhdestä henkilöstä kiinni ja voin myöntää että hieman ärsyttää. Yritin soittaa koululle tänään, mutten saanut sieltä ketään kiinni, pitää yrittää joku toinen päivä uudelleen, jos vaikka huomenna jo aiemmin.
Huomenna tarkoitus olisi suunnata Elinan kanssa Ojankoon, Elina haluaa tehdä Nellille jälkeä ja toivottavasti saataisiin myös Elina piileksimään Vinnaa metsään :) Oon nyt niin innostunut tästä hakutouhusta, että voi kumpa taivaalta tupsahtelisi kivoja hakutreenipaikkoja! Haluaisin nyt vaan vahvistaa Vinnalle sitä, että sen pitää löytää se ihminen sieltä ja tässä miettiä millä sen saisi haukkumaan. Oon tehnyt huomion, että Vinna on alkanut enemmän haukkumaan asioille (esim. meidän kissoille), eli ehkä saan sen vielä joku päivä haukkumaankin käskystä! Ei se toki maailmanloppu ole, jos se ei ala haukkumisesta innostua, kyllä siitä kelpo rullakoiranakin tulee. Mä oon kuitenkin vähän netistä ettinyt vinkkejä millä saada se haukkumaan ja niitä sitten lähdetään kokeilemaan.

Kirjastosta oon varannut Inki Sjöstenin ja Roland Sjöstenin kirjan Hakukoira ja luin netistä Sven Järverudin toisenlaisesta menetelmästä kouluttaa hakukoira. En vielä ole lukenut tosiaankaan tuota Hakukoira -kirjaa, mutta Sven Järverudin menetelmästä kiinnostuin heti lukiessani siitä. Kaikkea en ihan täysin ymmärtänyt, mutta kiinnostavalta se vaikutti.
Tätä tekstiä olen lukenut suurella mielenkiinnolla ja katsellaan millainen hakukoira Vinnasta joskus saadaan - jos saadaan ;)